Kuolevien ajatelmien hautausmaa etusivulle

Tänne siirretään kuolevat ajatelmani. Tuorein sijaitsee aina harmaassa laatikossa alimpana vasemmalla.

Istuin elämän katolla -
niin luulin -

Sieltä elämän katolta maailmaa parantelin -

Mahalaskun tein mä -
tietämättäni -

Elämä jatkui maan matoisena

Aika on elämää,
mutta mitä elämä on?

Toisinaan minulle käy näin:
Laiskuus voittaa mukavuuden.

Missä kala, siellä onki ja poika.
--
Ei mikään kummallinen, vaan jotain luulee olevansa - mutta ei oo mitään - ei tomuakaan, silti arvokas ja ainutlaatuinen. Kuka hän on?

---

Auttamisen kolminaisuus:
Autan Sinua - autan Itseäni - Autan Kristusta.
--
Kirja kantaa minua - tulevaisuuteen - elämään-
--
Kirje -yhteyden silta -
olet mielessäni kirjoittaessani -
Sinä luet, silloin minä Sinun mielessäni. Yhteys syntyy.

Unijainen, kummajainen illan selättää -

Yön selättää uninen HUOMENTA, sanottuna aamun sarastuksessa.

Päivä lyö aamun valoilmiönä kahden pimeän välissä.

Päivä häviää kuunvaloon.

aurinko hipusi taivaalle-
kuu tarttui kiinni -
kiinni en minä saa,
on maa-akseli minun kohtaloni.

Elo elämäntiellä on elo ihmisen. Se onko rikkaus vai köyhyys? Vai kuu vuoden kierron? Vai keltajuusto taivaalla? vai henkilö Elo? Siitä valitse, vai minäkö?

Ajantila on Sinun
Sinun on aika.

Sinä sen tunnet,
minä en puolestasi.

Vain omani tunnen,
jos sitäkään.
Tuula