Kuolevien ajatelmien hautausmaa etusivulle

Tänne siirretään kuolevat ajatelmani. Tuorein sijaitsee aina harmaassa laatikossa alimpana vasemmalla.

 --

 Istuin elämän katolla -
niin luulin -

Sieltä elämän katolta maailmaa parantelin -

Mahalaskun tein mä -
tietämättäni -

Elämä jatkui maan matoisena

-- 

Aika on elämää,
mutta mitä elämä on?

-- 

Toisinaan minulle käy näin:
Laiskuus voittaa mukavuuden.

 --

Missä kala, siellä onki ja poika.
--
Ei mikään kummallinen, vaan jotain luulee olevansa - mutta ei oo mitään - ei tomuakaan, silti arvokas ja ainutlaatuinen. Kuka hän on?

 ---

Auttamisen kolminaisuus:
Autan Sinua - autan Itseäni - Autan Kristusta.
--
Kirja kantaa minua - tulevaisuuteen - elämään-
--
Kirje -yhteyden silta -
olet mielessäni kirjoittaessani -
Sinä luet, silloin minä Sinun mielessäni. Yhteys syntyy.

 

Unijainen, kummajainen illan selättää -

Yön selättää uninen HUOMENTA, sanottuna aamun sarastuksessa.

Päivä lyö aamun valoilmiönä kahden pimeän välissä.

Päivä häviää kuunvaloon.

 

aurinko hipusi taivaalle-
kuu tarttui kiinni -
kiinni en minä saa,
on maa-akseli minun kohtaloni.

--

Elo elämäntiellä on elo ihmisen. Se onko rikkaus vai köyhyys? Vai kuu vuoden kierron? Vai keltajuusto taivaalla? vai henkilö Elo? Siitä valitse, vai minäkö?

--

Ajantila on Sinun
Sinun on aika.

Sinä sen tunnet,
minä en puolestasi.

Vain omani tunnen,
jos sitäkään.
Tuula