Surusilmä -runon syntyMaanantai 5.3.2007 klo 9.57 - Tuula Paasivirta Surusilmä -runon syntyKuolema on aina arvaamaton, yllättävä, lopullinen, silloinkin kun sitä osataan odottaa ja toivoa. Äkillinen, "salama kirkkaalta taivaalta" -kuolema on usein todella järkyttävä, elämän perusturvaa muuttava, niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin. Oikeastaan sellaisesta tilanteesta runon kirjoitin. Vaikka kirjoitan paljon ajatuksenvirta -tekniikalla eli aloittaessani en tiennyt eilenkään kuin otsikon, josta halusin kirjoittaa, sitten runo vain alkoi muotoutua. Runo ei kerro kenestäkään tietystä henkilöstä, mutta tunnelmia kuolemasta on syntynyt viime ajoilta, kun olen toimittanut poikkeuksellisen paljon hautaan siunauksia, tosin kukaan ei ole kuollut, niin kuin runoni vainaja. Vaitiolovelvollisuus vaatii jo sitä, ettei ketään tunnista, ellei niin ole sovittu. Pidän myös tärkeänä, että mahdollisimman moni voi samaistua, saada lohtua, kun asiaa ei selkeästi kuvata. Kun runo alkoi muotoutua näppäimillä, niin en halunnut siitä vahvasti uskonnollista, mutta viitteitä kuitenkin tuon puoliseen elämään on jonkin verran. Näin lukija saa tehdä tulkintansa oman tilanteeseensa mukaan. Ehdin saada jo tänä aamuna runostani yhden palautteen. Runo kosketti erästä läheisensä äkillisesti menettänyttä henkilöä. Kiitos palautteesta. Myös runsas vuosi sitten kirjoittamani runo enkeliveli on koskettanut ihmisiä syvästi. Paljon on heitä, joilta on lapsi tai sisarus kuollut pienenä. Siitä olen saanut paljon palautetta. Kyseinen runo on syntynyt oman elämäni todellisuudesta, 49 vuotta sitten pikkuveljeni kuoli pikkuisena. Lämpimin ajatuksin Tuula
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: runo, kirjoittaminen, luomisprosessi, ajatuksenvirta -tekniikka, kuolema, elämä |