Muistoja TsunamistaLauantai 23.12.2006 klo 0.51 - Tuula Paasivirta LÄHES KAKSI VUOTTA TSUNAMISTAKaksi vuotta sitten Tapaninpäivänä monen elämä muuttui peruuttamattomasti. Suru astui elämään varoittamatta, odottamatta, pyytämättä.Ensi kokemus, ei tämä ole totta. Olin menossa töihin kriisikeskukseen. Asia oli sovittu, ilman, että oli mitään tietoa tulevasta. Siellä kollegojen kanssa purimme ja kuuntelimme ihmisten murheita tähänkin asiaan liittyen. Jossain välissä työskentelin myös Kirkon Palvelevassa Puhelimessa –pappi kun olen – tämän asian tiimoilla. Kollegat olivat lentokentällä, paikallisseurakunnissa ja muualla vastaanottamassa väkeä, omaisia, surijoita, pelastumisen kokeneita, kaikkinensa hyvin järkyttyneitä ihmisiä vastaanottamassa, rinnalla kulkemassa.Pitkään tutkittiin nimilistoja, olisiko rakas omainen löytynyt. Sukeltajien nimilistat olivat arvokkaita. Tuttavia ja läheisiä oli ollut matkalla Thaimassa. Pitkin kevättä kuulin työssä ja yksityiselämässä kauhukertomuksia ihmeellisistä pelastumista. Jälleen kerran sai ihmetellä, mistä ihminen saa voimaa hädän hetkellä. Onneksi niin on. Mutta, missä olivat he, jotka eivät palanneet takaisin elävinä? Missä olivat he, jotka olivat kadonneet hyökyihin? Löydettäisiinkö heitä? Tällä kertaa en ollut henkisen huollon (HeHun) mukana lehtokentällä. Akuutissa kriisikeskuksessa olostakin minulla on kuitenkin kokemuksia. Myyrmannin räjähdyksessä olin läheisellä koululla kirkon tehtävissä. Olen niin kauan työskennellyt kriisityössä, että suurien ja kauhistuttavien uutisten vyöryessä uutisvälineistä ja puhelimen kautta, tietää kutsun käyvän työhön johonkin suuntaan. Pää käy jo läpi peruutuksia ja aikataulun muutoksia. Näin isoissa asioissa ihminen on niin pieni ja avuton, kuitenkin on tärkeä, että voi toimia korvana ja tukena, pienenä lenkkinä auttamassa ihmistä askeleen eteenpäin, kun hänellä on kaikkein vaikeinta. Voi vain toivoa, että Isä Jumala johdattaa ja antaa oikeat sanat ja teot oikealla hetkellä.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tsunamity, muistot, pappi, poliisi, kriistyö, suru, kirkon henkinen huolto |