saarnan hakusivulle  

SAARNA 23.7. 2006 Roihuvuoren ja Laajasalon kirkossa Rakkauden laki 3 vuosikerta Luuk. 6: 27-31

 

7. su helluntaista.

Jälleen kerran tuntuu siltä, että Jeesus vaatii meiltä paljon? rakastaa? mitä se Ylipäätään on? Mitä se merkitsee? Eikö se ole kärsinyt inflaation ? katulööpit huutavat rakkautta ? tai pikemminkin, ennen kaikkea todellisen rakkauden puutetta.

 

Eikö näiden päivien  iltapäivälehdet puhu ennen kaikkea ihmisen itsekkyydestä ja pahuudesta, synnistä ja tuskasta.

 

Iltapäivälehden sijasta tekee mieli lukea meille vielä johdannoksi Muutama jae Luukkaan evankeliumin 6 luvusta, suoraan, äsken kuullun evankeliumin jatkoksi: (Luuk 6: 32-36)

 

?Jos te ra­kastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakasta­vat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää

teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on?

 Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran.

 

Ei, rakastakaa vihamie­hiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Sil­loin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille."

 

"Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa."

 

Jeesus tuo voimakkaasti esille juutalaisten tunteman kultaisen säännön ja muuttaa sen kristityille sopivaksi. Hän on radikaali mies.  Hän tahtoo uskovan tekevän enemmän kuin muut; rakastaa vihamiehiä on suuri vaatimus.  Se vaatii rukousta ja Jumalan avun pyytämistä, sillä se ei synny itsestään.

 

SE vaatii nöyrtymistä ja halua kulkea Jumalan viitoittamaa tietä.

 

Jeesuksen vaatimus voisi olla myös ymmärrettävissä sitä taustaa ajatellen, että ainakin essealaiset, Jeesuksen aikalaisten ryhmittämistä yksi,  tiettävästi opettivat rakastamisen velvoitteen

 

kohdistuvan vain oman ryhmän jäseniin.

 

Jeesus ja hänen

 

seuraajansa sen sijaan tunnetusti laajensivat lähimmäisyyden

 

käsitteen ylikansallisiin ja uskontojen rajat ylittäviin mittoihin.

 

Juutalaiset olivat Mooseksen kirjan mukaan oppineet seuraavaa :3 Moos 19:18.

 

?18. Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.?

 

Vanhassa testamentissa ja myös myöhemmäs­sä juutalaisessa kirjallisuudessa löytyi yksityisiä sanoja vihamiehen rakastamisesta, vihollisrakkaus ei kuitenkaan päässyt juutalaisessa etiikassa hal­litsevaan asemaan.

 

Henkilökohtaisen vihan yleisyyttä juutalaisten keskuudessa, vielä lisäsi us­konnollinen viha roomalaisia sortajia sekä Israelin luopioita ja sitä "maan kansaa" vastaan, joka ei pitänyt Mooseksen lakia.

 

Rakkau­den käskyyn liitetyt kolme muuta imperatiivia: "tehkää hyvää", "siunatkaa", "rukoilkaa", ovat vain rakkaudenkäskyn toisintoja, ei lisäkäskyjä.

 

Korson Kirkkoherra Kari Kinnusen mukaan tämän Päivän evankeliumin haasteissa

 

on jotain, joka syvästi vetoaa kuulijaan.

 

Niissä näyttäytyy

 

sellainen ?hullutus?, jonka tietää rakkaudellisemmaksi

 

ja siinä suhteessa oikeammaksi kuin normaalin etiikan ohjeet.

 

Piispa Aimo T. Nikolainen on sanonut, että hyökkäys on paras

 

puolustus pahuutta vastaan ? rakkauden hyökkäys.

 

Miten tämän saisi toimimaan Lähi-Idässä, miten meidän elämässämme?

 

Jumala kutsuu ihmistä  rakkauden lain  tielle. Sen rakkauden tielle, joka ei ole kärsinyt liiasta puhumisesta. Hän antoi ainoan poikansa maailmaan, jotta yksikään ihminen ei kuolisi omiin synteihinsä, vaan saisi olla ja elää armahdettuna syntisenä.

 

 Se merkitsee  armon sanoman omaksumista, todeksi ottamista. Se merkitsee ristin juurella seisomista ja Vapahtajaan katsomista. Sillä, mitä muuta meille jää etsiessämme täydellisen rakkauden tietä ja yhteyttä Luojaamme, Lunastajaamme ja Vapahtajaamme? 

 

Meidän tulee jo tässä elämässä ratkaista kantamme Vapahtajaan ja pyrkiä hyvän tekemiseen ja Jumalan tahdon mukaiseen elämään.

 

Tahaton synti ja lankeaminen on eri asia, siihen me kaikki syyllistymme, tahdoimme tai emme. Vapahtajan osoittama tie ei ole helppo.

 

Se ei ollut sitä rikkaalle miehellekään, jonka olisi pitänyt mennä ja myydä kaikki omansa, voidakseen saada omaksensa tavoittelemansa paikan taivaassa.

 

Evankeliumi käskee kääntämään  posken, mutta se ei tarjota, että olisimme sätkynukkeja, tahottomia, liian kilttejä, mutta se tarkoittaa, että lyöjää ei saa lyödä. On muistettava, että Jeesus käski noudattaa yhteiskunnan lakeja, siksi myös rikoksen tehneitä saa rangaista, mutta järjestäytyneesti, ei oman käden oikeudella.

 

Jumala rakastaa erehtyvääkin ihmistä, mutta ei hänen tekojaan. Kultainen sääntö käskee rakastaa paitsi vihamiestä myös itseämme.  Me olemme Jumalan luomia ihmisiä, arvokkaita ja ainutkertaisia,. Jumala toimii kauttamme, siksi meidän tulee rakastaa itseämme ja toisamme.