Tarvitsemme välittäsen teologiaa, ihmisyyden arvostusta ja ystävyyttä

Lauantai 27.9.2008 klo 12.51 - Tuula Paasivirta

Alla Kotimaan blogiin kirjoittamani juttu: 

 

Tänään tarvitsemme ja meiltä kysytätään ennen kaikkea välittämistä. Miten me voimme välittää sen viestin, että ihminen on tärkeä?  Vapahtajamme pysähtyi yhden ihmisen kohdalle ja auttoi häntä, myös sairaita ja heikkoja. Hän osasi ihmisen kokonaisvaltaisen auttamisen. Voisimmeko me oppia edes hitusen siitä? Olisiko maailma silloin parempi paikka, meille kaikille?

Osanottoni Kauhajoen tragerian uhreille. Toivon teille voimaa elää hetken kerrallaan. Toivon, että joku tuo voileipiä ja kahvia, kun ette itse jaksa keittää edes kahvia, että muista syödä, kun suru ja murhe on suuri. Meidän muiden tehtävä on auttaa, kuunnella ja kuunnella.

Miten me voisimme välittää sen Jeesuksen sanoman nuorillemme, että jokainen heistä on tärkeä ja arvokas sellaisenaan, ihan siinä arjessa, jossa elää juuri nyt? Hän ei ole arvokas vain pyrkiessään julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä? Mitä kummallisempia asioita saa lukea, kun nuori pyrkii julkisuuteen. Miten me vastaamme heille, kun he huutavat sanoin ja teoin, välittäkää meistä, välitä minusta?

Taas olisi meillä aikuisilla ja erityisesti medialla paljon oppimista siinä, miten tuomme asioita esille. Mutta tähän on syytä palata myöhemmin vielä moneen kertaan.

Miksi maailma on mitä on?  Miksi meillä on niin kovat arvot?  Me tarvitsemme aitoa ihmisyyttä, pysähtymistä. Ei ole vain klisee, että anna hymy, niin se voi pelastaa jonkun lähimmäisen päivän. Sinä huomioit posiivisesti tuon toisen ihmisen ja hänellä on parempi mieli, ainakin hetken aikaa. 

Vanhempien, sisarusten, isovanhempien suru on suuri vielä pitkään, ehkä lopun elämää. Tämän me hyvin tiedämme. Siitä monet meistä ovat myös kirjoittaneet tänne.

Toivon päättäjien heräävän nuorten ja koulumaailman ahdinkoon - ihan aikuisten oikeasti. Kohdentakaa voimavarat oikein. Se on kallista, kun nuori etsii apua ja hänelle sanotaan, ettei hänelle ole aikaa. Hän vetää siitä johtopäätöksen, ettei häntä tarvita ja päättää päivänsä. Miten meillä on varaa tähän? Miten meillä ei aina edes ole aikaa auttaa heitä, jotka erilaisissa tilanteissa menettävät lapsiaan.

Miten kristllinen rakkaus, heikoimmista, yksinäisistä huolehtinen tulisi todeksi? Jeesus sanoi, että tulkaa pienen viattoman lapsen näkökulmaa näkeviksi ihmisiksi. Pysähtykää lapsen luo. Myös hänen luokseen, joka on hieman erilainen, kuin toiset. SE maksaa itsensä takaisin. Antakaa kotiin tukea vanhemmuuteen laitospaikkojen sijaan. Kaiken tämän tiedämme, mutta mitään ei tapahdu.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ystävyys, välittäminen, teologia, nuori, lapsi, aikuinen, Jeesus, lasten kaltaisuus, hymy, huolenpito, vastuu, kriisi, hätä, itsemurha, kuolema, suru, Kauhajoki

Ystävyyden arvo, välittäminen, Osanotto

Torstai 25.9.2008 klo 23.38 - Tuula

Tässä aiemmin julkaisemani runo.
Juuri tänään on ystävyys tärkeä osa elämää ihmisyyttä.
Kulje hänen rinnallaan, jolla on vaikeata. Jää lähelle.
Kauhajoen murheeseen osaa ottaen.
Milen murheeseen osaa ottaen.

YSTÄVYYS -runo 

Kun ystävyys kerran tuli  luokseni,
sen annoin elää kanssani kulkien
halki maailman.

Se oli hymy vieno,
aurinko sievä.
Se lämmitti.

Halaus hieno,
surun jakaja.
Se oli ystävyys,
joka jäi lähelleni.

Ystäviä on vain niin harvassa.
  Ystävyys on eri asia kuin
kaunis ilma tänään tyyppi

Tulee melkein iholle,
mutta antaa tilaa
myös minulle ja
minä hänelle. 

Tuula Paasivirta 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ystävyys, tänään, Kauhajoki, suru, elämä, kuolema, välittäminen, maltti

Monen perheen murheen päivä

Maanantai 21.4.2008 klo 1.43 - Tuula Paasivirta

Taas on ollut monen murheen viikoloppu. Espanjan Malakassa lähes 10 suomalaista on kohdannut elämänsä määränpään ja moni on loukkaantunut. Ihminen joutuu todella lujille näissä tilanteissa.  Spyyke on ollut ja tulee olemaan onettomuuden osallisilla lujilla. Murhellista. Tuntuu, että alkoholilla pitäisi olla nollatoleranssi liikenteessä. Ei yhtään alkoholia, ei promilleakaan. Alkoholi ja liikenne ei kerta kaikkiaan sovi yhteen. 

Toki ulkomailla ja Suomessa maanteillä kuolee ihmisiä muistakin syistä kuin rattijuopon päälle ajamana. Nyt viikonloppuna on Suomessakin kuollut liikenteessä ihmisisä, eikä kaikissa tilanteissa liene kyse rattijuoppoudesta. Mutta valitettavasti on niin että, kyllä meillä täälläkin on omat rattijuoppomme.

Juuri lauantaina aamulla töihin mennessäni, keskustelin erään taksinkuljettajan kanssa siitä, että liian vähäinen valvonta tekee rattijuoposta uhkarohkean, en jää kiinni, kun en koskaan ennekään ole jäänyt kiinni. En jää kiinni, kun valvonta puuttuu melko suurelta osalta.  Onko poliisin katsaukset väärin painotetut?

  Mutta mitä poliisin yllättämäksi tuleminen ja kiinni jääminen on sen rinnalla, että on niin suuri onnettomuuden riski, kun lähtee alkoholia nauttineena tienpäälle? Kun syyttömiä kuolee rattijuopon uhrina, on siinä vitsit vähissä. Ihmistä ei saa takaisin elämään kuoleman tuolta puolen. Murhe on kova ja syvä. Sellaista on vaikea antaa anteeksi.

Kun pappina ja kriisityöntekijänä kohtaan viikoittain surevia ja läheisiään kaipaavia, en todellakaan toivo, että lisää kuoleman surua tulee välinpitämättömyyden ja alkoholin vuoksi.

Taas pitää kysyä piispa Eeron lailla, minne käänsit kasvosi Jumala? Missä olivat enkelit? M I K S I?

Vaikka hyvin tiedän iltapäivälehtien tekevän vain työtään toivoisin, että ei kuvattaisi lehtokentällä järkyttyneitä ihmisiä, ei pyydettäisi uutiskuvia kännykällä tai muutenkaan. Ei mentäisi haastattelemaan uhrien omaisia, ystäviä. On varmaan niinkin, että joskus omaiset ottaa itse yhteyttä. Siinä toimittajan täytyy käyttää järkeään, etiiikkaanssa ja moraliaan pohdinnan pohjana.

Onnettomuudesta, etenkin isoista onnettomuuksisita sinänsä pitää kertoa, mutta millä tavalla, se onkin eri asia. Taustoittava työ on tärkeää. Sensuuria en kaipaa, mutta hyvää eettistä toimittajuutta. Jokelasta pitää oppia jotain.  Ihmiset etsivät tietoa ja siten vastuu on suuri.

Osanottoni uhrien omaisille. Keväinen päivänne muuttui murheeksi, lohduttomuudeksi.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Malaga, onnettomuus, kuolema, suru, osanotto, kriisi, "uutisnälkä", "uutishait", vilpittömyys, rattijuoppo, rattijuoppous

Ihmisen sielu, oikeus elämään

Torstai 19.4.2007 klo 1.23 - Tuula Paasivirta

 

Elämä, ihmisen  oikeus elämään,ihminen, sielullinen olento persoonaltaan ihminen

Viime aikoina Helsingin Sanomissa on ollut pari kirjoitusta ihmisen sielusta ja vakavasti sairaalaan oikeudesta elämään.

 Pyhässä kirjassa sanotaan, että ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho tai tuuli, kun tuuli puhaltaa, ihmistä ei ole enää täällä maan pinnalla. Ruoho kukoistaa hetken, sitten se lakastuu ja kuolee.

Ihmisen elinpäivät ovat määrätyt. Ihminen on rodultaan nisäkäs, eläin, mutta samalla ainutlaatuinen olento, jolla on fyysinen olemus, henkinen puoli ja vieläpä sanotaan ihmisen olevan sielullinen ja persoonallinen olento.

Dementiassa ihmisen persoonallisuus saattaa kadota sairauden loppuvaiheessa. Tämä on omaisille varsin raskasta. Jotenkin uskon, että sielu ihmisellä säilyy kuoleman porteille saakka ja siten jokainen ihminen, vakavasti sairaskin on oikeutettu elämään. Ihmisellä ei ole oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä. 

 Uskon vakaasti, että sielu erkanee ihmisestä vasta kuoleman yhteydessä.  Ihmistä riisutaan monin, kun hänestä tulee vanha ja sairas. Kuitenkin ihminen sellaisenaan on arvokas ja rakastettava.

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sielu, kuolema, kuolemattomuus, luominen, oikeus elämään, eutanasia

Surusilmä -runon synty

Maanantai 5.3.2007 klo 9.57 - Tuula Paasivirta

Surusilmä -runon synty

Kuolema on aina arvaamaton, yllättävä, lopullinen, silloinkin kun sitä osataan odottaa ja toivoa. Äkillinen, "salama kirkkaalta taivaalta" -kuolema on usein todella järkyttävä, elämän perusturvaa muuttava, niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin.

 Oikeastaan sellaisesta tilanteesta runon kirjoitin. Vaikka kirjoitan paljon ajatuksenvirta -tekniikalla eli aloittaessani en tiennyt eilenkään kuin otsikon, josta halusin kirjoittaa, sitten runo vain alkoi muotoutua. 
 Runo ei kerro kenestäkään tietystä henkilöstä, mutta tunnelmia kuolemasta on syntynyt viime ajoilta, kun olen toimittanut poikkeuksellisen paljon hautaan siunauksia, tosin kukaan ei ole kuollut, niin kuin runoni vainaja. Vaitiolovelvollisuus vaatii jo sitä, ettei ketään tunnista, ellei niin ole sovittu. Pidän myös tärkeänä, että mahdollisimman moni voi samaistua, saada lohtua, kun asiaa ei selkeästi kuvata.
 Kun runo alkoi muotoutua näppäimillä, niin en halunnut siitä vahvasti uskonnollista, mutta viitteitä kuitenkin tuon puoliseen elämään on jonkin verran.  Näin lukija saa tehdä tulkintansa oman tilanteeseensa mukaan.
Ehdin saada jo tänä aamuna runostani yhden palautteen. Runo kosketti erästä läheisensä äkillisesti menettänyttä henkilöä. Kiitos palautteesta.
Myös runsas vuosi sitten kirjoittamani runo enkeliveli on koskettanut ihmisiä syvästi. Paljon on heitä, joilta on lapsi tai sisarus kuollut pienenä. Siitä olen saanut paljon palautetta. Kyseinen runo on syntynyt oman elämäni todellisuudesta, 49 vuotta sitten pikkuveljeni kuoli pikkuisena.
Lämpimin ajatuksin Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: runo, kirjoittaminen, luomisprosessi, ajatuksenvirta -tekniikka, kuolema, elämä

Surusilmä

Sunnuntai 4.3.2007 klo 22.39 - Tuula Paasivirta

SURUSILMÄ

Istuit hautakivellä,

katsoit kaukaisuuteen.

Missä rakkaani?

 

Pilvien tuolla puolen?

Hän kaipasi ylös,

korkeuteen.

 

Kerroit rakkaastasi.

Kuuntelin tyynenä,

tarinaasi elämän

raitamatolla.

  

Rakkaasi lähti

juhannusyönä 

pilvein tuolle puolen.

 

Sinä ja minä,

hänen haudallaan.

Pohdimme elämää,

rakkautta.

 

Maton raidat punaiset ja

harmaat vuorottelivat,

kunnes musta raita

suli kuolemaan.

 

Hänen mattonsa valmis.

Sinun mattosi musta raita

harmaan keltaiseksi muuttuu.

Suru asuu silmissäsi.

 

Sinä olet surusilmä.

Rakkaasi ui ulapalle.

Rakkaasi ui pilvien

tuolle puolen.

 

Sieltä hän vilkuttaa,

mun hyvä nyt on.

Älkää surko mua.

Ahdistus loppui.

 

Sinun silmiisi muutti suru,

hautakivellä istut,

nyyhkien tarinaasi kerrot.

Piti olla häät, vaan nyt

hautajaiset tulivat

rakkaallesi. 

Tuula

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, elämä, kuolema, hautajaiset, suru

Helsingin menoa ihmetellen, vammaiskuljetuksissa nimittäin.

Tiistai 27.6.2006 klo 18.55 - Tuula Paasivirta pastori, kriisityöntekijä

 

Iltapäivä -lehdet ovat viime päivinä kirjoittaneet, Vanhuksen kuolemasta Helsingin palveluauton Invataksiassa. Kyseessä on toinen tapaus kolmen kuukauden sisällä.

Kuolemat ovat niin turhia, huolimattomuutta, pyörätuoli oli molemmissa tapauksissa väärin kytketty kiinni eli vain puolet hihnoista oli kiinitetty eli kaksi, kun kaikki neljä hihnaa tulisi olla kiinni.

Kuolleita ei saa takaisin elämään, mutta raskauttavaksi asian tekee, ettei kukaan ota vastuuta, ei sosiaalivirasto, ei firma ei kukaan muukaan.

Eettisesti ja moraalisesti on todella kyseenalaista, että vastuu kielletään ja sosiaalivirasto väittää edelleen, että vammaiskuljetukset toimii hyvin, vaikka ihmisiä kuolee, he myöhästyvät töistään, juhlista, elokuvista, kokouksista.

Mikä pahinta ihmiset eivät enää uskalla matkustaa vammaiskuljetuksilla, vaan  jäävät kotiin. Ja sosiaalivirasto on tyytyväinen, kun tekee säästöjä.

Ministeri ei edes pahoittele tapahtunutta, vaan vähättelee. Hiljattain väkeä kuljetettiin jarruttomalla bussilla. Vaikka ei ollutkaan kyse vammaiskuljetuksesta, silti oli taas vastuu tarkastuksesta hävinnyt jonnekin.

Meillä on vain toisemme. Minne on vastuu ja toisesta välittäminen hävinnyt? Mihin on unohtunut, että vammainen on ihminen? Myös meillä on ihmisarvo, ainutlaatuinen, yksi ainut elämä.

Ihmettelee Tuula Paasivirta Kriisityöntekijä ja pastori kotisivullaan 27.6.2006

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Invataksit, kuolema, sosiaalivirasto, vastuu, eettisyys, moraali,

pitkäperjantai

Lauantai 15.4.2006 klo 3.37 - Tuula

 

 

PUHE PITKÄPERJANTAINA 2006 Ruoholahden kappelissa.

Ristinjuhla, Kristuksen kuolinhetkellä klo 16

Virsi 80

Puhe Seppo.S.Kosonen

virsi 64

Puhe Marjatta Sademies

Musiikkia Risto Pulkamo

Psalmi 53 Tuula Paasivirta

Puhe Tuula Paasivirta

virsi 78

Puhe ja Rukous Tiina Silvo

Tilaisuuden kanttorina Pekka Suikkanen

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus, pääsiäinen, kärsimys, kuolema