Kirkastussunnuntaita on vietetty jo
1500 -luvulta lähtien silloisessa Ruotsi Suomen valtakunnassa sillä paikalla kirkkovuotta, missä me tänäänkin
tätä juhlapäivää vietämme. Kirkastussunnuntaita vietetään Jeesuksen kirkastumisen muistoksi. Se oli taitekohta hänen elämässään, jolloin hänen jumaluutensa tuli erityisesti esille.
Viimeistään kirkastusvuorella opetuslapsille
lienee selvinnyt jotain siitä, että Jeesus oli muutakin kuin ihminen. Mutta ihmeissään he varmaan olivat, hämmentyneitä. Mitä tämä kaikki oikein merkitsee?
Toisaalta se, että he halusivat jäädä kirkastusvuorelle yhdessä Jeesuksen ja
Eliaan sekä Mooseksen kanssa kertoo
jotain siitä, että Jeesuksen ja Jumalan
lähellä oli hyvä olla.
Kuitenkin siinä tilanteessa oli kyse
lyhyestä, pyhästä hetkestä, josta heidän
ei edes alun perin ollut lupa kertoa kenelläkään.
<!--[endif]-->Evankelistat ovat jättäneet auki sen, mikä merkitys ja tarkoitus tällä kokemuksella on pelastushistorian kannalta.
<!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]-->Rovasti Paavo Virkkunen kertoi 1960
-luvulla eräässä saarnassaan
suomalaisen kansanhurskauden selittänen asian jotensakin näin:
Kirkastusvuori kohtauksessa olisi kyse ikään kuin tarkastustilaisuudesta: Oliko Jeesus Kristus se virheetön Jumalan karitsa, jonka tehtävä oli ottaa pois maailman synti.
<!--[if !supportEmptyParas]--> Tässä tapahtumassa olivat ' vieraina miehinä', todistajina kaksi vanhan liiton miestä. Mooses edusti lain pyhiä vaatimuksia ja Elias taas profeettojen kautta tulleita lupauksia. Itse Pyhä Jumala toimitti katselmuksen.
<!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]-->Pyhät isät viittasivat siihen, että katselmuksessa
ei ollut mitään huomauttamista. Jumalan
ilmoitus oli ja on edelleen voimassa. Jeesus
tulee sovittamaan synnit meidän kaikkien puolesta.
Jeesus oli hoitanut tehtävänsä maan päällä, niin kuin hänen
pitikin,niin kuin oli suunniteltu.
Tällöin Isä Jumala saattoikin valoisasta pilvestä sanoa 'Tämä on minun rakas poikani, johon minä
olen mielistynyt; kuulkaa häntä'
Koska näin oli, ei ole ihme, että kolmen paikalla olleen opetuslapsen sydämet täyttyivät ilosta ja autuudesta. Jo aikaisemminkin Jumalan henki oli auttanut heitä uskontiellä, mutta nyt he saivat jotain konkreettista, Jumala on totta. Hän rakastaa paitsi poikaansa Jeesusta Kristusta niin myös luomiaan ihmisiä.
Usko ei liity vain tunteisiin, vaan se liittyy voimakkaasti siihen, että Johanneksen evankeliumista löytyvään pienoisevankeliumiin tekstiin:
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän
on lähettänyt ainoan poikansa
maailmaan, jotta kaikki pelastuisivat, eivätkä hukkuisi,
vaan saisivat osakseen iankaikkisen elämän.
<!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]-->Näin siis suomalainen kansanhurskaus on Virkkusen mukaan uskonut jo kauan, ja
epäilemättä se on oikeassa.
<!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]-->Jumalan rakkaus ja pelastussuunnitelman toteutuminen oli se, mihin Jumalan oma toiminta
ja Jeesuksen tehtävä tähtäsivät.
<!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]-->Kirkastumiskokemuksen voidaan katsoa
kuuluvan samaan sarjaan kuin Jeesuksen kaste, kärsimys, kuolema ja ylösnousemus.
Se on osa pyhää historiaa, joka kertoo meille pelastuksen perustan. Sen, miten Jumala johtaa ihmistä ja mitä hän on säätänyt tätä maailmaa varten.
<!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]-->Kirkastussunnuntaina katseemme kääntyy yhä uudestaan Jeesukseen, millainen hän oli ja on. Mikä on hänen tehtävänsä.
Samalla se tuo meille suuren lohdun arjen keskelle, tuo Jeesus eli, kärsi, kuoli ja ylösnousi meidän, Sinun ja minun tähteni. Ajan rajan tuolla meitäkin voi kohdata lohdutus, ikuinen elämä Jumalan yhteydessä.
Kirkastusvuorella opetuslapset saivat vahvistusta uskossaan ja omaa tulevaa sananjulistajan tehtäväänsä varten. Olihan Jeesus ottanut mukaansa heidät kolme, luotetut ja rakastetut opetuslapsensa. Heille lankesi suuri osa sananjulistuksesta, Jeesuksen mentyä pois tästä maailmasta.
Meidätkin on kutsuttu julistamaan tavalla ja toisella. Luultavasti meilläkin on ollut
omat kirkasvuori hetkemme, jolloin Jumalan sana on avautunut meille selkeämmin ja kirkkaammin
kuin ennen.
Ja ainakin toisinaan
meillä on ollut niitäkin, hetkiä, jolloin on
helppo uskoa Jeesukseen ja hänen
johdatukseensa elämässämme.
<!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]-->Näistä hetkistä voimme ammentaa, silloin kun joudumme ainakin hengellisessä elämässämme erämaahan ja kyselemme Jumalan tahtoa ja tietä.
On myös, niin, ettei Jeesuksen elämä voinut olla jatkuvaa kirkkautta. Samoin lienee meidän laitamme. Emme kestäisi jatkuvaa valoa ja kirkkautta.
<!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]-->Meidät on lähetetty elämään keskellä arkea,
joka sisältää myös pimeyttä ja harmautta.
<!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]-->Olkoon rukouksemme se, että pystyisimme välittämään armon sanomaan eteenpäin ja roikkumaan siinä itsekin kiinne.
<!--[if !supportEmptyParas]-->Tuula Paasivirta Roihuvuoressa 2006 <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportLineBreakNewLine]-->
<!--[endif]-->
<!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]--><!--[if !supportEmptyParas]--> <!--[endif]-->