Tarvitsemme välittäsen teologiaa, ihmisyyden arvostusta ja ystävyyttäLauantai 27.9.2008 klo 12.51 - Tuula Paasivirta Alla Kotimaan blogiin kirjoittamani juttu:
Tänään tarvitsemme ja meiltä kysytätään ennen kaikkea välittämistä. Miten me voimme välittää sen viestin, että ihminen on tärkeä? Vapahtajamme pysähtyi yhden ihmisen kohdalle ja auttoi häntä, myös sairaita ja heikkoja. Hän osasi ihmisen kokonaisvaltaisen auttamisen. Voisimmeko me oppia edes hitusen siitä? Olisiko maailma silloin parempi paikka, meille kaikille? Osanottoni Kauhajoen tragerian uhreille. Toivon teille voimaa elää hetken kerrallaan. Toivon, että joku tuo voileipiä ja kahvia, kun ette itse jaksa keittää edes kahvia, että muista syödä, kun suru ja murhe on suuri. Meidän muiden tehtävä on auttaa, kuunnella ja kuunnella. Miten me voisimme välittää sen Jeesuksen sanoman nuorillemme, että jokainen heistä on tärkeä ja arvokas sellaisenaan, ihan siinä arjessa, jossa elää juuri nyt? Hän ei ole arvokas vain pyrkiessään julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä? Mitä kummallisempia asioita saa lukea, kun nuori pyrkii julkisuuteen. Miten me vastaamme heille, kun he huutavat sanoin ja teoin, välittäkää meistä, välitä minusta? Taas olisi meillä aikuisilla ja erityisesti medialla paljon oppimista siinä, miten tuomme asioita esille. Mutta tähän on syytä palata myöhemmin vielä moneen kertaan. Miksi maailma on mitä on? Miksi meillä on niin kovat arvot? Me tarvitsemme aitoa ihmisyyttä, pysähtymistä. Ei ole vain klisee, että anna hymy, niin se voi pelastaa jonkun lähimmäisen päivän. Sinä huomioit posiivisesti tuon toisen ihmisen ja hänellä on parempi mieli, ainakin hetken aikaa. Vanhempien, sisarusten, isovanhempien suru on suuri vielä pitkään, ehkä lopun elämää. Tämän me hyvin tiedämme. Siitä monet meistä ovat myös kirjoittaneet tänne. Toivon päättäjien heräävän nuorten ja koulumaailman ahdinkoon - ihan aikuisten oikeasti. Kohdentakaa voimavarat oikein. Se on kallista, kun nuori etsii apua ja hänelle sanotaan, ettei hänelle ole aikaa. Hän vetää siitä johtopäätöksen, ettei häntä tarvita ja päättää päivänsä. Miten meillä on varaa tähän? Miten meillä ei aina edes ole aikaa auttaa heitä, jotka erilaisissa tilanteissa menettävät lapsiaan. Miten kristllinen rakkaus, heikoimmista, yksinäisistä huolehtinen tulisi todeksi? Jeesus sanoi, että tulkaa pienen viattoman lapsen näkökulmaa näkeviksi ihmisiksi. Pysähtykää lapsen luo. Myös hänen luokseen, joka on hieman erilainen, kuin toiset. SE maksaa itsensä takaisin. Antakaa kotiin tukea vanhemmuuteen laitospaikkojen sijaan. Kaiken tämän tiedämme, mutta mitään ei tapahdu.
|
||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ystävyys, välittäminen, teologia, nuori, lapsi, aikuinen, Jeesus, lasten kaltaisuus, hymy, huolenpito, vastuu, kriisi, hätä, itsemurha, kuolema, suru, Kauhajoki |
||
Yhteisvastuukeräyksestä saarnassani 3.2.2008Tiistai 26.2.2008 klo 4.54 - Tuula Paasivirta Jotain lupaamiaini ajatuksia Yhteisvastuukeräyksestä on saarnassani 3.2.2008. Sen voi lukea nyt täältä sivuiltani. Kyse on mitä suuremmassa määrin välittämisen ja vastuun teologiasta, kirkollisesti ajatellen. Kun Sinä ja minä välitämme kaukaisesta ja lähellä olevasta lähimmäisestä, silloin me täytämme Kristuksen lain. Liperian sodan runtelemat ihmiset pääsevät uuteeen alkuun. Heille menee suuri osa tuesta ja keräystuotosta. Sota niin Afrikassa ja muualla on moni mutkainen asia. Toisaalta täällä kotimaassa voimme tuota iloa ja taloudellista hyötyäkin, auttamalla halukkaita kehitysvammaisia työllistymään. Laitan tähän pätkän Matteuksen evankeliumista, vaikka se kuulostaakin tuomiopäivän tekstiltä: Matt: 25: 35. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Tässähän sitä on jo perustetta osallistua keräykseen.
|
||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteisvastuu, saarna, kohteet, välittäminen, vastuu, teologia |
||
Yhteisvastuulla Kehitysvammaisille töitä ja Liberian jälleenrakentamistaTorstai 31.1.2008 klo 21.26 - Tuula Paasivirta Sunnuntaina avataan taas tärkeä yhteisvastuukeräys. Tänä vuonna kotimaisena kohteena on Kehitysvammaisten työllistyminen ja ulkomaisena kohteena Länsi-Afrikkalaisen Liberian jälleen rakentaminen. Molemmat ovat tärkeitä aiheita. Tällä viikolla monet kirkolliset lehdet ovat kiitettävästi kirjoittaneet kotimaisesta kohteesta. Meillä Suomessa on paljon lievästi kehitysvammaisia, jotka haluavat töihin. Heillä on ammatillinen koulutus esim. siivous- ja puutarha-alalle. 3000 haluaisi töihin ja nyt 300 on päässyt avoimille työmarkkinoille. Heille suunnitellaan esim. 4 tuntia päivässä töitä, joista saavat käyvän palkan, työtovereita, arvostusta, itsetuntoa. Hommaan kuuluu projektin kautta yhteyshenkilö ja työnohjaus työpaikalla. Kirjoitan lähiaikoina enemmän tästä. Mutta on hieno homma, että tällainen projekti on, sillä työpaikoilla on paljon sellaista töitä, joihin voidaan palkata näitä henkilöitä ja aivan erityisesti nuorille kehitysvammaisille tämä on tärkeää ja merkittävää. Ei enää vain suojatyötä. Kyse on ihmisarvosta. Toivon erityisesti, että oma työnantajani kirkko palkkaisi näitä ihmisiä töihin. Minusta se olisi välttämätöntä. Muita vammaisia meitä on kirkossa töissä ehkä muutamia kymmeniä. Pappeina varmaan alle 20. Siis meitä, joilla on kirkollisen ammatin ammatillinen tai korkeakoulututkinto. Osalla on kirkollinen virka ja osalla ei. Itselläni ei ole virkaa eikä tällä hetkellä viransijaisuuttakaan. Palaan yhteisvastuukeräysaiheeseen blogissani myöhemmin. |
||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteisvastuukeräys, kehitysvammaiset, työllistyminen, ulkomainen kohde, Liberia, jälleenrakennus |
||
Nuorisotyö ja sosiaalitoimi jalkautukaa jo tänään enemässä määrin nettipalveluihin!!!Torstai 31.1.2008 klo 14.12 - Tuula Paasivirta
|
||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuorisotyö, netti, sosiaalityö, auttaminen, "jalkautuminen", läsnäolo, vastuu |
||
Ehjä lapsen mieliMaanantai 5.2.2007 klo 23.05 - Tuula Paasivirta 5.2.2007 Yhteisvastuu keräys alkoi sunnuntainaRakkaat lukijat! Nyt syön sanani ja laitan tänne ennen hautarauha kirjoitusta asiaa yhteisvastuukeräyksestä, koska se on todella tärkeä juttu. Menneenä sunnuntaina avautui tämän vuoden kirkon Yhteisvastuukeräys. Monilla psyykkisesti sairastuvilla on perheensä ja hyvä niin, mutta lapsi saattaa tarvita perheen ulkopuolisten aikuisten tukea, jäsentääkseen omalle ikäkaudelleen sopivina annoksina perheen uuden tilanteen. Jomman kumman vanhemman sairastuessa perheen tilanne ja tasapaino muuttuu. Lapsi tarvitsee tietoa itselleen sopivin annoksin ja tietoa siitä ennen kaikkea, että ei ole hänen syynsä, jos isä tai äiti sairastuu. Yhteisvastuukeräys 2007 auttaa suomalaisia ja perulaisia lapsia, joiden vanhemmilla on mielenterveyden ongelmia. Keräyksellä autetaan perheitä katkaisemaan ongelmien periytymisen kierre. Keräys käynnistyi sunnuntaina 4.2.2007.
alla olevan linkin kautta saat lisää tietoa ja saat osallistumisvinkkejä. Suosittelen osallistumaan yhteisvastuullisesti. Sinua tarvitaan näissä talkoissa. Tuula |
||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteisvastuu, kirkko, Peru, diakonia, vanhenpien psyykkinen sairastuminen |
||
Helsingin menoa ihmetellen, vammaiskuljetuksissa nimittäin.Tiistai 27.6.2006 klo 18.55 - Tuula Paasivirta pastori, kriisityöntekijä
Iltapäivä -lehdet ovat viime päivinä kirjoittaneet, Vanhuksen kuolemasta Helsingin palveluauton Invataksiassa. Kyseessä on toinen tapaus kolmen kuukauden sisällä. Kuolemat ovat niin turhia, huolimattomuutta, pyörätuoli oli molemmissa tapauksissa väärin kytketty kiinni eli vain puolet hihnoista oli kiinitetty eli kaksi, kun kaikki neljä hihnaa tulisi olla kiinni. Kuolleita ei saa takaisin elämään, mutta raskauttavaksi asian tekee, ettei kukaan ota vastuuta, ei sosiaalivirasto, ei firma ei kukaan muukaan. Eettisesti ja moraalisesti on todella kyseenalaista, että vastuu kielletään ja sosiaalivirasto väittää edelleen, että vammaiskuljetukset toimii hyvin, vaikka ihmisiä kuolee, he myöhästyvät töistään, juhlista, elokuvista, kokouksista. Mikä pahinta ihmiset eivät enää uskalla matkustaa vammaiskuljetuksilla, vaan jäävät kotiin. Ja sosiaalivirasto on tyytyväinen, kun tekee säästöjä. Ministeri ei edes pahoittele tapahtunutta, vaan vähättelee. Hiljattain väkeä kuljetettiin jarruttomalla bussilla. Vaikka ei ollutkaan kyse vammaiskuljetuksesta, silti oli taas vastuu tarkastuksesta hävinnyt jonnekin. Meillä on vain toisemme. Minne on vastuu ja toisesta välittäminen hävinnyt? Mihin on unohtunut, että vammainen on ihminen? Myös meillä on ihmisarvo, ainutlaatuinen, yksi ainut elämä. Ihmettelee Tuula Paasivirta Kriisityöntekijä ja pastori kotisivullaan 27.6.2006
|
||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Invataksit, kuolema, sosiaalivirasto, vastuu, eettisyys, moraali, |
||