Kevään iloa, onko sitä?

Perjantai 1.5.2009 klo 12.45 - Tuula Paasivirta

Klada Vappen!

Kevät on tullut kaupunkiin. Iloista päivää ja aurinkoa kaikille, Ihanaa.  Mieli kääntyy kohti kesää ja odotutus, että olisi kaunis kesä - vihdoinkin. Vaikka se merkitseekin työssä hikoilua. Mutta näin työn päivänä, eikö se vähän kuulu asiaan? Siis meillä, joilla on työtä, että näemme vaivaa?

 On paljon ihmisiä, jotka surevat työn puutetta, köyhyyttä, sairastumista. Heitä, joille elämä näyttää epävarmat kasvonsa. Kuolevaisuuden, vaikka se on jokaisen ihmisen osa - niin joillekin se näyttää julmemmat kasvonsa, kuin toisille.

Ja kuitenkin pitäisi osoittaa kiitollisuutta, vai pitääkö? Miten löytää ilon laman ja murheen keskellä? Miten löytää tasapainon, elämän heittäessä volttia ja kuperkeikkaa? Tätä joudun usein työssäni miettimään ja valamaan toivoa toivottomuuden keskelle.

Tänään kristityt marssivat Jeesusmarssilla, positiisen asian puolesta. Meille on syntynyt Vapahtaja, joka on sovittanut syntimme Golgatalla. Siinä on pääsylippumme Isä Jumalan luo. Se olkoon kestävä riemu ja ilo. Toivoisin sen kestävän ajan vaihtuvissa virroissa. 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aurinko, ilo, kesä, kevät, kiitos, kiitollisuus, köyhyys, lama, suru, sairaus, tasapaino, työ, Valo, Vapahtaja, Vappu

Sinkkutalouden köyhyysloukku, naisetko erityisköyhiä?

Maanantai 15.12.2008 klo 19.02 - Tuula Paasivirta

 

Tänään oli Helsingin Sanomissa uutinen yksin elävän naisen, sinkun köyhyydestä,  köyhyysloukosta. Ja aivan erityisesti pohdittiin yksin elävän naisen köyhyyttä. Hyvä niin. Hyvä, että aihe nousee agendalle. Yksin asuvien, elävien naisten ja miesten asioita on vaikea saada läpi mediassa, vaikea saada päättäjille läpi ja oikeana asiana esille.

Juttu pohjautui viime viikon keskiviikkona järjestettyyn yleisötilaisuuteen, joka pidettiin Eduskunnan lisärakennuksen auditoriossa.

Kuluvana talvikautena järjestetään 5. kerran luento- ja keskustelusarja köyhyydestä.  Kullakin kerralla on eri teema. Kaksi tilaisuutta on jo ollut.

Olen yhtenä taustajärjestäjänä näissä tilaisuuksissa ja erityisvastuussa tulevan helmikuun keskustelu- ja alustustilaisuudesta, vammaisten köyhyys.

Köyhyys ei ole mediaseksikästä, monien mielestä ei merkityksellistä ja tärkeätä. Kuitenkin se koskettaa lukuisia ihmisiä meidänkin maassamme.

Hesarin jutussa oli joitakin tilastovirheitä, mutta en nyt korjaa niitä tänne. Tilaisuuden päävastuulliset korjaavat kunhan ehtivät.

Ilmeisestui myös aamulehti uutisoi sinkkujen köyhyydestä tänään. 

 

   

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nainen, mies, sinkku, yksin elävä, yksinelävä, HS, Helsingin Sanomat, uutinen, media, agenda, seminaari, keskustelusarja, köyhyysloukku, köyhä, köyhyys

Kuka kuuntelee köyhää keskustelutilaisuus

Torstai 18.9.2008 klo 23.02 - Tuula Paasivirta

Hei,
Kutsu keskustelemaan ja kuulemaan köyhyydestä Helsingin
kaupungintalolle.

Kuka kuuntelee köyhää?

– keskustelusarjan avaustilaisuus

keskiviikkona 15.10.2008 klo 17–20

Helsingin kaupungintalon auditoriossa, Pohjois-Esplanadi 11–13 (Käynti
Katariinankadulta)

Kuunteleeko Sata-komitea köyhää?

Puheenjohtajana Heikki Hiilamo, yksikön johtaja, Sata-komitean
perusturvajaoston jäsen

Avaus

         Paula Risikko, peruspalveluministeri

Jos perustulo on vastaus, mikä on kysymys?

          Jouko Karjalainen, tutkija

Perustulo - mitä se ratkaisisi vai ratkaisisiko mitään?

          kaksi puheenvuoroa köyhyydestä

Perustulollako ehkäisevään sosiaalipolitiikkaan?

          Marja Pajukoski, lakimies

Onko perustulo Sata-komitean asialistalla?

          Elli Aaltonen, sosiaalineuvos, Sata-komitean jäsen

Ihmisarvo ja perustulo

          Katariina Mylläri, diakoniasihteeri


Keskustelua

Järjestävät: Tiede, taide ja köyhä kansa ry, Elämäntapaliitto ry,
Stakes, KDY, Camera Obs, Helsingin sosiaaliviraston Eteläinen
sosiaaliasema, Helsingin sosiaaliviraston Työhönohjaus, Suoja-Pirtti
ry.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kutsu, köyhä, köyhyys, Stakes, Camera Obs, Camera Obs, keskustelutilauus, Sata -komitea,

Keskeiset asiat papin ja maallikon elämässä?

Torstai 24.1.2008 klo 14.40 - Tuula Paasivirta

Tämä on julkaistu myös Kotimaa lehden lukijablogissani, mutta pidän asiaa tärkeänä ja laitan myös tänne, koska kaikki lukijat eivät välttämättä käy Kotimaa -lehden sivuilla. Tässä on osa samaa, kun edellisessä tekstissäni.

Keskeiset asiat kirkossa papin ja maallikon elämässä?

  
Tuula Paasivirta   
24.01.2008

Lukiessani lehtiä, tutkiessani nettiä tai seuratessani mediaa kirkon ja sen sanoman näkökulmasta, tulee tunne, että kirkon keskeiset asiat ovat suhde homo- ja lesbo -kysymyksiin ja naispappeuteen. Eikö herätyskellojen pitäisi soida, jos nämä kaksi kysymystä ovat kirkossa sen elämässä tärkeimmät kysymykset? Missä ovat kysymykset uskosta, kristittynä elämisestä, lähetyskäskystä?

Eikö meidän tulisi keskustella enemmän Kirkon keskeisestä olemuksesta, perustasta, uskontunnustuksesta? Missä kysytään, mitä Sinulle merkitsee pääsiäinen, Jeesus syntisen ystävänä ja syntien sovittajana?

Papin keskeinen tehtävä on kertoa armollisesta Vapahtajasta, joka antaa syntimme anteeksi, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja uskoo synnit anteeksi saaneensa, kun ne on hänelle anteeksi annetukseksi julistettu.

Tämä ei estä papilta järjen käyttöä. Jumala on järjen luonut ja sitä käytettäköön. Järjen käyttöön liittyy kyky toimia asiallisesti sielunhoitajana, raamatuntuntemus. Ei tarvitse olla fundamentalisti, vaan voi elää ihmisenä tässä ajassa, unohtamatta raamatun perustotuuksia. Silti on hyvä tuntea ajan antama tieto ihmisestä. On hyvä omata kyky kunnioittaa toista ihmistä Jumalan luomana ihmisenä.

Minulle raamatussa tärkeitä ovat Vanhassa testamentissa Degalogi, kymmenen käskyä, samoin Jesajan ennustukset Messiasta ja Jobin kirja kärsimyksestä ja se mitä juutalaisten historiasta kerrotaan.

Uudessa testamentissa taas Vuorisaarna, Jeesuksen elämä ja puheet ovat kskeisiä asioita. Kaiken kaikkiaan neljä evankeliumia ristiriitaisuuksineen ovat erittäin tärkeitä raamatussa. Sieltä se uskon perusolemus löytyy. Kristus kirkon Herrana. Joulu ja pääsiäinen ovat keskeiset asiat. Golgata on keskeinen paikka kristitylle ihmiselle. Mutta kaikkein keskeisntä on tyhjän haudan ihme. Niitä saa pohtia ja ihmetellä. Ei ole naivia uskoa raamattuun. Mutta uskominen ei merkitse lekalla päähän lyömistä, vaan perusasian esillä pitoa.

Papin keskeiset tehtävät ovat sakramenttien jakaminen, syntien anteeksi julisminen (Jumalan palvelijana ) sielunhoito sekä oman työnanatajan ja työtehtävän tuomat lukuisat tehtävät. Esimerkiksi seurakuntapastorin tehtävissä riittää työ poikineen ja ne on tehtävä hyvin.

Kirkon opissa Vähä Katekismus riittää hyvin pitkälle tavalliselle ihmiselle. Toki en kiellä maallikkoa lukemasta isoa katekismusta ja iloitsen, että meidän kirkossamme  maallikkokin voi lukea raamattua omalla kielellään.     Meidän pappien lienee syytä lukea enemmän opillisia kirjoja ja rukoilla niiden äärellä ja etsiä sitä, miten sanoman voi kirkastaa ja miten voi elää aidosti yhtä aikaa pappina ja ihmisenä, sydän taivaassa ja jalat maassa. Sekä muistaen, että samaan sydämeen mahtuu usko ja järki.

Mutta vain vähän on tarpeen, jotta sana ja sagramentit toteutuvat. Kun ilosanoma on kerrottu, synnit julistettu anteeksi ja ehtoollinen annettu ja vastaanotettu, ollaan jo pitkällä. Kun ihminen on osoittanut halunsa uskoa, pysyä tällä tiellä. Viime sunnuntain aiheena oli "Ansaitsematon armo". Armo tulee ihmiselle Jumalan tahdosta, ei ihmisen ansioista. Ihmisen tehtävä on vastaanottaa armo. Jumala ei pakota. Ihmisellä on vapaa tahto. Ihmisellä on lupa epäillä, kuten Tuomas epäili aikanaan. Siinä on jotain rehellistä. Se kertoo, että pohdinta on meneillään, asiat eivät ole yhden tekeviä.

Jos palaan papin ja kirkon tehtäviin vielä.Toki myös sielunhoito, keskustelu ovat tärkeitä ja keskeisiä asioita papin työssä. Niin pitää ollakin. Siinäkin pitää olla järki mukana, kuuntelemisen taito, suuret korvat, rukoileva mieli, toki myös ymmärrys ihmisestä, hänen erilaisista tarpeistaan, kyky ohjata eteenpäin, kun omat taidot ja tiedot eivät riitä.

Maallikolle tärkeitä ovat usko Kristukseen syntien sovittajana, ehtoollinen, seurakunta. Minulle sopii hyvin maallikko toimimaan papin rinnalla tietyissä tehtävissä. Se elävöittää seurakuntaa. Myös vammaiset ja sairaat voivat olla toteuttajia, ei vain kohteita.  Helsingin Tuomasmessussa usein eräs kehitysvammainen on iloisesti antamassa kirjoja tulijoille. Se on upeaa. Olen iloinen, että hänet on otettu mukaan. Kristuksen kuva on kaikissa ihmisissä. Tähän liittyy sekin, että maalikot eivät voi olla vain kohteita seurakunnassa, vaan täysivaltaisia jäseniä.

Uskon keskeisyydestä vielä. En usko, että Jeesus viimeisellä tuomiolla kysyy sinulta, toimiko Jumalan palvelijana nainen vai mies (= hän joka kertoi hyvän sanoman papin tai maallikon asemassa sinulle, vaan uskoitko todeksi sen,mitä sinulle julistettiin Kristuksesta ja Kristuksen nimeen? Ei sekään ole olennaista oletko hetero vai homo, vaan, mikä on suhteesi uskon peruskysymykseen.) 

Näin ollen kysynkin, miksi askartelemme epäolennaisuuksien kanssa jatkuvasti? Ne eivät ole pelastuskysymyksiä. Näin ainakin olen uskoni ymmärtänyt.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maallikko, lappi, usko, keskeiset asiat, kirkko, usko, elämä

Mikä on kirkossa ja sen sanomassa keskeistä?

Keskiviikko 23.1.2008 klo 17.10 - Tuula Paasivirta

Mikä on kirkossa ja sen sanomassa keskeistä?

Kun lukee lehtiä, tutkii mediaa kirkon ja sen sanoman näkökulmasta, tulee tunne, että kirkon keskeiset asiat ovat suhde homo- ja lesbo kysymyksiin ja naispappeuteen.

Missä on kysymykset kirkon keskeisestä opista ja opinkappaleista? Missä kysytään, mitä Sinulle merkitsee pääsiäinen, Jeesus syntisen ystävänä ja syntien sovittajana?

Papin keskeinen tehtävä on kertoa armollisesta Vapahtajasta, joka antaa syntimme anteeksi, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja uskoo synnit anteeksi saaneensa, kun ne on hänelle anteeksi annetukseksi julistettu.

Vanhassa testamentissa Degalogi, kymmenen käskyä ovat tärkeitä, samoin Jesajan ennustukset Messiasta ja Jobin kirja kärsimyksestä.

Uudessa testamentissa taas Vuorisaarna, Jeesuksen elämä ja puheet ovat kskeisiä asioita. Kaiken kaikkiaan neljä evankeliumia ristiriitaisuuksineen ovat erittäin tärkeitä.

Kirkon opissa Vähä Katekismus riittää hyvin pitkälle tavalliselle ihmiselle, papin lienee syytä lukea enemmän opillisia kirjoja.

Mutta vain vähän on tarpeen, jotta sana ja sagramentit toteutuvat. Kun ilosanoma on kerrottu, synnit julistettu anteeksi ja ehtoollinen annettu ja vastaanotettu, ollaan jo pitkällä.

Toki myös sielunhoito, keskustelu ovat tärkeitä ja keskeisiä asioita papin työssä.

Maallikolle tärkeitä ovat usko Kristukseen syntien sovittajana, ehtoollinen, seurakunta jne.

En usko, että Jeesus viimeisellä tuomiolla kysyy sinulta, toimiko Jumalan palvelijana nainen vai mies (= hän joka kertoi hyvän sanoman papin tai maallikon asemassa, vaan uskoitko todeksi sen,mitä sinulle julistettiin Kristuksesta ja Kristuksen nimeen?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirkko, sanoma, keskinen, olennainen, pelastus, armo, iankaikkisuus, usko

Lomailua

Lauantai 25.8.2007 klo 18.45 - Tuula Paasivirta

                    Lomailua

 Hyvin lyhyt kesälomani loppuu huomenna. Pää on  täynnä työasioita jo nyt. Salasanat tulee palauttaa mieleen ja mitä kellekin on luvannut. Täydennysopinnot odottavat tekijäänsä.

Unelmoin kesästä, jossa olisi neljä viikkoa oikeaa lomaa. Tuleeko sitä pätkätyöläiselle koskaan? Sen aika näyttää.

Mutta nyt oli edes lyhyt loma. Oli mukava tavata joitakin, rakkaita ystäviä ja heidän perheitään. Ystävyys on merkityksellinen asia.  Säätkin osuivat kohdalleen jossainmäärin. Ollessani ystävän mökillä oli aurikoisin päivä. Toiselle reissulle sattui monenlaista ilmaa, mutta ulkoillakin saattoi.

Olen saanut valokuvata paljon. Se on ollut mukavaa. Olen tänään lisänyt tänne kotisivuille pari kuvaa suomalaiselta maaseudulta. Tosin näistä kuvista ei tunnista, mistä ovat otetut. Opin kamerasti uusia asioita.

Kuopiossa kävimme ystäväni kanssa mielenkiintoisessa E.Haasin valokuvanäyttelyssä. Vaikuttava näyttely. Ensimmäisiä varteenotettavia värivalokuvia maailmassa. Näyttely jatkuu Kuopion WG-museossa 2.9.saakka.

 Kuopiossa kävimme Kuopion kirjastossa Minna näyttelyssä, johon oli yhdistetty näyttely alueen vaikuttajanäyttelyssä.

Juuri nyt luen Lennart Meren elämäkertateosta. Hyvin kiinnostava kirja. Annamari Marttinen on uusi suosikkini. Dekkareita olen tietysti lukenut vinon pinon.

Parvekkeellani olen tehnyt trassitutkielmia. 2-3 cm kukat ts. kasvi on venyt ja vanunut joiltakin osiltaan kattoon saakka. Siis siemen viljelijällä pussittajalla on tapahtunut iso virhe. 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: loma, kesä, lepo, väsymys, valokuvaus, luonto, ystävät

Kesän kynnyksellä elämä puhkeaa uudeksi

Tiistai 1.5.2007 klo 16.46 - Tuula Paasivirta

 

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kuitenkin on melko kylmä. Luonto alkaa viheriöidä. Elämä voittaa lyhyen talven jälkeen.  Ilo voittaa mieleeni, kun aurinko hymyilee minulle ja vihdoin on vapaapäivä. Vapaa siitä huolimatta, että työpöydällä on pitkä lista tekemättömiä töitä. Kysymys on mielen vapaudesta ja ettei tarvitse lähteä minnekään.

Iloitsen keväästä, taimista, jotka kasvattavat vartta keittiössäni. Vihdoin tein unelmista totta, nimittäin yritän kasvattaa vihdoinkin rasseja kesäksi parvekkeelle. Niitä oli meillä maalla, kun olin lapsi,  aina keittiön portaiden äärellä kasvamassa. Vieläkin ne ovat minulle  kukista kauneimpia, sireenien ja juhannusruusujen rinnalla.

Tuleva kesä on työntäyteinen seurakuntapappina, silti odotan sitä ja toivon siltä lämpöä ja valoa.  Ja että pääsen piirtämään parvekkeelle ja nauttimaan kauniista parvekkeestani, luonnosta, metsistä ja merestä.

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: elämä, luonto, kesä, uudet tuulet,

kestohanki = hankikanto, vai onko?

Keskiviikko 28.3.2007 - Tuula Paasivirta

Kestohanki =hankikanto, vai onko?

Viime viikon Ylen Sanakirja -ohjelmassa käsiteltiin kestohanki sanaa. Sellaista sanaa ei löydy Suomen kielen perussanakirjasta. Toki ymmärsin, mitä sillä tarkoitetaan.  Jäin vain ihmettelemään, miksi ohjelmaan oli otettu tuo muoto kyseisestä sanasta.

Itselleni tutumpi muoto on hankikanto. Se löytyy myös sanakirjasta. Samoin sieltä löytyy sana hankiainen. Lapsena oli hauska kelkotella pitkin peltoja ja joen rantoja sinisellä puukelkalla tai kävellä, kun lumi jalkojen alla kesti ehjänä ja aurinko paistoi.

Onkohan se niin, että lapsuudesta on niin kauan, että  kaikki kaunis muistuu sieltä mieleen, eikä niinkään ikävät asiat. Näistä mukavista asioista eräs tärkeä on lumi. Ja sitähän riitti vielä näin maaliskuussa. Teimme kotipihalla ja koulussa ihania lumilinnoja ja lumikäytäviä.

 Toki lumiukkojakin tehtiin ja porkkanasta nenä ja hiilestä niille sitten nappisilmät valmistettiin, kuten asiaan kuuluu. Suojasäällä lumisotasilla oltiin mekin, niin kuin lapset kautta aikojen.

Kuitenkin tuo ensin mainittu hankikanto oli jotain aivan riemullista ja erityistä. Silloin oikaistiin kouluunkin naapurin pellon poikki.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kestohanki, hankikanto, sanaleikki, suomen kieli,

sekalaista

Maanantai 3.7.2006 klo 23.01 - Tuula

Sekalaista

Uusi yritys, äskeinen ei tallentunut, kun olinkin offline tilassa, vaikka kokoajan kirjoitin tänne.

Aurinko paistaa, helle tekee iloiseksi vai tekeekö? Toiset tekee ja toiset ei. Vaikeaa on he, joilla on sydänvaivoja tai astmaa. Toiset kärsivät aurigon kirkkaudesta ja saavat vaikkapa migreenin ja toiset taas nauttivat.

Joillekin helle on siis unelma. Ainakin katukuvasssa on iloisempia ihmisiä kuin talvisydännä.

Lomaa odotellaa, jos sitä on?. Itselleni ilosyntyy katsellessa ja touhutessa lasten kanssa, kummilasten ja muidenkin. Lapsi on aito, vilpitön, huomaavainen.

Minulle suuri nautinto on kaunis luonto, mutta myös parveke, ihana kesähuoneeni kukkineen, maalausmahdollisuuksineen, löhötuoleineen, auringon nousut ja laskut ovat lumoavia, ne riemastuttavat. Parasta on jäätelö ja hyvä dekkari.

Työssä tunnelmat kulkevat hautajaisista, vihkimisten kautta kasteisiin. Elämän koko kirjo on läsnä. Samalla elämän rajallisuus, rikkaus ja mahdollisuudet näyttäyvät. Paljon on itsestä kiinni.

Tuula

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, ilo vai suru, lapset, työ

Runo kesälle ja kissalle

Maanantai 3.7.2006 klo 18.31 - Tuula Paasivirta

Kesälle ja kissalle

 

Kesä kuuma riemuineen

katsoo kissuli alas,

tuol kaveri astelee,

vaan miten minä?

Kerroksia kuusi on.

On liikaa se mulle.

 

Kärpänen surisee.

Odottaa minua,

sen perään hypin mä.

Kesä riemuineen oottaa.

Odotan kesää mä myös.

 

Kimalainen kukassa pörrää.

Siihen en uskalla mä,

se peto pistävä on.

Keltamusta kaveri kukassa on.

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, kissa, runo, parveke

Juhannus Johannes Kastajan juhla

Perjantai 23.6.2006 klo 17.16 - Tuula

 Johannes Kastaja valmistaa Jeesuksen tuloa...

Johannes Kastajan juhlaa vietetään juhannuksena. Hän valmisti tietä Jeesuksen Kristuksen tulla esille maailman Vapahtajana.

Jeesus otti aikanaan Johanneksen kasteen kulkeakseen Jumalan tahdon mukaan. Sen jälkeen miljoonat ihmiset ovat saaneet kasteen Jeesuksen nimessä. Pienet vauvat ja monet aikuiset on liitetty kasteessa maailman laajan kirkon jäseneksi.

Kasteessa Jumalan pyhyys kostettaa ihmistä salatulla tavalla.

Tätä saamme juhlistaa kauniina kesäpäivänä täällä Suomessa.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, juhla Johannes Kastaja, Jeesus, Kaste