Taidepesä

Taiteilijaesittelyni

Olen helsinkiläinen runoilijan alku, fyysistä ikää on kertynyt keski-ikäisyyden verran.

Olen kirjoittanut pienen ikäni lehtiin, nettiin ja julkaissut runokirjan Elämää vuodenkierrossa vuonna 2006. Runojani on julkaistu lukuisissa lehdissä ja nettisivuilla.

Ensimmäisen oman (yksipäiväinen) kuvataidenäyttelyn pidin syksyllä 2006. (Vuonna 1996 osallistuin Helsingin taiteilijanseuran kesäkurssin yhteisnäyttelyyn (öljyväri). Kynnys Gallerian näyttely nimeltään Päänäyttely -luonnollisesti koneella oli ensimmäinen pidempi aikainen näyttelyni.

Olen osallistunut ekspressiivisen maalauksen ryhmään noin kahden vuoden ajan.Valokuviani on julkaistu lehtijuttujeni yhteydessä ja jonkin verran muutoinkin.Syksyllä 2006 osallistuin ensimmäiseen valokuvauskilpailuun. Vielä ei tullut menestystä. Osallistun ahkerasti myös Camera Obs. ry toimintaan ja meillä oli toukokuussa 2008 yhteisnäyttely Helsingin Rautatieasemalla teemana Rakkaus. Camera Obs ry on kansalaistoimintaa mm. kuvaamalla toteuttava yhdistys.

 

Päänäyttely  - Luonnollisesti Koneella -näyttelyn taulut ovat syntyneet muun työn vastapainoksi. Jostain syystä olen mieltynyt päiden piirtämiseen. Piirrän puukynillä kesäisellä parvekkeella tai keittiön pöydän äärellä. Toisinaan saatan piirtää vaikkapa lukemani kirjan pohjalta mielikuviani kuvaksi. Osa näyttelyni kuvista on tehty kopiotekniikalla. Rakkain tauluni on Punatyttö.

Kuten jo mainitsin, piirtämisen lisäksi valokuvaan ja kirjoitan runoja. Tänä vuonna päätin, että teen runovalokuvatauluja uutena kokeiluna. Tässä näyttelyssä oli noin puolet tauluistani valokuvarunotauluja.


Taiteessa mottoni on: ihminen voi ja osaa. Olen tullut siihen tulokseen, että taide on katsojan silmässä, korvassa, kosketuksessa, mielessä. Tällä en tarkoita ollenkaan väheksyä huipputaiteilijoidemme ansioita. Mutta kaikki taiteilijat tekevät taiteensa yleisölle ja yleisö tekee siitä vasta taiteen, riemullisen tai kiistellyn.

Toinen motto on suoraan A. Ansion taiteesta: "Elämä tekee taiteilijaksi". Niinhän se on ainakin meillä keskiverto taiteilijoilla, jotka joskus teemme taidetta omaksi iloksi ja joskus toisten ilahduttamiseksi ja vielä saadaksemme suolaa leivän päälle. Elämä on ollut rikasta, innostavaa, tuskaista, uskallusta, rajojen rikkomista, uskoa kristillisessä mielessä ja uskoa omaan itseen ja kykyihin. Siitä syntyy jotain, jos on syntyäkseen.
Synnyinlahjaksi tuli myös fyysisiä rajoitteita, joita vammoiksi kutsutaan. Tämä näkyy myös taiteessani tavalla ja toisella, etenkin kuvataiteessani, kuvien rosoisuudessa, toisaalta rohkeudessa tehdä kuitenkin omia juttuja. Minulla on näkövamma ja CP-vamma.

 

Kirjoitan taiteesta Näkövammaisten kulttuurilehti Kajastukseen säännöllisesti. Haluan rohkaista tavallista ihmistä ylittämään itsensä ja etsimään piileviä kykyjään myös taiteen saralla. Edellä mainittu näyttelynikin on syntynyt rohkaisuksi tehdä taidetta.

Koulutukseltani olen teologian maisteri. Leipätyökseni toimin tällä hetkellä freelancerina mm. pappina, kriisityöntekijänä ja toimittajana sekä kouluttajana.

 

Mikäli kiinnostuit minusta ja taiteestani ota yhteyttä:

 sp tuula.paasivirta@pp.inet.fi gsm 040-5569079 kotisivut  www.tuulapaasivirta.fi