Tärkeää asiaa mietit. Jo ihan pienessä ystäväpiirissäni joku saattaa sanoa tapaamisen esteeksi: Kun sinun kanssasi ei voi tehdä mitään! - Jotkut arvottavat elämisen paljolti touhuamisen, tekemisen kautta. Millainen ihminen ei voi tehdä mitään, koomassa oleva vai ?- Minua masentaa se joskus, kun itsellä on "pieni elämä, mutta rikas ja hyvä elämä".- Ihan kuin olisin outo ja kummallinen kun en voi tehdä kaikkia asioita ja että elämässäni on rajoituksia. - Olen pohtinut mikä tekee palvelun kohteena olemisessa objektina olemisen kokemuksen. Paljolti se on kiinni asenteesta - niiden joita kohtaamme. Minulla on kyllä semmoinen kokemus että vapaaehtoistyössä voi kokea yhtä lailla kohteena olemista, ja kunnallisessa palvelussa voi kohdata iloisia yllätyksiäkin Joskus sitäkin sattuu). Kun meitä ihmisiä on niin moneen junaan. Joskus mietin mikä on oma asenteeni, tapani olla olemassa - tutkin onko minussa "kohteena olemisen kokemus" jo valmiina. Nämä ovat mielenkiintoisia, isoja asioita. - Hyvää viikkoa ja terveisiä lintusilta, jotka täysin palkein livertelevät.

Uskon, että kannamme kaikki perintönä saamaamme lapsuutta sisällämme näissä 'kokemuksissa': olla kohteena, olla auttaja, olla autettava jne. Jos lähtee ajatuksesta, että Jumala ei luonut ketään sattumalta, turhaan, niin jokaisella on jokin tehtävä. Se ei ole selviö tänään, se muotoutuu joka päivä, hautaan asti ja onkin siten mielenkiintoinen löytöretki. On vaan oltava avoin sille, kuullosteltava, mikä tehtäväni tänään on ja sitten tartuttava tilaisuuteen. Kehitystä siis. Emme voi olettaa, että totta kai minua pitää kaikkien auttaa, totta kai minä autan kaikkia. Ne eivät voi olla olemisemme lähtökohdat. Ihmisten yhteisyys on vuorovaikutusta, ottamista ja antamista. Kukaan ei jaksa antaa iänkaiken, ellei koskaan saa. Tyhjästä on paha nyhjästä, sanoo sananlaskukin. Ja on mahdotonta olla aidosti 'täysi' iät ja ajat, vaikka niitä ikuisia hoivatyyppejä olen tavannut. Senkin olen heistä läheltä nähnyt lopulta, että katkeroituvat lopen, elleivät ole saajana tasapuolisesti, jos ei siitä suhteesta niin toisesta sitten. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla ihmisiä, monta, joitten kanssa jakaa surut, ilot. Jos jakaa ne vain yhdelle, tuo yksi ei jaksa ellei ole luonteeltaan huoleton veikko ja puota sen tien kuulemansa. Ei siis ota oikein vakavasti. Kannamme menneisyyttämme siis. Jos sen avoimesti tiedostamme, olemme valmiit kyseenalaistamaan omatkin toimemme, voimme kehittyä, olla myös toisella puolella vuorovaikutussuhteessamme. Jos on kyseessä hoitosuhde, toinen on auttaja, toinen avuton. Se ei ole sinänsä tasavertasuhde ja siksi esim. puoliso on ikäänkuin jäävi katkeamattomaksi hoitajaksi. On osattava ottaa lomaa. Muuten ei jaksa omaishoitajakaan. Emme ole korvaamattomia ja se on tärkeä tunnistaa velvollisuudentuntoisenkin. Tasapuolista suhtautumista kaikkia kohtaan. Ihmisarvo ei ole suorittamisesta kiinni. Se on itseisarvo, ei välinearvo, joka saavutetaan jollain. Ihmisarvo on Jumalan luomisen tähden sama kaikilla. Olkoon juoppo tai kuningas. Se pitäisi hoitajaksi alkavan tajuta, että osaa kohdella autettavaansa. Kaikilla meillä on jotain annettavaa. Autettavan täytyy vähintään tuntea vilpitöntä kiitollisuutta auttajaansa kohtaan. En usko auttajan kauan muuten jaksavan auttaa.

Kiitos Lilja Tikkanen kommentistasi. Puhuit asiaa ja tärkeää asiaa pitkässä kommentissasi.

Totta on, että emme aina ja kaikkialla voi olla auttajina, ei edes ammattiauttaja voi, sillä olemme vain ihmisiä.

Tunnen minäkin tämän ilmiön, että on ihmisiä, jotka auttavat paljon ja näyttävät vahvoilta, mutta ajan kanssa väsyvät ja uupuvat. Näin ainakin silloin, kun kokevat, etteivät missään ihmissuhteessa voi olla heikkoja itse. Eikä sellaista ajan oloon jaksakaan.

Olen viime aikoina lukenut Henri J.M. Neuwenin kirjoja, hän puhuu paljon vetäytymisen tarpeesta. Ja nimen omaan myös siksi, että ihminen tarvitsee sitä itselleen ja ennen kaikkea, että on häiriötöntä aikaa seurustella Jumalan kanssa, olla rukouksessa ja hiljaisuudessa.
Uskon kyllä siihen, että kaikkilla meillä on oma paikkamme elämässä ja oma merkityksemme.
terveisin Tuula