Helsingin menoa ihmetellen, vammaiskuljetuksissa nimittäin.

Tiistai 27.6.2006 klo 18.55 - Tuula Paasivirta pastori, kriisityöntekijä


 

Iltapäivä -lehdet ovat viime päivinä kirjoittaneet, Vanhuksen kuolemasta Helsingin palveluauton Invataksiassa. Kyseessä on toinen tapaus kolmen kuukauden sisällä.

Kuolemat ovat niin turhia, huolimattomuutta, pyörätuoli oli molemmissa tapauksissa väärin kytketty kiinni eli vain puolet hihnoista oli kiinitetty eli kaksi, kun kaikki neljä hihnaa tulisi olla kiinni.

Kuolleita ei saa takaisin elämään, mutta raskauttavaksi asian tekee, ettei kukaan ota vastuuta, ei sosiaalivirasto, ei firma ei kukaan muukaan.

Eettisesti ja moraalisesti on todella kyseenalaista, että vastuu kielletään ja sosiaalivirasto väittää edelleen, että vammaiskuljetukset toimii hyvin, vaikka ihmisiä kuolee, he myöhästyvät töistään, juhlista, elokuvista, kokouksista.

Mikä pahinta ihmiset eivät enää uskalla matkustaa vammaiskuljetuksilla, vaan  jäävät kotiin. Ja sosiaalivirasto on tyytyväinen, kun tekee säästöjä.

Ministeri ei edes pahoittele tapahtunutta, vaan vähättelee. Hiljattain väkeä kuljetettiin jarruttomalla bussilla. Vaikka ei ollutkaan kyse vammaiskuljetuksesta, silti oli taas vastuu tarkastuksesta hävinnyt jonnekin.

Meillä on vain toisemme. Minne on vastuu ja toisesta välittäminen hävinnyt? Mihin on unohtunut, että vammainen on ihminen? Myös meillä on ihmisarvo, ainutlaatuinen, yksi ainut elämä.

Ihmettelee Tuula Paasivirta Kriisityöntekijä ja pastori kotisivullaan 27.6.2006

 

 

Avainsanat: Invataksit, kuolema, sosiaalivirasto, vastuu, eettisyys, moraali,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini