Tyytyväisyystaidotko?

Tiistai 7.1.2014 klo 0.06 - Tuula

Tyytyvaisyystaidot ja sitku- mutku elämä

Pohdin syksyllä Facebookin päivityksessäni elämisen tasoja. Mitä me vaadimme ja toivomme elämältämme? Olemmeko edeleen, kaikki tänne heti -tyyppejä tai sitku- ja mutku tyyppejä. Vai löydämmekö onnenkukan lauantaiehtoon kauniista musiikista, kynttilän valosta?
 

Pohdintani siivitti ikään kuin huomaamatta, "uuden" lanseeraatavan ajatuksen "tyytyväisyystaidot" esittelyn. Haluan kysyä: Voinko oppia, voitko sinä  oppia olemaan tytyväinen elämään ja oleviin oloihin, vaikka kaikki ei aina olekaan ihan nappiin mennyt? Nyt en tarkoita akuutteja suruja, ne pitää kohdata ja saa ja pitää surra. Siihen ihmisellä on oikeus kaikessa rauhassa.

Mutta muutoin, ollaanko me liian tyytymättömiä, silloinkin, kun lopulta maailman mittasuhteessa asiat on kohtuullisesti? Tämä tuli mieleen, kun eräs fb -kaveri "heitti huulta", että tänään ei ole valittamista, kun ilmoistakaan ei voi valittaa. Oma oivallukseni tälle päivälle on, taidan "omistaa" tyytyväisyystaidot, koska olen tytyväinen ja iloinen, ainakin enimmäkseen. Se ei ole synonyymi sille, että kaikki ois aina mahdottoman hyvin. Mutta riittävän hyvin ja jos on oppinut, mitä elämä oikeasti on ja ettei se mene aina kaavan mukaan ja voi sisältää syviäkin suruja ja huonoa lähtökohtaa. Mutta juuri siksi taidan tietää syvällisesti, mistä puhun ja on kanttia puhua tästä aiheesta.

Haluan jatkossa puhua tästä tärkeästaä aiheesta ja oivaltamishistoriasta enemmän, siis arkielämän taidoista ja elämänilosta.

Taito onneen ja tyytyväisyyteen saattaa herättää myös kateutta. Tähän palaan myöhemmin.Siihenkö liittyy sanalasku: Se jolla onni on, sen kätkeköön? Palaan teemaan ja muihin teemoihin. Tämä on suurelta osaltaan LIlyn logissa julaisemani teksti.  Se blogi on vasta alussa, sekin.

Helmikuussa pidän Paavalinkirkolla ensimmäisen tapahtumapäivän Tyytyväisyystaidot mahdollisuutena.

Tekniikkaa moneen junaan

Keskiviikko 11.6.2008 klo 20.20 - Tuula Paasivirta

Viime päivät ovat sisältäneet paljon uutta tietotekniikkaa sekä uutta että vanhaa. Tänään olen opiskellut profolion tekoa ohjelmalla, joka jo on ollut käytössäni hetken aikaa. Tänään siitä selvisi monta asiaa. Profolio on sähköinen portfolio.

Voisi luulla, että olen ATK-ammattilainen enkä vain pappi ja toimittaja. Tosin osan taiteestani teen tietokoneella. Kaikenlaisia ohjelmia olen opetellut käyttämään.

Myös näkövammaisten uusia kuuntelutekniikoita saan olla testaamassa. Tällä hetkellä kuuntelen kirjoja ns. internetin yli. Olen testiryhmän jäsen. Eli kirjota ei lähetetä kotiin vaan ne haetaan internetsivulta ja kuuluvat hyvin.  Toinen testi on kone ääniset kirjat. Näkövammaiset kuuntelevat muutoinnkin puhesyntetisaattoreita.

Videopätkiä opettelen myös käsittelemään tietokoneella. Kiinnostavaa.

Eilen huomasin, että Facebook toimii viimein Suomeksi. Ei tietenkään kaikki siellä.

Eräs työni on nettiauttaminen. Se vaatii myös teknisiä taitoja.

Myös televisiossa on uutta tekniikkaa, jotta elämä ei käy tylsäksi. Kuvien käsittely Corellilla on vielä uutta. 

 Kauhun tasapaino on vakaa. Mutta ihmisen täytyy olla ennakkoluuloton, muutoin ei pysy ajassa kiinni.

Tietokone -ohjelmia ja Ylen TVlupailtaa

Keskiviikko 27.2.2008 klo 0.04 - Tuula Paasivirta

Tänään (Tiistaina) olen ottanut töissä ja kotona mittaa jälleen kerran erilaisista tietokoneohjelmista. Yritän saada profolioita taiteestani aikaiseksi. Kyllä edistyikin hieman tämä hanke.

Toinen hanke on editointi, jossa yhdistän valokuvia ja tekstiä tauluiksi. Tietokone ja nettienglanti on ihan oma maailmansa, kuten monet meistä tiedämme. Pitäisi hallita usean eri alan sanastot ja uudet tekniikat. Kiehtovaakin tämä on. On ilo oppia uutta, kunhan kaikki eri ohjelmat pysyvät hallinnassa ja kun niitä ensin oppii käyttämään.

Ylen TV-lupailta TV 2:lla ei tuonut paljonkaan uutta. Ehkä olisi aika luopua Tv-luvista ja siirtyä muihin ratkaisuihin rahoituspohjassa.

 Television lähetystekniikat muuttuvat niin usein, ainakin tulevaisuudessa.

Lapset ja koti -tutkimuksesta hälyyttäviä tietoja

Lauantai 15.12.2007 klo 13.27 - Tuula Paasivirta

Lapset ja koti-tutkimuksesta hälyyttäviä tietoja

Kuuntelin äsken Radio DEI:n ohjelmaa, jossa kerrottiin lapsiin ja perheeseen liittyvästä tutkimuksesta.

1990 -luvulla 10 -vuotiailta kysyttiin, mikä on heille koti, niin he vastasivat, että siellä on vanhemmat ja sisarukset ja he itse. Kun nyt toteutettiin sama tutkimus tehtiin nyky 10 -vuotiaille, niin he vastasivat samaan kysymykseen, että koti on oma huone ja siellä Tv ja tietokone. 

Kuulostaa aika kammottavalta. Vaikka eihän se onneksi kaikissa perheissä näin ole. osalla ei edes ole rahaa tähän. Ehkä onneksi niin.  Jos lapsi saa kaiken mitä haluavat, he eivät enää anna arvoa millekkään asialle. Mutta surullisinta on, jos he jäävät vaille hellyyttä, vanhempien aikaa ja rakkautta.

Ja mikäli lapsi joutuu itse päättämään asiansa, ei aikuinen perheessä enää merkitse mitään. Aikuisen ei kuulu antaa valtaa lapselle. Miten nyky lapsille käy, kun he ovat aikuisia? Tuntevatko he mitään? Miten he kantavat vastuuta omista lapsistaan, tulevaisuudesta?

Entä nykyaikuisille, kun he ovat vanhoja ja nykylapset aikuisia? Tuntevatko lapset mitään empatiaa vanhempia kohtaan, jotka ovat aikanaan heidät jättäneet koneen armoille. Koneet ovat olleet lapsenvahteja. Missä on empatia ja rakkaus, huolenpito? Ovatko koneet tulevaisuuden vanhusten vahteja. Siis meidän, jotka olemme nyt 30-50 vuotiaita.

pohtii Tuula