Itkeä itkevien kanssa

Sunnuntai 28.9.2008 klo 11.40 - Tuula Paasivirta

Äsken päättyi muistojumalanpalvelus Kauhajoella. Yksinkertainen, lohduttava jumalanpalvelus. Itku tuli silmään katsellessani tummiin pukeutuneiden seurakuntalaisten rivistöjä.

Kiitos piispa Simo Peuralle vakavasta, kyselevästä, lohduttavasta saarnasta. Myös virret lohduttivat. Moni kohta itketti, mutta se ei ole pahasta.  Me saamme itkeä, kun sen aika on.

Mietin surun lohduttomuutta, murheen syvyyttä. Sitä ei voi ymmärtää. Lapsen menetys näin straagisesti on jotain niin vavahduttavaa, että pienen ihmisen mieli ei käsitä asiaa.   Koulutoverin, ystävän menetys on myös pysähdyttävää, käsittämätöntä.

Voi vain rukoilla, Jumala auta, lohduta. Ole surevien tukena. Auta meitä olemaan toinen toistemme tukena.

Jumalanpalveluksen perään tulee Kirkon radio-ohjelma Horisontti. Siellä käsitellään lapsiperheiden köyhyyttä ja sitä mitä kirkkomme diakoniatyö voi asiassa tehdä. Hälyyttävää on, että lapsiperheiden hakemukset diakoniatyössä ovat lisääntyneet. Mistä se kertoo??

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itku, itkeminen, suru, sureminen, muistojumalnpalvelus, jumalanpalvelus, Kauhajoki, saarna, piispa, Simo Peura, muistokynttilä, horisontti, lapsiperheet, köyhyys, diakonia

Tarvitsemme välittäsen teologiaa, ihmisyyden arvostusta ja ystävyyttä

Lauantai 27.9.2008 klo 12.51 - Tuula Paasivirta

Alla Kotimaan blogiin kirjoittamani juttu: 

 

Tänään tarvitsemme ja meiltä kysytätään ennen kaikkea välittämistä. Miten me voimme välittää sen viestin, että ihminen on tärkeä?  Vapahtajamme pysähtyi yhden ihmisen kohdalle ja auttoi häntä, myös sairaita ja heikkoja. Hän osasi ihmisen kokonaisvaltaisen auttamisen. Voisimmeko me oppia edes hitusen siitä? Olisiko maailma silloin parempi paikka, meille kaikille?

Osanottoni Kauhajoen tragerian uhreille. Toivon teille voimaa elää hetken kerrallaan. Toivon, että joku tuo voileipiä ja kahvia, kun ette itse jaksa keittää edes kahvia, että muista syödä, kun suru ja murhe on suuri. Meidän muiden tehtävä on auttaa, kuunnella ja kuunnella.

Miten me voisimme välittää sen Jeesuksen sanoman nuorillemme, että jokainen heistä on tärkeä ja arvokas sellaisenaan, ihan siinä arjessa, jossa elää juuri nyt? Hän ei ole arvokas vain pyrkiessään julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä? Mitä kummallisempia asioita saa lukea, kun nuori pyrkii julkisuuteen. Miten me vastaamme heille, kun he huutavat sanoin ja teoin, välittäkää meistä, välitä minusta?

Taas olisi meillä aikuisilla ja erityisesti medialla paljon oppimista siinä, miten tuomme asioita esille. Mutta tähän on syytä palata myöhemmin vielä moneen kertaan.

Miksi maailma on mitä on?  Miksi meillä on niin kovat arvot?  Me tarvitsemme aitoa ihmisyyttä, pysähtymistä. Ei ole vain klisee, että anna hymy, niin se voi pelastaa jonkun lähimmäisen päivän. Sinä huomioit posiivisesti tuon toisen ihmisen ja hänellä on parempi mieli, ainakin hetken aikaa. 

Vanhempien, sisarusten, isovanhempien suru on suuri vielä pitkään, ehkä lopun elämää. Tämän me hyvin tiedämme. Siitä monet meistä ovat myös kirjoittaneet tänne.

Toivon päättäjien heräävän nuorten ja koulumaailman ahdinkoon - ihan aikuisten oikeasti. Kohdentakaa voimavarat oikein. Se on kallista, kun nuori etsii apua ja hänelle sanotaan, ettei hänelle ole aikaa. Hän vetää siitä johtopäätöksen, ettei häntä tarvita ja päättää päivänsä. Miten meillä on varaa tähän? Miten meillä ei aina edes ole aikaa auttaa heitä, jotka erilaisissa tilanteissa menettävät lapsiaan.

Miten kristllinen rakkaus, heikoimmista, yksinäisistä huolehtinen tulisi todeksi? Jeesus sanoi, että tulkaa pienen viattoman lapsen näkökulmaa näkeviksi ihmisiksi. Pysähtykää lapsen luo. Myös hänen luokseen, joka on hieman erilainen, kuin toiset. SE maksaa itsensä takaisin. Antakaa kotiin tukea vanhemmuuteen laitospaikkojen sijaan. Kaiken tämän tiedämme, mutta mitään ei tapahdu.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ystävyys, välittäminen, teologia, nuori, lapsi, aikuinen, Jeesus, lasten kaltaisuus, hymy, huolenpito, vastuu, kriisi, hätä, itsemurha, kuolema, suru, Kauhajoki

Ystävyyden arvo, välittäminen, Osanotto

Torstai 25.9.2008 klo 23.38 - Tuula

Tässä aiemmin julkaisemani runo.
Juuri tänään on ystävyys tärkeä osa elämää ihmisyyttä.
Kulje hänen rinnallaan, jolla on vaikeata. Jää lähelle.
Kauhajoen murheeseen osaa ottaen.
Milen murheeseen osaa ottaen.

YSTÄVYYS -runo 

Kun ystävyys kerran tuli  luokseni,
sen annoin elää kanssani kulkien
halki maailman.

Se oli hymy vieno,
aurinko sievä.
Se lämmitti.

Halaus hieno,
surun jakaja.
Se oli ystävyys,
joka jäi lähelleni.

Ystäviä on vain niin harvassa.
  Ystävyys on eri asia kuin
kaunis ilma tänään tyyppi

Tulee melkein iholle,
mutta antaa tilaa
myös minulle ja
minä hänelle. 

Tuula Paasivirta 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ystävyys, tänään, Kauhajoki, suru, elämä, kuolema, välittäminen, maltti