SAARNA PAAVALIN KIRKOSSA 9.3.2008II vuosikerta Marian päivä Tuula Paasivirta Luukas 1: 39-45 Maria, Nainen, Neitsyt, Jumalan äiti, Jumalan synnyttäjä, nöyrä, tottelevainen, itsenäinen juutalainen nainen tai oikeastaan juutalainen tyttö, sillä olihan hän vasta nuori neito, alle 16 -vuotias, Maria Herran piikanen. Tässä joitakin mielikuvia Mariasta, joita luulen meillä suomalaisilla olevan hänestä. Me luterilaiset puhumme hyvin vähän Mariasta, toisin kuin ortodoksit tai katolliset. Me kiinnitämme ymmärrettävästi enemmän huomiota Jeesukseen. Häneen, jonka kautta sovitus, pelastus ja armo tulivat maailmaan, meidän osaksemme.
Tänään juhlapäivänä, pitkän paaston ajan keskellä, saamme kohdistaa katseemme Mariaan. Onhan Marian päivä tai niin kuin nykyään sanomme Marian ilmestyspäivä, päivä jolloin enkeli Gabriel ilmestyi Marialle kertoen siitä kuinka Marian elämä tulisi muuttumaan lähimpien kuukausien aikana, Jumalan valittua hänet pyhään tehtävään, Jeesuksen äidiksi.
Maria on tärkeä välittäjä pelastushistorian kulussa. Hänen kauttaan Jumala tuli ihmiseksi, jotta syntiin langennut ihminen voisi palata takaisin Jumalan yhteyteen, hänen lähelleen, Jumalan lapseksi jälleen. Vuoteen 1772 saakka Heinäkuun 2 päivänä vietettiin Marian käyntipäivää, Se viittasi tämän sunnuntain evankeliumiin ja Marian käyntiin Johannes Kastajan äidin Elisabethin luona.
Tällöin myös Johannes Kastaja ja Jeesus kohtasivat ensi kerran ainakin symbolisesti. Heistä molemmista kerrotaan meille, että he hypähtivät äitiensä kohdussa. Marin tiedetään olleen Elisabethin ja Sakariaan luona kolme kuukautta. Eli Juhannukseen saakka, siis Johannes Kastajan syntymään saakka.
Maria halusi ja koki tarvitsevansa tämän viisaan, vanhemman naisen neuvoja ja huomioita. Sitä paitsi myös Elisabethilla oli Jumalalta saatu tehtävä. Hän oli vanhoilla päivillään saava lapsen, joka liittyi myös pelastustehtävään; tulisihan Johannes kulkemaan Jeesuksen edellä ikään kuin tienraivaajana. Heillä oli yllin kyllin aikaa keskusteluun ja lastensa syntymän valmisteluun. Pappi Sakariashan oli Johanneksen syntymään saakka mykkä, puhumaton. Maria on oikeastaan samanaikaisesti meille esikuva Herran nöyrästä palvelijasta ja itsenäisestä naisesta. Hän otti vastaan sen osan, jonka Jumala oli hänelle valinnut tai pikemminkin johon Jumala oli hänet valinnut. Tiettävästi hän teki sen kysymättä kihlatultaan Joosefilta lupaa, sillä hän kohtasi omalla tahollaan yksinään enkeli Gabrielin ja vastasi tälle ottavansa vastaan sen, tehtävän johon Jumala häntä tahtoi käyttää, vaikkakin hyvin hämmentyneen oloisena.Kuka tahansa olisi hämmentynyt vastaavassa tilanteessa. Tilanne, johon Jumala hänet oli valinnut, oli epätavallinen maailman historiassa, Jumalan oli määrä tulla ihmiseksi, ottaa ihmisen osa. Jumala tulisi olemaan samanaikaisesti ihminen ja Jumala. Mutta myös ulkoisesti oli kysy epätavallisesta tilanteesta, sillä millä tavoin Maria olisi pystynyt tarvittaessa todistamaan, että kukaan mies ei ollut häneen koskenut. Maria odotti lasta, vaikka hän ei ollut vielä naimisissa. Hänet olisi voitu kivittää ja Joosefilla olisi ollut oikeus hylätä hänet, koska hän odotti lasta, johon Joosefilla ei ollut biologista osuutta. Itse asiassa niinhän Joosef aikoikin hiljaisuudessa tehdä; hänellä oli suunnitelma hylätä Maria, kunnes Jumala jälleen kerran puuttui historian kulkuun ja Joosef näki unen, jossa hänelle kerrottiin tulevasta asiasta. Hänen ei auttanut kuin uskoa näkemäänsä unta ja Marian kertomusta asiasta. Näin naisten päivän jälkeisenä päivänä ja Marian päivästä huolimatta haluan sanoa, että meidän tulisi arvostaa myös Joosefia, koska hänkin asettui tottelemaan ja palvelemaan Jumalaa. Tämä totteleminen vaati häntä toimimaan vastoin oman aikakautensa tapoja ja ottamaan vaimokseen naisen, joka odotti toisen lasta.
Luultavasti tuohon aikaan ei ollut kovin tavallista sekään, että nainen, varsinkaan nuori nainen, olisi lähtenyt yksin vuorimaahan sukuloimaan, kuten Maria teki lähtiessään Galilean Nasaretista kauas vuorimaahan. Tämä matka kesti viikon ja tuon ajan olosuhteissa se ei ollut mikään helppo matka raskaana olleelle naiselle. Maria on myös esimerkki ihmisestä, joka on avoin Jumalan edessä. Hän uskoo myös Jumalan yliluonnolliseen toimintaan. Emme tarkoin tunne mistä Marian usko on syntynyt. Tosin hän on uskonnollisesta suvusta, sillä Elisabeth, jonka luo hän matkusti, oli hänen sukulaisensa ja papin puoliso. On huomattava, että Jumala ei toimikaan aina samalla kaavalla. Eikä Mariaa suinkaan nöyryytetä, vaan hän on jo valmiiksi nöyrä, jotta hän saattoi ottaa vastaan suuren ja pyhän tehtävän. Eikä hän todennäköisesti tiedä tuossa vaiheessa että se vei lopulta suuriin kärsimyksiin ja uhrauksiin myös hänen omassa elämässään. Ei ainakaan sitä, kuinka suuriin kärsimyksiin se vie.
Hänellä lienee ollut sen verran terve itsetunto, ettei hän torju myöskään vanhemman naisen hänelle tarjoamaa apua ja kunnioitusta. Ilo saa pulputa kaikessa rauhassa tämän elämänhaluisen ja vapautuneen nuoren naisen sydämestä. Elisabeth saattaa tuntua tässä sivuhenkilöltä. No ehkä hän sitä olikin, mutta näkisin hänen olleen tärkeällä tavalla merkittävä henkilö. Olihan hän Marialle suureksi avuksi. Toiseksi hän odotti 6. kuulla Johannes Kastajaa, Jeesuksen edellä kävijää. Jyväskyläläinen pastori Raimo Laine pohti eräässä saarnassaan Elisabethin asemaa seuraavasti. Elisabet oli Hengen ihminen. Hänkin yhtyi vielä syntymättömän Johanneksen riemuun. Pyhän Hengen vaikutuksesta hän puhkesi puhumaan: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!"
Hän kutsuu Mariaa Herransa äidiksi, vaikka mitään ulkoista merkkiä raskaudesta ei vielä ole näkyvillä. Marian kunnia on siinä, että hän on Jeesuksen äiti. Jeesus, Jumalan Poika on se, joka antaa hänellekin kunnian. Jeesus on se suuri, joka on tulossa maailmaan. Maria on tässä vain välikappaleena. Mutta silti, jokainen äiti on ylpeä lapsestaan. Kun poika saa kunniaa ja arvonantoa, äidillä on oikeus ottaa siitä osansa.
Raimo Laine, joka on ollut Senegalissa lähetystyössä kertoo kuinka Senegalissa kuuli usein äitien lausuvan ylpeinä lapsistaan: "Minä synnytin hänet," tai "Minä imetin hänet. Hän on minun lapseni." Myös Elisabet tajusi, miten suuren kunnian Maria oli saanut. Hän oli Herran äiti. Itse Jumala toteutti tulemisensa maailmaan hänen kauttaan. Ja nyt Herran äiti oli tullut hänen luokseen. Mistä hänelle tuo kunnia? Jumala oli tulossa maailmaan, ja nyt ihminen, jonka kautta se tapahtuisi, oli tulossa kyläreissulle.
Tänään mekin saamme pysähtyä tämän suuren asian äärelle. Tämän tapahtuman äärellä on hyvä miettiä, tajuammeko me, miten suurten asioiden kanssa olemme tekemisissä. Elisabet tuntui ymmärtävän sen. Hän iloitsi, hän riemuitsi, ja samalla hän oli rohkaisuksi Marialle, Jeesuksen äidille. J
uuri ennen matkaansa Maria oli saanut kuulla enkeliltä tulevansa Korkeimman Pojan äidiksi. Enkeli antoi hänelle merkiksi Elisabetin, ja nyt ei tarvinnut kuin taloon saavuttua tervehtiä tätä, kun jo sai rohkaisua ja vahvistusta sille, mitä enkeli oli hänelle ilmoittanut.
Maria oli ihminen, kuten mekin. Hänkin tarvitsi rohkaisua ja vahvistusta sille, mihin oli lupautunut. Ja sitä tulee: "Autuas sinä, joka uskoit. Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä." Luther piti Mariaa parhaana esimerkkinä Jumalan armosta. Valitsemalla hänet Jeesuksen äidiksi Jumala osoitti, mikä Hänen valtakunnassaan on suurta: köyhä ja nöyrä saa kunnian. Nöyryys ja uskollisuus nousevat tärkeiksi arvoiksi. Meilläkin on oma paikkamme ja tehtävämme tässä maailmassa. Emme aina selkeästi tiedä, mikä se on. Se voi olla hyvin erilainen, kun luulemme ja toivomme. Se on eri aikoina ja eri-ikäisenä erilainen, tämä meidän kunkin tehtävä kristikunnan hyväksi. Tänään sinä ja minä me voimme kysellä Jumalan edessä, mikä on minun tehtäväni, jonka Sinä olet minulle uskonut? Mikä se on juuri tänään? Eilen se ehkä oli eri kuin juuri nyt. Olkaamme uskollisia siinä mihin meitä johdetaan. Ulkoinen asema, ammatti, varallisuus ei saisi olla meille tärkeätä. Ensimmäisellä sijalla meillä kullakin tulisi olla uskollisuus Jumalalle. Meidän tulisi Marian lailla olla uskollisia Jumalalle. Maria sai tai joutui 33 vuotta katselemaan ja ihmettelemään, mitä hänen esikoisestaan tulisi, mitä hän joutuisi uhraamaan. Hieman alle 50 vuotiaana hän seisoi poikansa ristin juurella. Hänen poikansa sovitti hänen ja koko maailman synnit. Maria oli ensimmäisiä ihmisiä, jotka tulivat ymmärtämään sen, että Jeesus syntyi kuoli ja nousi kuolleista kaikkien ihmisten syntien vuoksi. Hän on samanaikaisesti ihminen ja Jumala. Hän syntyi, kuoli ja nousi ylöskuolleista juuri meidän tähtemme, Sinun ja minun tähteni. Meidän tärkein tehtävämme ja vastuumme on, että tämä sanoma kulkee eteenpäin. Kuten virressä 53 sanotaan, Maria ensimmäinen uuden liiton ihminen oli uskollinen saamalleen kutsulle. Hän oli vielä ristin juurella Jeesuksen lähellä, vierellä, vaikka oli varmasti hyvin vaikea luopua omasta pojastaan, lapsestaan, jota oli 9 kuukautta kantanut kehossaan ja paljon kauemmin mielessään seuraten Jeesuksen elämää ja tekoja. |
