Siunausta jouluusi

Lauantai 22.12.2007 klo 21.45

Siunausta jouluusi

Toivon kaikille hyvää joulua. Oikeasti joskus toivoisi, että toivotukset jo sinänsä saisi jotain aikaan. Mutta niinhän se ei ole. Mutta sillä voi osoittaa kuiten hyvää tahtoa ja mieltä.

 Ulkona taitaa olla melko pimeää. Tuntuu hassulta mennä töihin kävelykengät jalassa jouluna, niin, että vielä tarkeneekin hyvin.

Haluan toivottaa kaikille sivuillani kävijöille hyvää ja siunattua joulua.

Savolainen maisema syksyllä.

Hyvää joulua terv. Tuula

Lapset ja koti -tutkimuksesta hälyyttäviä tietoja

Lauantai 15.12.2007 klo 13.27 - Tuula Paasivirta

Lapset ja koti-tutkimuksesta hälyyttäviä tietoja

Kuuntelin äsken Radio DEI:n ohjelmaa, jossa kerrottiin lapsiin ja perheeseen liittyvästä tutkimuksesta.

1990 -luvulla 10 -vuotiailta kysyttiin, mikä on heille koti, niin he vastasivat, että siellä on vanhemmat ja sisarukset ja he itse. Kun nyt toteutettiin sama tutkimus tehtiin nyky 10 -vuotiaille, niin he vastasivat samaan kysymykseen, että koti on oma huone ja siellä Tv ja tietokone. 

Kuulostaa aika kammottavalta. Vaikka eihän se onneksi kaikissa perheissä näin ole. osalla ei edes ole rahaa tähän. Ehkä onneksi niin.  Jos lapsi saa kaiken mitä haluavat, he eivät enää anna arvoa millekkään asialle. Mutta surullisinta on, jos he jäävät vaille hellyyttä, vanhempien aikaa ja rakkautta.

Ja mikäli lapsi joutuu itse päättämään asiansa, ei aikuinen perheessä enää merkitse mitään. Aikuisen ei kuulu antaa valtaa lapselle. Miten nyky lapsille käy, kun he ovat aikuisia? Tuntevatko he mitään? Miten he kantavat vastuuta omista lapsistaan, tulevaisuudesta?

Entä nykyaikuisille, kun he ovat vanhoja ja nykylapset aikuisia? Tuntevatko lapset mitään empatiaa vanhempia kohtaan, jotka ovat aikanaan heidät jättäneet koneen armoille. Koneet ovat olleet lapsenvahteja. Missä on empatia ja rakkaus, huolenpito? Ovatko koneet tulevaisuuden vanhusten vahteja. Siis meidän, jotka olemme nyt 30-50 vuotiaita.

pohtii Tuula

Sillisalaattia

Perjantai 14.12.2007 klo 23.05

Sillisalaattia

Tänään tuli taas joulukortit kirjoitettua. Siinä tuli taas kerran mietittyä menneitä ja ystäviä matkan varrelta sekä sitä, mitähän kullekin kuuluu.

Elämä on jotenkin kiireistä juuri nyt, kuten usein joulun alla. Mutta on elämä kiireistä laajemminkin. Tuntuu, että aika ei tahdo kaikkeen siihen, mihin pitäisi ja tahtoisi. Tuskin lienen ainoa tämän ongelman kanssa.

Tänään aurinko paistoi pimeän syksyn keskelle. Hyvä niin.

 Tänään tuli minun laatima joulutoivekonsertti Radio Dein kautta. Kappaleet piti valita heidän levylistaltaan. Ihan mukavaa sinänsä.

Jouluiloa, odotusta, surua

Tiistai 4.12.2007 klo 19.25 - Tuula Paasivirta

Jouluiloa, odotusta, surua.

 Taas olemme adventiajassa. Odotamme joulua. Kynttilät palavat kodeissa ja monissa yhteistiloissa. Hoosiannaa on laulettu kirkoissa sunnuntaina.

Marraskuunl loppu oli synkkä ja pimeä. Tämäkin syksy on muuttanut monien elämää peruuttamattomasti. Kaikille ei tule iloinen joulu. Monien elämä on mennyt eri syistä pirstaleiksi vuoden kuluessa. Enää ei koskaan saada perheitä eheäksi, ei mieltä eheäksi.  

Monet toivoisivat saavansa takaisin huolettomat päivät, jolloin kaikki oli hyvin, perhe koossa, lapset koulussa.  Miten säilyttää tasapaino ja ilo, kun sitä vielä on? Siinäpä kysymys, johon ei ole helppo vastata.

Itselleni ilo tulee hyvin yksikertaisista asioista. Olen tainnut siitä ennenkin kirjoittaa. Arkisista asioista. Voin löytää myös yksinolosta iloa. Oikeastaan tarvitsen sitä.  Luovuus ei elä ainaisessa kiireessä kovin hyvin.

Suren eniten heitä, joiden elämä on mennyt monin tavoin rikki perhetragerioissa, Jokelan kouluturmassa ja monissa muissa tilanteissa. Suren myös sitä, että iltapäivälehdet repivät lisää haavoja monissa tilanteissa, kaivamalla esille asioita, jotka ei kuulu kelleen ulkopuoliselle.

Kuitenkin joulu tulee ja lapset tutkivat tonttuja ja muita joulun ihmeitä.   Osallistukaamme lapsen iloon.