Pyhä Kissa ja muita kohtaamisiaLauantai 15.8.2009 klo 21.37 - Tuula Paasivirta Pyhä kissa ja muita kohtaamisia maalaispapin päiväkirjasta on pieni viehättävä kirja, joka tänä viikonloppuna on puhutellut minua paljon. Eikä vähiten siksi, että kirjoitaja on elämän koulima kollega. Hän osaa ilmaista mukavasti elämän ja työn tuomia sattumuksia. Tasapuolisesti hän puhuu arjen pienistä asioista, kuin elämää järisyttävistä kokemuksista. Pappi on ihminen, joka on saanut erityisen kutsumuksen tehtävän. Mietin, että elämä kaupunkipappina on monelta osaltaan erilaista. Maalla pappi tuntee seurakuntansa ja se pappinsa. Toki kaupungissakin on monelaista sattumusta päivien mittaan. Niistä pitäisi osata kirjoittaa jouhevasti, mutta vaitiolovelvollisuutta rikkomatta. Elämässä parasta on tahaton komiikka, sanalipsahdukset.
|
||||||||||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Christer Åberg, päiväkirja, maalaispappi, pappi, pakina, isä Camillo, Lapinjärvi, ruotsinkielinen srk, |
||||||||||
Naispappeja 20 vuotta SuomessaKeskiviikko 5.3.2008 klo 17.17 - Tuula Paasivirta Huomenna torstaina tulee 20 vuotta, ensimmäisten naisten pappisvihkimyksestä täällä Suomessa. Silloin 20 vuotta sitten tämä juhla oli suuri kirkkohistoriallinen juhla. Katselin äsken Yle Areenalta lyhyttä pätkää tästä tapahtumasta. On se ollut suuri juhla. Tasa-arvo pääsi toteutumaan kirkossamme vihdoinkin. Ajattelen, heitä, jotka silloin vihittiin papeiksi. Heillä ei aina ollut helppoa. Monenlaisia uhkauksia tuli ja oli tuolloin. Toki uhkauksia saattaa tulla yhä edelleen, vaikka ei samassa mittakaavassa, onneksi. Naispastorin puhelinvastaajat täytettiin tuolloin monenlaisilla uhkauksilla. Ikävää postia tuli postiluukusta. Kaikkea tapahtunutta ei ilkeä edes kirjoittaa tätän blogiin. Ihmettelen, kuitenkin, kuinka syvästi kristitityt ihmiset voivat olla, niin ilkeitä ja pahansuopia toinen toisilleen. Onneksi itse olen kokenut vain siedettävän lievää syrjintää naiseuteni ja pappeuteni vuoksi. Tai mikä nyt sitten on minkin asian mittapuussa lievää. Sitä en muistanut, että ainakin Helsingin vihkimyksessä oli poliisejakin turvana, jotta tilaisuus saatiin toimitettua. Kuitenkin, onneksi aika oli kypsä naisen papiksi vihkimiselle ja se totetui tuolloin 20 vuotta sitten. Piispa Eero Huovinen sanoi tänään keskiviikkona aamukahvilla: Emeritus arkkipiispa J.Vikström puhui siitä, kuinka nainen ja mies yhdessä ovat Jumalan kuva. Vikström jatkaa pohdintaansa ja sanoo, että naiset ovat kirkon voimavara jo olemassaolollaan. Sillä, että nainen ja mies ovat yhdessä alttarilla, on perustansa luomiskertomuksessa ja siten kristillisessä ihmiskäsityksessä. |
||||||||||
1 kommentti . Avainsanat: naispappi, naispappeus, pappisnainen, ensimmäinen näkövammainen naispastori.juhla, 20 -vuotta, ensimmäinen vihkimys, tasa-arvo, johtajuus, pappi, pastori, pappisvihkimys |
||||||||||
Omatunto ja naispapitMaanantai 19.11.2007 klo 11.58 - Tuula Paasivirta Omatunto ja naispapitTässä linkki Kotimaa -lehden sivuille emeretus arkkipiispa John Vikströmin artikkeliin "Omatunto ja naispapit". http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=3414&Itemid=38
Suosittelen artikkelin lukemista ja pohdintaa sen äärellä.
Tuula Paasivirta |
||||||||||
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naispappi, nainen, pappi, omatunto, linkki, John Vikström |
||||||||||
VANHAN AJAN MESSU RUNSAAN VIIKON KULUTTUALauantai 20.10.2007 klo 14.57 - Tuula Paasivirta Vanhan ajan messu Viikon kuluttua Paavalin kirkossa. Tervetuloa. Sammatintie 5.
|
"Tapahtuman tiedot |
Wanhan ajan messu
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: messu, vanha-aika, 1500 -luku, rahvas, pappi, Agricola,
Nainen pappina
Torstai 19.4.2007 klo 9.02 - Tuula Paasivirta
Naisesta pappina
Minulle pappeudessa olennaista ei ole valta. En ole vallanhaluinen, vaikka olen nainen ja pappi. Kysymys on kutsumuksesta. Aika paksu väite tämä johtajahaluisuus ja etenkin vallanhalu, mikä joillakin on vastuksen syynä. Ei päde ainakaan minuun. Ehkä johon kuhun muuhun henkilöön, mutta miksei nainen voisi johtaa siinä, kun mieskin? Se on taitokysymys, ei sukupuolikysymys.
Minulle papin työ on syvästi kutsumustyötä ja palvelutehtävä. Nyt saan saattaa seurakuntalaistani vauvasta vaariin ja mammaan vaikkapa haudanlepoon. Minulla saattaa olla pitkä ja syvä kontakti perheeseen ja olisi hassua sanoa, etten saa vihkiä, hautaan siunata, vaan heidän pitäisi pyytää itselleen vieras pastori, jonka persoona ei ehkä edes miellytä, joka ei ole sielunhoidollinen. Toki suuri osa miespapeistakin taitaa sielunhoidon jalon taidon.
Uskon syvästi Jumalan johdatukseen ja kun minut on monen mutkan kautta johdatettu papiksi, uskon sen olevan oikea paikka minulle palvella seurakunnassa, sairaalassa jne.
Eikö ole olennaista, että uskoa pidetään esillä, ei se puhuuko ja opettaako mies vai nainen? Eikö olennaista ole kirkon sanoma? Miksi kirkko on syntynyt ja olemassa? Kirkon perustehtävä on pitää esillä pääsiäistapahtumaa, Kristuksen ylösnousemusta, syntien sovitusta .
Sen tehtävä ei ole taistella miehen ja naisen vallasta tai muusta vastaavasta. Kirkon tulee olla heikkojen puolella, muistaa Jeesuksen vuorisaarnan opetukset. Papin tulee olla paitsi asiantuntija teologiassa, lähimmäinen, välittäjä.
Tuula
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pappi, nainen, kutsumus, sielunhoito, johtajuus, palvelu
Muistoja Tsunamista
Lauantai 23.12.2006 klo 0.51 - Tuula Paasivirta
LÄHES KAKSI VUOTTA TSUNAMISTA
Kaksi vuotta sitten Tapaninpäivänä monen elämä muuttui peruuttamattomasti. Suru astui elämään varoittamatta, odottamatta, pyytämättä.Ensi kokemus, ei tämä ole totta. Olin menossa töihin kriisikeskukseen. Asia oli sovittu, ilman, että oli mitään tietoa tulevasta. Siellä kollegojen kanssa purimme ja kuuntelimme ihmisten murheita tähänkin asiaan liittyen.
Jossain välissä työskentelin myös Kirkon Palvelevassa Puhelimessa –pappi kun olen – tämän asian tiimoilla. Kollegat olivat lentokentällä, paikallisseurakunnissa ja muualla vastaanottamassa väkeä, omaisia, surijoita, pelastumisen kokeneita, kaikkinensa hyvin järkyttyneitä ihmisiä vastaanottamassa, rinnalla kulkemassa.Pitkään tutkittiin nimilistoja, olisiko rakas omainen löytynyt. Sukeltajien nimilistat olivat arvokkaita. Tuttavia ja läheisiä oli ollut matkalla Thaimassa. Pitkin kevättä kuulin työssä ja yksityiselämässä kauhukertomuksia ihmeellisistä pelastumista. Jälleen kerran sai ihmetellä, mistä ihminen saa voimaa hädän hetkellä. Onneksi niin on. Mutta, missä olivat he, jotka eivät palanneet takaisin elävinä? Missä olivat he, jotka olivat kadonneet hyökyihin? Löydettäisiinkö heitä?
Tällä kertaa en ollut henkisen huollon (HeHun) mukana lehtokentällä. Akuutissa kriisikeskuksessa olostakin minulla on kuitenkin kokemuksia. Myyrmannin räjähdyksessä olin läheisellä koululla kirkon tehtävissä. Olen niin kauan työskennellyt kriisityössä, että suurien ja kauhistuttavien uutisten vyöryessä uutisvälineistä ja puhelimen kautta, tietää kutsun käyvän työhön johonkin suuntaan. Pää käy jo läpi peruutuksia ja aikataulun muutoksia.
Näin isoissa asioissa ihminen on niin pieni ja avuton, kuitenkin on tärkeä, että voi toimia korvana ja tukena, pienenä lenkkinä auttamassa ihmistä askeleen eteenpäin, kun hänellä on kaikkein vaikeinta. Voi vain toivoa, että Isä Jumala johdattaa ja antaa oikeat sanat ja teot oikealla hetkellä.
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tsunamity, muistot, pappi, poliisi, kriistyö, suru, kirkon henkinen huolto