Lomailua

Lauantai 25.8.2007 klo 18.45 - Tuula Paasivirta

                    Lomailua

 Hyvin lyhyt kesälomani loppuu huomenna. Pää on  täynnä työasioita jo nyt. Salasanat tulee palauttaa mieleen ja mitä kellekin on luvannut. Täydennysopinnot odottavat tekijäänsä.

Unelmoin kesästä, jossa olisi neljä viikkoa oikeaa lomaa. Tuleeko sitä pätkätyöläiselle koskaan? Sen aika näyttää.

Mutta nyt oli edes lyhyt loma. Oli mukava tavata joitakin, rakkaita ystäviä ja heidän perheitään. Ystävyys on merkityksellinen asia.  Säätkin osuivat kohdalleen jossainmäärin. Ollessani ystävän mökillä oli aurikoisin päivä. Toiselle reissulle sattui monenlaista ilmaa, mutta ulkoillakin saattoi.

Olen saanut valokuvata paljon. Se on ollut mukavaa. Olen tänään lisänyt tänne kotisivuille pari kuvaa suomalaiselta maaseudulta. Tosin näistä kuvista ei tunnista, mistä ovat otetut. Opin kamerasti uusia asioita.

Kuopiossa kävimme ystäväni kanssa mielenkiintoisessa E.Haasin valokuvanäyttelyssä. Vaikuttava näyttely. Ensimmäisiä varteenotettavia värivalokuvia maailmassa. Näyttely jatkuu Kuopion WG-museossa 2.9.saakka.

 Kuopiossa kävimme Kuopion kirjastossa Minna näyttelyssä, johon oli yhdistetty näyttely alueen vaikuttajanäyttelyssä.

Juuri nyt luen Lennart Meren elämäkertateosta. Hyvin kiinnostava kirja. Annamari Marttinen on uusi suosikkini. Dekkareita olen tietysti lukenut vinon pinon.

Parvekkeellani olen tehnyt trassitutkielmia. 2-3 cm kukat ts. kasvi on venyt ja vanunut joiltakin osiltaan kattoon saakka. Siis siemen viljelijällä pussittajalla on tapahtunut iso virhe. 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: loma, kesä, lepo, väsymys, valokuvaus, luonto, ystävät

kirjoittamisesta, nettiauttamisesta ja valokuvauksesta

Tiistai 27.2.2007 klo 0.59 - Tuula Paasivirta

KIRJOITTAMISESTA JA VALOKUVAUKSESTA

Eilen maanantaina postiluukusta kolahti uunituore Kajastus -lehti. Se on kulttuurin- ja näkövammaisasioiden aikakauslehti. Tämän vuoden ensimmäisessä numerossa on paljon näkövammaisten itsensä kirjoittamia juttuja kulttuurin eri sektoreilta.

Juhlallista oli nähdä oma, itse kirjoittama, aukeaman artikkeli "Valokuvausta oppimassa" kyseissä lehdessä.  Aihe oli vaikea. Kirjoitin ensimmäisestä valokuvauskurssista, jossa oli myös näkövammaisia osallistujia. 

Istuin jutun kimpussa useita iltoja, sillä pelkkä valokuvauksen tekninen hallinta vaatii jo paljon paneutumista ja tarkkuutta. Tulee tunne, että on ylittänyt itsensä, kun on saanut tuon jutun kirjoitettua ja se on vieläpä julkaistu.

 Nimittäin, kyllähän tätä blogia ja kolumneja vielä kirjoittaa, mutta tekniseltä erikoisalalta kirjoittaminen on eri juttu, se on jo iso haaste.

Valokuvaan mielelläni. Se on kiinnostavaa. Digikuvaus vaatii uusien tekniikoiden opiskelua ja hallintaa. Tuntuu, että kaiken maailman megapikselit ja valkotasapainot ovat vaikeita, mutta kiehtovia asioita. Sinänsä on tärkeätä, että voi pysyä vielä keski-ikäisenä uudessa tekniikassa mukana.

Tekniikkahan on päivän sana; on digikameraa, digipoxia, uusia tietokonesovelluksia pilvin pimein.  Ensi kuussa opiskelen nettiauttamisen tekniikkaa, sillä myös mielenterveysalan ammattilaiset siirtyvät ja ovat siirtyneet jo monella tavalla nettiin, koska asiakkaatkin liikkuvat täällä. Kuitenkin inhimmillyys tulisi säilyttää niin valokuvauksessa kuin nettiauttamisessakin.

Tuula Paasivirta 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kajastus, näkövamma, valokuvaus, julkaisutoiminta, nettiauttaminen, aluevaltaus, kirjoittaminen