Naispappeja 20 vuotta Suomessa

Keskiviikko 5.3.2008 klo 17.17 - Tuula Paasivirta

Huomenna torstaina tulee 20 vuotta, ensimmäisten naisten pappisvihkimyksestä täällä Suomessa. Silloin 20 vuotta sitten tämä juhla oli suuri kirkkohistoriallinen juhla.

Katselin äsken Yle Areenalta lyhyttä pätkää tästä tapahtumasta. On se ollut suuri juhla. Tasa-arvo pääsi toteutumaan kirkossamme vihdoinkin.  Ajattelen, heitä, jotka silloin vihittiin papeiksi. Heillä ei aina ollut helppoa. Monenlaisia uhkauksia tuli ja oli tuolloin. Toki uhkauksia saattaa tulla yhä edelleen, vaikka ei samassa mittakaavassa, onneksi. Naispastorin puhelinvastaajat täytettiin tuolloin monenlaisilla uhkauksilla. Ikävää postia tuli postiluukusta. Kaikkea tapahtunutta ei ilkeä edes kirjoittaa tätän blogiin.

Ihmettelen, kuitenkin, kuinka syvästi kristitityt ihmiset voivat olla, niin ilkeitä ja pahansuopia toinen toisilleen. Onneksi itse olen kokenut vain siedettävän lievää syrjintää naiseuteni ja pappeuteni vuoksi. Tai mikä nyt sitten on minkin asian mittapuussa lievää.

Sitä en muistanut, että ainakin Helsingin vihkimyksessä oli poliisejakin turvana, jotta tilaisuus saatiin toimitettua. Kuitenkin, onneksi aika oli kypsä naisen papiksi vihkimiselle ja se totetui tuolloin 20 vuotta sitten.

Piispa Eero Huovinen sanoi tänään keskiviikkona aamukahvilla:
"Olen kiitollinen ammattitaitoisista, sitoutuneista naisista, jotka ovat ottaneet kutsumuksensa vakavasti."  Helsingin hiippakunnassa on 20 vuoden aikana vihitty 414 henkilöä pappisvirkaan. 

Emeritus arkkipiispa J.Vikström puhui siitä, kuinka  nainen ja mies yhdessä ovat Jumalan kuva. Vikström jatkaa pohdintaansa ja sanoo, että naiset ovat kirkon voimavara jo olemassaolollaan. Sillä, että nainen ja mies ovat yhdessä alttarilla, on perustansa luomiskertomuksessa ja siten kristillisessä ihmiskäsityksessä.
Kirkon tiedotuskeskuksen mukaan Vikström painotti vielä.
"Yhdessä mies ja nainen ovat Jumalan kuva", painotti Vikström.

 katso jatkosivu

Lue lisää »

"Sekahedelmäkeittoa"

Keskiviikko 27.2.2008 klo 23.29 - Tuula Paasivirta

Tänään elämä on ollut melkein kuin sekahelmakeitto, paloja sieltä täältä. Lehtijuttuja olen kirjoittanut ja Tuntematonta Sotilasta olen kuunnellut äänikirjana. Kyseessä on muinainen nauhoite, jossa Kaukovalo Ylänne lukee ilmeikkäästi kyseistä kirjaa.  Huomattavasti ilmeikkäämmin, kun äänikirjoja nykyään luetaan. Hän ei unohda edes murteita tai lauluja, vaan tulkitsee ne todella elävästi.

Kodin lehtipinoja olen saanut siivottua taloyhtiön roskikseen. Hyvä niin. Se on aina suuri saavutus. Eikä ollenkaan itsestään selvä. Siivoaminen ei ole unelmapuuhaani. Silti se on siitä mukavaa, että saa näkyvää jälkeä. Sitä puhe- ja sielunhoitotehtävissä ei läheskään aina saa nähdä näyvää jälkeä, vaikka osapuolet tyytyväisiä olisivatkin.

Tulevaa naisten ts. Marianpäivän saarnaa pitäisi miettiä, sillä minulla on Paavalin kirkossa tuolloin työvuoro. Ensi viikolla on naispappeuden 20 -vuotisjuhla. Hieno juttu.