Pyhä Kissa ja muita kohtaamisia

Lauantai 15.8.2009 klo 21.37 - Tuula Paasivirta

Pyhä kissa ja muita kohtaamisia maalaispapin päiväkirjasta on pieni viehättävä kirja, joka tänä viikonloppuna on puhutellut minua paljon. 

Eikä vähiten siksi, että kirjoitaja on  elämän koulima kollega. Hän osaa ilmaista mukavasti elämän ja työn tuomia sattumuksia. Tasapuolisesti hän puhuu arjen pienistä asioista, kuin elämää järisyttävistä kokemuksista.

Pappi on ihminen, joka on saanut erityisen kutsumuksen tehtävän. Mietin, että elämä kaupunkipappina on monelta osaltaan erilaista. Maalla pappi tuntee seurakuntansa ja se pappinsa.

Toki kaupungissakin on monelaista sattumusta päivien mittaan. Niistä pitäisi osata kirjoittaa jouhevasti, mutta vaitiolovelvollisuutta rikkomatta. Elämässä parasta on tahaton komiikka, sanalipsahdukset. 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Christer Åberg, päiväkirja, maalaispappi, pappi, pakina, isä Camillo, Lapinjärvi, ruotsinkielinen srk,

Naispappeja 20 vuotta Suomessa

Keskiviikko 5.3.2008 klo 17.17 - Tuula Paasivirta

Huomenna torstaina tulee 20 vuotta, ensimmäisten naisten pappisvihkimyksestä täällä Suomessa. Silloin 20 vuotta sitten tämä juhla oli suuri kirkkohistoriallinen juhla.

Katselin äsken Yle Areenalta lyhyttä pätkää tästä tapahtumasta. On se ollut suuri juhla. Tasa-arvo pääsi toteutumaan kirkossamme vihdoinkin.  Ajattelen, heitä, jotka silloin vihittiin papeiksi. Heillä ei aina ollut helppoa. Monenlaisia uhkauksia tuli ja oli tuolloin. Toki uhkauksia saattaa tulla yhä edelleen, vaikka ei samassa mittakaavassa, onneksi. Naispastorin puhelinvastaajat täytettiin tuolloin monenlaisilla uhkauksilla. Ikävää postia tuli postiluukusta. Kaikkea tapahtunutta ei ilkeä edes kirjoittaa tätän blogiin.

Ihmettelen, kuitenkin, kuinka syvästi kristitityt ihmiset voivat olla, niin ilkeitä ja pahansuopia toinen toisilleen. Onneksi itse olen kokenut vain siedettävän lievää syrjintää naiseuteni ja pappeuteni vuoksi. Tai mikä nyt sitten on minkin asian mittapuussa lievää.

Sitä en muistanut, että ainakin Helsingin vihkimyksessä oli poliisejakin turvana, jotta tilaisuus saatiin toimitettua. Kuitenkin, onneksi aika oli kypsä naisen papiksi vihkimiselle ja se totetui tuolloin 20 vuotta sitten.

Piispa Eero Huovinen sanoi tänään keskiviikkona aamukahvilla:
"Olen kiitollinen ammattitaitoisista, sitoutuneista naisista, jotka ovat ottaneet kutsumuksensa vakavasti."  Helsingin hiippakunnassa on 20 vuoden aikana vihitty 414 henkilöä pappisvirkaan. 

Emeritus arkkipiispa J.Vikström puhui siitä, kuinka  nainen ja mies yhdessä ovat Jumalan kuva. Vikström jatkaa pohdintaansa ja sanoo, että naiset ovat kirkon voimavara jo olemassaolollaan. Sillä, että nainen ja mies ovat yhdessä alttarilla, on perustansa luomiskertomuksessa ja siten kristillisessä ihmiskäsityksessä.
Kirkon tiedotuskeskuksen mukaan Vikström painotti vielä.
"Yhdessä mies ja nainen ovat Jumalan kuva", painotti Vikström.

 katso jatkosivu

Lue lisää »

1 kommentti . Avainsanat: naispappi, naispappeus, pappisnainen, ensimmäinen näkövammainen naispastori.juhla, 20 -vuotta, ensimmäinen vihkimys, tasa-arvo, johtajuus, pappi, pastori, pappisvihkimys

Omatunto ja naispapit

Maanantai 19.11.2007 klo 11.58 - Tuula Paasivirta

Omatunto ja naispapit

Tässä linkki Kotimaa -lehden sivuille emeretus arkkipiispa John Vikströmin artikkeliin "Omatunto ja naispapit".

http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=3414&Itemid=38

 

Suosittelen artikkelin lukemista ja pohdintaa sen äärellä.

 

Tuula Paasivirta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naispappi, nainen, pappi, omatunto, linkki, John Vikström

VANHAN AJAN MESSU RUNSAAN VIIKON KULUTTUA

Lauantai 20.10.2007 klo 14.57 - Tuula Paasivirta

Vanhan ajan messu Viikon kuluttua Paavalin kirkossa. Tervetuloa. Sammatintie 5.


28.10. klo 10 Helsingissä
Paavalin kirkossa 1500 -luvun messu. Saarnaa
kirkkoherra Jorma Parviainen ja
avustaa Tuula Paasivirta. Kanttorina Sanna-Maarit Hakkarainen. Mukana Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin opiskelijoita.

Paavalin nettisivulta:

"Tapahtuman tiedot

Wanhan ajan messu
Aika: su 28.10.2007  klo 10.00
Paikka: Paavalinkirkko

Wanhan ajan messu. Vietämme messua Argricolan järjestyksen mukaan 500-vuotta sitten tehdyn kaavan mukaan. Wanha suomi solisee ja nykyvirsi raikaa. Uskonpuhdistuksen muistopäivä. Kirkkorahvas voi pukeutua halutessaan mustiin.

Wanhan ajan messua toimittavat provasti Jorma Parviainen ja Paavalin pastori Tuula Paasivirta. Veisuuta johtavat kanttorit sovitussa järjestyksessä joko Seppo Välimäki tahi Sanna-Maarit Hakkarainen

"Tällä tavala messu suomeksi piδetään
Ensin, koska pappi ja kansa ovat kokoontullut kirkosa eli alttarin eteen, kussa Kristusen ehtoolinen piδetään, niin sanokaan pappi, jos hän tahtkansalle tämän tunnustoksen ja manauksen.
Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret Kristuses Jeesuses. Että me nyt olema kokoon tulluet meiδän Herran Jeesusen Kristusen ehtoolista pitämään ja ottamaan meiδän tygen hänen kalliin ruumiins ja verens leiväsä ja viinasa...."


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: messu, vanha-aika, 1500 -luku, rahvas, pappi, Agricola,

Nainen pappina

Torstai 19.4.2007 klo 9.02 - Tuula Paasivirta

Naisesta pappina 

Minulle pappeudessa olennaista ei ole valta. En ole vallanhaluinen, vaikka olen nainen ja pappi. Kysymys on kutsumuksesta. Aika paksu väite tämä johtajahaluisuus ja etenkin vallanhalu, mikä joillakin on vastuksen syynä. Ei päde ainakaan minuun. Ehkä johon kuhun muuhun henkilöön, mutta miksei nainen voisi johtaa siinä, kun mieskin? Se on taitokysymys, ei sukupuolikysymys.

Minulle papin työ on syvästi kutsumustyötä ja palvelutehtävä. Nyt saan saattaa seurakuntalaistani vauvasta vaariin ja mammaan vaikkapa haudanlepoon. Minulla saattaa olla pitkä ja syvä kontakti perheeseen ja olisi hassua sanoa, etten saa vihkiä, hautaan siunata, vaan heidän pitäisi pyytää itselleen vieras pastori, jonka persoona ei ehkä edes miellytä, joka ei ole sielunhoidollinen. Toki suuri osa miespapeistakin taitaa sielunhoidon jalon taidon.

Uskon syvästi Jumalan johdatukseen ja kun minut on monen mutkan kautta johdatettu papiksi, uskon sen olevan oikea paikka minulle palvella seurakunnassa, sairaalassa jne.

Eikö ole olennaista, että uskoa pidetään esillä, ei se puhuuko ja opettaako mies vai nainen? Eikö olennaista ole kirkon sanoma? Miksi kirkko on syntynyt ja olemassa? Kirkon perustehtävä on pitää esillä pääsiäistapahtumaa, Kristuksen ylösnousemusta, syntien sovitusta .
Sen tehtävä ei ole taistella miehen ja naisen vallasta tai muusta vastaavasta. Kirkon tulee olla heikkojen puolella, muistaa Jeesuksen vuorisaarnan opetukset. Papin tulee olla paitsi asiantuntija teologiassa, lähimmäinen, välittäjä.

 

Tuula 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pappi, nainen, kutsumus, sielunhoito, johtajuus, palvelu

Muistoja Tsunamista

Lauantai 23.12.2006 klo 0.51 - Tuula Paasivirta

LÄHES KAKSI VUOTTA TSUNAMISTA

  Kaksi vuotta sitten Tapaninpäivänä monen elämä muuttui peruuttamattomasti. Suru astui elämään varoittamatta, odottamatta, pyytämättä.  

Ensi kokemus, ei tämä ole totta.  Olin menossa töihin kriisikeskukseen. Asia oli sovittu, ilman, että oli mitään tietoa tulevasta.  Siellä kollegojen kanssa purimme ja kuuntelimme ihmisten murheita tähänkin asiaan liittyen.

  Jossain välissä työskentelin myös Kirkon Palvelevassa Puhelimessa  –pappi kun olen – tämän asian tiimoilla. Kollegat olivat lentokentällä, paikallisseurakunnissa ja muualla vastaanottamassa väkeä, omaisia, surijoita, pelastumisen kokeneita, kaikkinensa hyvin järkyttyneitä ihmisiä vastaanottamassa, rinnalla kulkemassa. 

Pitkään tutkittiin nimilistoja, olisiko rakas omainen löytynyt.  Sukeltajien nimilistat olivat arvokkaita.  Tuttavia ja läheisiä oli ollut matkalla Thaimassa. Pitkin kevättä kuulin työssä ja yksityiselämässä kauhukertomuksia ihmeellisistä pelastumista. Jälleen kerran sai ihmetellä, mistä ihminen saa voimaa hädän hetkellä.  Onneksi niin on. Mutta, missä olivat he, jotka eivät palanneet takaisin elävinä? Missä olivat he, jotka olivat kadonneet hyökyihin? Löydettäisiinkö heitä?

 Tällä kertaa en ollut henkisen huollon (HeHun) mukana lehtokentällä.  Akuutissa kriisikeskuksessa olostakin minulla on kuitenkin kokemuksia. Myyrmannin räjähdyksessä olin läheisellä koululla kirkon tehtävissä.  Olen niin kauan työskennellyt kriisityössä, että suurien ja kauhistuttavien uutisten vyöryessä uutisvälineistä ja puhelimen kautta, tietää kutsun käyvän työhön johonkin suuntaan. Pää käy jo läpi peruutuksia ja aikataulun muutoksia.

  Näin isoissa asioissa ihminen on niin pieni ja avuton, kuitenkin on tärkeä, että voi toimia korvana ja tukena, pienenä lenkkinä auttamassa ihmistä askeleen eteenpäin, kun hänellä on kaikkein vaikeinta. Voi vain toivoa, että Isä Jumala johdattaa ja antaa oikeat sanat ja teot oikealla hetkellä.

 

 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tsunamity, muistot, pappi, poliisi, kriistyö, suru, kirkon henkinen huolto