Saarna 17.9. Roihuvuoren kirkossa  Kiitollisuus                      etusivu 

Evankeliumiteksti Matt 11 : 25-30

Tänään on hallituksen määräämä ja Presidentin  allekirjoittamana sovittu kolmas rukoussunnuntai. Siksi luen presidentin tälle päivälle määräämän tekstin Saarnaajan kirjan toisesta luvusta.

Saarn. 2:24-25
Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista.

 Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä. Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä?

  Vanhan testamentin saarnaajan tekstin kirjoittaja on ymmärtänyt jotain olennaista, kaikki, mitä meillä on, tulee Jumalalta, siis Ihmisen ulkopuolelta.

Myös ilo ja kiitollisuus tulevat viime kädessä Jumalalta.

Kiitollisuutta emme saa aikaiseksi tekoreippaudella. Kiitollisuus nousee eletystä elämästä, sen vaihteluista.

Saamme tänään pohtia kiitollisuutta. Mietit ehkä voiko kiittää, kun mieli on murheesta raskas. Meillä kullakin on oma elämätilanteemme, joka määrittelee tunnelmiamme.

 Päivän evankeliumi on harvinainen siinä mielessä, että siinä kerrotaan Jeesuksen ylistävän. Tällaisia kohtia ei evankeliumeissa ole kovin montaa.

Sisällöllisesti kiitollisuus on marginaalinen teema tämän kuulemamme evankeliumin kohdassa. Mutta jälleen kerran meille avataan jotain, siitä, että  Jeesuksen asema taivaallisena Pelastajana on jotain erityistä.  Siinä on jotain, jota maailman viisaat eivät ymmärrä.

Jeesuksen sanoissa näkyy Isän ja Pojan välinen jumalallinen yhteys, samoin Poika ainoana pelastuksen porttina.

 Evankeliumilla on sukulaisuutta Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen ensimmäisen luvun puheeseen Jumalan viisaudesta ja sen hulluudesta tämän maailman oppineiden ja älyniekkojen silmissä.

Myös Jeesuksen vuorisaarnassa oleva autuaaksi julistus kertoo siitä, miten Jeesus valitsee toisin, kuin me ihmiset.

Evankeliumin pari avaintermiä auttavat ymmärtämään Jeesuksen tarkoitusta. Lapsenmielisellä tarkoitetaan lähinnä kai lasta tai kouluja käymätöntä henkilöä. Se ei siinä mielessä ole kovin mairitteleva leima sen enempää Jeesuksen aikana kuin nykyisinkään.

 Millaisia mielleyhtymiä lapsenmieliseen ihmiseen liittyy? Hän ei kykene viisaan ja oppineen tavoin harkiten punnitsemaan päätöksiään. Hän on huijattavissa, vedätettävissä nenästä, hän innostuu helposti kuin lapsi, vailla malttia, vailla harkintaa.

Tämä samoin kuin evankeliumin sukulaiskohdat 1. Kor. 1:ssä eivät kaiketi alleviivaa lapsenmielisen ylivoimaisia ominaisuuksia muihin nähden. Pikemminkin ne korostavat sitä, että tämän maailman viisaat ovat viisaita vain omissa ja yleisönsä silmissä.

Kiintoisa näkökulma on sekin, että Jumalan silmissä jokainen ihminen on "lapsenmielinen". Jumalan kriteereillä arvioituina kaikki ovat syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla.

Niinpä todellisuudessa huonoimmassa asemassa ovat itseriittoiset ihmiset. He ovat itsetyytyväisiä eivätkä tarvitse pelastajaa, auttajaa tai taivaallista holhoojaa. Vähäisten voima on siinä, että he näkevät selvemmin puutteensa kuin elämässä paremmin menestyneet.

Katsotaanpa tai verrataan tätä vielä  korinttolaiskirjeeseen 1. Kor. 1:27-29: "Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä."

Lukiessamme korinttolaiskirjettä näemme Paavalin yhtyvän Matteukseen, sillä vain Jeesuksen kautta ihmiselle avautuu tie Jumalan luokse. Vain hänen ristissään on syntien anteeksiantamus.

"Työn ja kuormien uuvuttamat" taas viittaa alun perin niihin köyhiin vähäisiin ihmisiin, joiden voimat ja aika menivät leivän hankkimiseen ja jotka eivät siksi kyenneet loistamaan fariseusten ja lainopettajien hengellisissä harjoituksissa.

 Tätä lähelle tulee uskonpuhdistuksen ajan tilanne, jossa katolisen kirkon arvioissa vain ammattikilvoittelijat, lähinnä munkit ja nunnat saattoivat olla varsinaisessa mielessä kunnon kristittyjä.

 Luther kumppaneineen sitten palautti aikansa "työn ja kuormien uuvuttamat", siis tavalliset perheelliset ja työtätekevät uskovat, Jeesuksen lupaamalle paikalle oikeiksi opetuslapsiksi.

 Nykyisin on trendikästä puhua huippuosaajista ja voimaantumisesta yms. Uupuneet ja kuormitetut eivät taida nykyisilläkään mittapuilla olla kovin arvostettua väkeä.

Jeesus nostaa heidät päivän evankeliumissa taas hyvälle paikalle, luoksensa ja hoitoonsa. Jälleen korostuu se kuilu, joka väistämättä on tämän maailman ja Jumalan valtakunnan arvojen välillä.   

Tänäänkin Jeesus kutsuu alttarinsa luo, ehtoolliselle palveltavakseen meidät kaikki, jotka tarvitsemme lohdutusta ja armoa. Meidät joille arkipäivä on raskasta ja jotka kannamme taakkoja sisimmässämme.

Saamme kiitollisin mielin kääntyä Vapahtajan luo ja tuntea tästä syvää kiitollisuutta.

Ehkä mietit, mikä se evankeliumissa mainittu Ies on. Ikeellä tarkoitetaan mm. harteille laitettavaa kantolaitetta, joka helpottaa taakkojen kantamista.

Kristityn kilvoitus ei ole ankaraa ponnistelua pelastuksen saavuttamiseksi uskonnollisten harjoitusten kautta. Pelastettuna oleminen on läsnä olevaa todellisuutta, josta käsin kristityn kilvoitus tapahtuu.

Ikeen toinen merkitys on laite, jolla härät valjastettiin yhteen härkäpariksi vetämään auraa tms. Silloin tarkoitus on kait sanoa, että Jeesus tarjoaa hyvän osan ihmiselle, mutta ohjaksissa on Mestari eli Jeesus itse. Kristuksen omat eivät valitse polkuaan itsenäisesti, vaan Jumalan Sanan ohjaamana.

Tuula Paasivirta