Kuolevien ajatelmien hautausmaa etusivulle
Tänne siirretään kuolevat ajatelmani. Tuorein sijaitsee aina harmaassa laatikossa alimpana vasemmalla.
--
Istuin elämän katolla -
niin luulin -
Sieltä elämän katolta maailmaa parantelin -
Mahalaskun tein mä -
tietämättäni -
Elämä jatkui maan matoisena
--
Aika on elämää,
mutta mitä elämä on?
--
Toisinaan minulle käy näin:
Laiskuus voittaa mukavuuden.
--
Missä kala, siellä onki ja poika.
--
Ei mikään kummallinen, vaan jotain luulee olevansa - mutta ei oo mitään - ei tomuakaan, silti arvokas ja ainutlaatuinen. Kuka hän on?
---
Auttamisen kolminaisuus:Autan Sinua - autan Itseäni - Autan Kristusta.
--
Kirja kantaa minua - tulevaisuuteen - elämään-
--
Kirje -yhteyden silta -
olet mielessäni kirjoittaessani -
Sinä luet, silloin minä Sinun mielessäni. Yhteys syntyy.
Unijainen, kummajainen illan selättää -
Yön selättää uninen HUOMENTA, sanottuna aamun sarastuksessa.
Päivä lyö aamun valoilmiönä kahden pimeän välissä.
Päivä häviää kuunvaloon.
aurinko hipusi taivaalle-
kuu tarttui kiinni -
kiinni en minä saa,
on maa-akseli minun kohtaloni.
--
Elo elämäntiellä on elo ihmisen. Se onko rikkaus vai köyhyys? Vai kuu vuoden kierron? Vai keltajuusto taivaalla? vai henkilö Elo? Siitä valitse, vai minäkö?
--
Ajantila on Sinun
Sinun on aika.
Sinä sen tunnet,
minä en puolestasi.
Vain omani tunnen,
jos sitäkään.
Tuula