Helatorstaina Kristus nousi taivaaseen

Torstai 21.5.2009 klo 11.41 - Tuula Paasivirta

Tänään vietämme Helatorstaita ja Helsingissä vietään Senaatintorilla suurta hiippakuntamme juhlaa.  Sieltä  tulee ensi sunnuntain TV -jumalanpalvelus.

Mm. Paavalin seurakunnasta tullaan ratikalla Tuomiokirkolle ja jostain tullaan Metrolla jne. Väki kokoontuu yhteen kiittämään Jumalaa.

Radiokirkko tuli tänään Lappeenrannan seurakunnasta. Pidin Kaisa Tuikkasen saarnasta. Jotain tuoretta on hänen ajatuksessaan, että Kristus on ristilläkin syli avoinna. Kärsivä Kristus on meitä varten kärsimyksenkin keskellä. Hän kantaa meidän pahat tekomme. Hänen haavoissaan on meidän kipumme.

 Havoitettu, mutta itse synnitön Kristus nousee ylös taivaaseen, Isän luo ja rukoilee siellä puolestamme.  Hän lähetti luoksemme Pyhän Hengen, Puolustajan, jota Helluntaina juhlistamme.

Kristuksen kädet ovat ristillä kohti Taivasta. Siellä on hänen kotinsa, neidän kotimme. Sinne me olemme matkalla. Läheisen kuollessa toivomme on jälleennäkeminen kerrran Taivaassa.

Maan päällä Kristus oli sidottu aikaan ja paikkaan. Enää hän ei sitä ole.

Lappeenrantalaisen isosen sanoin, me saamme tulla siunaantumaan, siunattaviksi Krstuksen luo. Hän haluaa siunata meitä ja elämäämme. Se on suuri lahja ihmiselle.  

Kevään iloa, onko sitä?

Perjantai 1.5.2009 klo 12.45 - Tuula Paasivirta

Klada Vappen!

Kevät on tullut kaupunkiin. Iloista päivää ja aurinkoa kaikille, Ihanaa.  Mieli kääntyy kohti kesää ja odotutus, että olisi kaunis kesä - vihdoinkin. Vaikka se merkitseekin työssä hikoilua. Mutta näin työn päivänä, eikö se vähän kuulu asiaan? Siis meillä, joilla on työtä, että näemme vaivaa?

 On paljon ihmisiä, jotka surevat työn puutetta, köyhyyttä, sairastumista. Heitä, joille elämä näyttää epävarmat kasvonsa. Kuolevaisuuden, vaikka se on jokaisen ihmisen osa - niin joillekin se näyttää julmemmat kasvonsa, kuin toisille.

Ja kuitenkin pitäisi osoittaa kiitollisuutta, vai pitääkö? Miten löytää ilon laman ja murheen keskellä? Miten löytää tasapainon, elämän heittäessä volttia ja kuperkeikkaa? Tätä joudun usein työssäni miettimään ja valamaan toivoa toivottomuuden keskelle.

Tänään kristityt marssivat Jeesusmarssilla, positiisen asian puolesta. Meille on syntynyt Vapahtaja, joka on sovittanut syntimme Golgatalla. Siinä on pääsylippumme Isä Jumalan luo. Se olkoon kestävä riemu ja ilo. Toivoisin sen kestävän ajan vaihtuvissa virroissa.