Itkeä itkevien kanssa

Sunnuntai 28.9.2008 klo 11.40 - Tuula Paasivirta

Äsken päättyi muistojumalanpalvelus Kauhajoella. Yksinkertainen, lohduttava jumalanpalvelus. Itku tuli silmään katsellessani tummiin pukeutuneiden seurakuntalaisten rivistöjä.

Kiitos piispa Simo Peuralle vakavasta, kyselevästä, lohduttavasta saarnasta. Myös virret lohduttivat. Moni kohta itketti, mutta se ei ole pahasta.  Me saamme itkeä, kun sen aika on.

Mietin surun lohduttomuutta, murheen syvyyttä. Sitä ei voi ymmärtää. Lapsen menetys näin straagisesti on jotain niin vavahduttavaa, että pienen ihmisen mieli ei käsitä asiaa.   Koulutoverin, ystävän menetys on myös pysähdyttävää, käsittämätöntä.

Voi vain rukoilla, Jumala auta, lohduta. Ole surevien tukena. Auta meitä olemaan toinen toistemme tukena.

Jumalanpalveluksen perään tulee Kirkon radio-ohjelma Horisontti. Siellä käsitellään lapsiperheiden köyhyyttä ja sitä mitä kirkkomme diakoniatyö voi asiassa tehdä. Hälyyttävää on, että lapsiperheiden hakemukset diakoniatyössä ovat lisääntyneet. Mistä se kertoo??

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itku, itkeminen, suru, sureminen, muistojumalnpalvelus, jumalanpalvelus, Kauhajoki, saarna, piispa, Simo Peura, muistokynttilä, horisontti, lapsiperheet, köyhyys, diakonia

Tarvitsemme välittäsen teologiaa, ihmisyyden arvostusta ja ystävyyttä

Lauantai 27.9.2008 klo 12.51 - Tuula Paasivirta

Alla Kotimaan blogiin kirjoittamani juttu: 

 

Tänään tarvitsemme ja meiltä kysytätään ennen kaikkea välittämistä. Miten me voimme välittää sen viestin, että ihminen on tärkeä?  Vapahtajamme pysähtyi yhden ihmisen kohdalle ja auttoi häntä, myös sairaita ja heikkoja. Hän osasi ihmisen kokonaisvaltaisen auttamisen. Voisimmeko me oppia edes hitusen siitä? Olisiko maailma silloin parempi paikka, meille kaikille?

Osanottoni Kauhajoen tragerian uhreille. Toivon teille voimaa elää hetken kerrallaan. Toivon, että joku tuo voileipiä ja kahvia, kun ette itse jaksa keittää edes kahvia, että muista syödä, kun suru ja murhe on suuri. Meidän muiden tehtävä on auttaa, kuunnella ja kuunnella.

Miten me voisimme välittää sen Jeesuksen sanoman nuorillemme, että jokainen heistä on tärkeä ja arvokas sellaisenaan, ihan siinä arjessa, jossa elää juuri nyt? Hän ei ole arvokas vain pyrkiessään julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä? Mitä kummallisempia asioita saa lukea, kun nuori pyrkii julkisuuteen. Miten me vastaamme heille, kun he huutavat sanoin ja teoin, välittäkää meistä, välitä minusta?

Taas olisi meillä aikuisilla ja erityisesti medialla paljon oppimista siinä, miten tuomme asioita esille. Mutta tähän on syytä palata myöhemmin vielä moneen kertaan.

Miksi maailma on mitä on?  Miksi meillä on niin kovat arvot?  Me tarvitsemme aitoa ihmisyyttä, pysähtymistä. Ei ole vain klisee, että anna hymy, niin se voi pelastaa jonkun lähimmäisen päivän. Sinä huomioit posiivisesti tuon toisen ihmisen ja hänellä on parempi mieli, ainakin hetken aikaa. 

Vanhempien, sisarusten, isovanhempien suru on suuri vielä pitkään, ehkä lopun elämää. Tämän me hyvin tiedämme. Siitä monet meistä ovat myös kirjoittaneet tänne.

Toivon päättäjien heräävän nuorten ja koulumaailman ahdinkoon - ihan aikuisten oikeasti. Kohdentakaa voimavarat oikein. Se on kallista, kun nuori etsii apua ja hänelle sanotaan, ettei hänelle ole aikaa. Hän vetää siitä johtopäätöksen, ettei häntä tarvita ja päättää päivänsä. Miten meillä on varaa tähän? Miten meillä ei aina edes ole aikaa auttaa heitä, jotka erilaisissa tilanteissa menettävät lapsiaan.

Miten kristllinen rakkaus, heikoimmista, yksinäisistä huolehtinen tulisi todeksi? Jeesus sanoi, että tulkaa pienen viattoman lapsen näkökulmaa näkeviksi ihmisiksi. Pysähtykää lapsen luo. Myös hänen luokseen, joka on hieman erilainen, kuin toiset. SE maksaa itsensä takaisin. Antakaa kotiin tukea vanhemmuuteen laitospaikkojen sijaan. Kaiken tämän tiedämme, mutta mitään ei tapahdu.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ystävyys, välittäminen, teologia, nuori, lapsi, aikuinen, Jeesus, lasten kaltaisuus, hymy, huolenpito, vastuu, kriisi, hätä, itsemurha, kuolema, suru, Kauhajoki

LISÄYS, jouluyön saarna

Keskiviikko 9.1.2008 klo 1.22 - Tuula Paasivirta

LISÄYS; jouluyön saarna

Olen lisännyt sivuilleni jouluyön saarnan. Saarna on pidetty Paavalin kirkossa jouluyönä 2007. SE löytyy saarnat osiosta.

Se käsittelee joulun perusasiaa Jeesuksen syntymistä ihmiseksi, Vapahtajaksi, syntisten auttajajaksi.

Tuula Paasivirta

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jouluyö, saarna, Jeesus, Vapahtaja, Maria, Joosef, lapsi, paimenet, pyhäyö

Lapset ja koti -tutkimuksesta hälyyttäviä tietoja

Lauantai 15.12.2007 klo 13.27 - Tuula Paasivirta

Lapset ja koti-tutkimuksesta hälyyttäviä tietoja

Kuuntelin äsken Radio DEI:n ohjelmaa, jossa kerrottiin lapsiin ja perheeseen liittyvästä tutkimuksesta.

1990 -luvulla 10 -vuotiailta kysyttiin, mikä on heille koti, niin he vastasivat, että siellä on vanhemmat ja sisarukset ja he itse. Kun nyt toteutettiin sama tutkimus tehtiin nyky 10 -vuotiaille, niin he vastasivat samaan kysymykseen, että koti on oma huone ja siellä Tv ja tietokone. 

Kuulostaa aika kammottavalta. Vaikka eihän se onneksi kaikissa perheissä näin ole. osalla ei edes ole rahaa tähän. Ehkä onneksi niin.  Jos lapsi saa kaiken mitä haluavat, he eivät enää anna arvoa millekkään asialle. Mutta surullisinta on, jos he jäävät vaille hellyyttä, vanhempien aikaa ja rakkautta.

Ja mikäli lapsi joutuu itse päättämään asiansa, ei aikuinen perheessä enää merkitse mitään. Aikuisen ei kuulu antaa valtaa lapselle. Miten nyky lapsille käy, kun he ovat aikuisia? Tuntevatko he mitään? Miten he kantavat vastuuta omista lapsistaan, tulevaisuudesta?

Entä nykyaikuisille, kun he ovat vanhoja ja nykylapset aikuisia? Tuntevatko lapset mitään empatiaa vanhempia kohtaan, jotka ovat aikanaan heidät jättäneet koneen armoille. Koneet ovat olleet lapsenvahteja. Missä on empatia ja rakkaus, huolenpito? Ovatko koneet tulevaisuuden vanhusten vahteja. Siis meidän, jotka olemme nyt 30-50 vuotiaita.

pohtii Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsi, perhe, läsnäolo, koti, tutkimus, tv, oma huone, tietokone

Veitikan tahto

Maanantai 11.6.2007 klo 22.45 - Tuula Paasivirta

 Veitikan tahto

Sinä veitikka,

hurmaat aikaihmiset!

Salaa katsot, hurmaantuuko

ne "liikaa" ?

Saanko tehdä mitä tahdon?

 

Jee, ne ei huomaa mitään?

Ainakin ne näyttää siltä.

Meen tädin laukulle,

 hiljaa hissuttelen.

Siellä aarteita,

Tahdon mä

katsoa niitä,

kokeillakin joskus. 

 

Myös äidin kaapit keitiössä

ylivetoja on. 

Siellä seikkailen mä myös.

Hymyilen mä kaikille ja juoksen

ympäriinsä.

 

Aikuiset pitää veitikoista,

siis minustakin.

Vaan ei ne oikein pidä,

jos kiukkuan kovin ja

valvon pitkään.

 

Veitikka saa anteeksi

enemmän kuin kiukkupussi.

Mut mössö en tahdo olla mä.

Urhea hymypoika vain. 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsi, hurmaaja, sydänten murskaaja, veitikka,

Kevätaurinkoinen

Tiistai 3.4.2007 - Tuula Paasivirta

Kevätaurinkoinen

 Pilkisti pikkarainen aurinko,

nyt mä tahdon iloa tuottaa.

Vaan kuljet vielä alhaalla,

häikäisten silmäni arat. 

 

Silti tahdon ilonvaloa

jakaa tupaan jokaiseen.

 Kulman takaa aamulla

aikaisin pilkistätkin herätellen

uuteen aamuun.

 

Keskipäivästä muistuttaa

tahdon maan kansaa, sillä

elämä muuttuu, kuin minun

nousuni ja laskuni päivästä toiseen.

 

Keskipäivästä tahdomme 

iloita me maan asukkaat,

jos tilaa meille annetaan.

Eikä syysrouta meitä pois

kuljeta. 

 

Niin minä vasta kevään ilo,

tänään olla tahdon, vaikka

matalla pilkistän. Toimin siis päin

vastoin, kuin ihmisen mieli

masentuva.

 

Ikävää, että valoni mun ihmisen

mielen näyttää niin synkkänä,

vaikka on kasvun aika,

vanha pannaan pois, eikö niin?

 

Ikävä, että valoni mun, talven

roskaamisen näyttää. 

Siivota ihmisen täytyy maansa

ja mielensä, vastuu on itsestä ja muista.

 

Kevätillassa valoa tuottaa tahdon,

kuin iloa surun keskelle.

Minun valoni alla kevätvauvat syntyvät.

Muistatko, he saivat alkunsa yöttömänä

yönä Aavasaksalla? 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kevät, aurinko, runo, ihminen, masennus, lapsi, elämä

SYYSKUULUMISIA

Perjantai 24.11.2006 klo 1.50 - Tuula

 

Syyssateisena harmaana päivänä olen ehtinyt kokea monenlaista.

Laulutunnilla kävin aamulla. Kovaa puuhaa. 

Sitten ihana kummipoikani oli isosiskonsa kera kylässä. Pikkuinen Antti on vielä "Täystuho" iässä, mutta silti suloinen ja liikuttava.  Oli kiva tutkia Tuula -kummin tavarat ja saada "Mättöä"=maitoa. Sitä olii kiva juoda pillillä 2 desin tetrasta, sellainen, kun löytyi Tuula tädin jääkaapista.

Illalla olin Puhelinauttajille tarkoitetussa koulutuksessa, jossa käsiteltiin Nuorten seksuaalista kaltoinkohtelua ja esiteltiin Väestöliiton Nuska projektia. www.vaestoliitto.fi

Niin meillä kaikilla on oikeus tulla kohdelluksi kunnioittavasti. Niin myös nuorilla ja lapsilla. Heillä ja meillä on oikeus määrätä kehostaan ja itsestään. Kirjoitinkin kai viimeksi, kun tänne kirjoitin, siitä, että on törkeää, että on niin pervoja ihmisiä, kun maailmassa on.  Mutta kaikenlainen toisen seksuaalinen häirintä on kiellettyä. Sen pitäisi olla itsestään selvää. Mutta niin ei tunnu kaikille olevan.  Meillä aikuisilla on suuri vastuu nuortemme elämästä ja turvallisuudesta. 

Tuula

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuulumiset, kummilapsi,