Tyytyväisyystaidotko?

Tiistai 7.1.2014 klo 0.06 - Tuula

Tyytyvaisyystaidot ja sitku- mutku elämä

Pohdin syksyllä Facebookin päivityksessäni elämisen tasoja. Mitä me vaadimme ja toivomme elämältämme? Olemmeko edeleen, kaikki tänne heti -tyyppejä tai sitku- ja mutku tyyppejä. Vai löydämmekö onnenkukan lauantaiehtoon kauniista musiikista, kynttilän valosta?
 

Pohdintani siivitti ikään kuin huomaamatta, "uuden" lanseeraatavan ajatuksen "tyytyväisyystaidot" esittelyn. Haluan kysyä: Voinko oppia, voitko sinä  oppia olemaan tytyväinen elämään ja oleviin oloihin, vaikka kaikki ei aina olekaan ihan nappiin mennyt? Nyt en tarkoita akuutteja suruja, ne pitää kohdata ja saa ja pitää surra. Siihen ihmisellä on oikeus kaikessa rauhassa.

Mutta muutoin, ollaanko me liian tyytymättömiä, silloinkin, kun lopulta maailman mittasuhteessa asiat on kohtuullisesti? Tämä tuli mieleen, kun eräs fb -kaveri "heitti huulta", että tänään ei ole valittamista, kun ilmoistakaan ei voi valittaa. Oma oivallukseni tälle päivälle on, taidan "omistaa" tyytyväisyystaidot, koska olen tytyväinen ja iloinen, ainakin enimmäkseen. Se ei ole synonyymi sille, että kaikki ois aina mahdottoman hyvin. Mutta riittävän hyvin ja jos on oppinut, mitä elämä oikeasti on ja ettei se mene aina kaavan mukaan ja voi sisältää syviäkin suruja ja huonoa lähtökohtaa. Mutta juuri siksi taidan tietää syvällisesti, mistä puhun ja on kanttia puhua tästä aiheesta.

Haluan jatkossa puhua tästä tärkeästaä aiheesta ja oivaltamishistoriasta enemmän, siis arkielämän taidoista ja elämänilosta.

Taito onneen ja tyytyväisyyteen saattaa herättää myös kateutta. Tähän palaan myöhemmin.Siihenkö liittyy sanalasku: Se jolla onni on, sen kätkeköön? Palaan teemaan ja muihin teemoihin. Tämä on suurelta osaltaan LIlyn logissa julaisemani teksti.  Se blogi on vasta alussa, sekin.

Helmikuussa pidän Paavalinkirkolla ensimmäisen tapahtumapäivän Tyytyväisyystaidot mahdollisuutena.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tyytväisyystaidot, positiivisuus, blogi, kirjallisuusterapia, tapahtumapäivä, Lily, elämän ilo, onni, onnellisuus, tyytymättömyys, tyytyväisyys, mahdollisuus

Kevään iloa, onko sitä?

Perjantai 1.5.2009 klo 12.45 - Tuula Paasivirta

Klada Vappen!

Kevät on tullut kaupunkiin. Iloista päivää ja aurinkoa kaikille, Ihanaa.  Mieli kääntyy kohti kesää ja odotutus, että olisi kaunis kesä - vihdoinkin. Vaikka se merkitseekin työssä hikoilua. Mutta näin työn päivänä, eikö se vähän kuulu asiaan? Siis meillä, joilla on työtä, että näemme vaivaa?

 On paljon ihmisiä, jotka surevat työn puutetta, köyhyyttä, sairastumista. Heitä, joille elämä näyttää epävarmat kasvonsa. Kuolevaisuuden, vaikka se on jokaisen ihmisen osa - niin joillekin se näyttää julmemmat kasvonsa, kuin toisille.

Ja kuitenkin pitäisi osoittaa kiitollisuutta, vai pitääkö? Miten löytää ilon laman ja murheen keskellä? Miten löytää tasapainon, elämän heittäessä volttia ja kuperkeikkaa? Tätä joudun usein työssäni miettimään ja valamaan toivoa toivottomuuden keskelle.

Tänään kristityt marssivat Jeesusmarssilla, positiisen asian puolesta. Meille on syntynyt Vapahtaja, joka on sovittanut syntimme Golgatalla. Siinä on pääsylippumme Isä Jumalan luo. Se olkoon kestävä riemu ja ilo. Toivoisin sen kestävän ajan vaihtuvissa virroissa. 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aurinko, ilo, kesä, kevät, kiitos, kiitollisuus, köyhyys, lama, suru, sairaus, tasapaino, työ, Valo, Vapahtaja, Vappu

Lähetystyön 150 -vuotisjuhla

Sunnuntai 18.1.2009 klo 17.41 - Tuula Paasivirta

Tänään 18.1. vietettiin Helsingin Tuomiokirkossa ja Helsingin yliopiston juhlasalissa Suomen Lähetysseuran 150 vuotisjulaa ja samalla koko kirkon lähetystyön 150 -vuotisjuhlaa.

Jumalanpalvelus oli osin ekumeeninen, niin kuin Kansainvälisen rukousviikon  alkuun sopiikin. Juhlassa nähtiin ja kuultiin monien yhteistyökirkkojen edustajien puheenvuorot. Ne olivat itsessään evankeliumin julistusta, teologiaa, todistusta Kristuksesta.

Saimme kuulla hienoa musiikkia, muita esityksiä. Jumalaa voi ja tuleekin ylistää monimuotoisesti.  Ilo oli katsoa lahjakkaita nuoria, jotka ovat antaneet taitonsa Evankeliumin käyttöön.

Oli mukava tavata myös tuttuja ja ystäviä vuosien varrelta. Monia muistoja tulvahti mieleen menneiltä vuosikymmeniltä.  Ja sekin tuli todettua, miten aika kuluu. Lapsista sen huomaa. Nuoruuden ystävien lapset ovat jo aikuisia. Osalla on jo lapsenlapsia.

Lähetystyö on saanut Suomessa kuulua lukuisten sukupolvien elämään. Aikanaan inkeriläinen Martti Rautanen lähti ensimmäisten lähettien koukossa Ambomaalle, kauas Afrikkaan ja maksoi paljon kutsumuksestaan. 

 Matteuksen evankeliumin lopussa on Lähetetys- ja kastekäsky, joka velvoittaa pitämään esillä Kristuksen asiaa. Teksti luetaan aina myös uuden pienokaisen kastetilaisuudessa, koska siihen käskyyn kaste perustuu. 

Menkää siis .. opettakaa ja kastakaa.

Siunaavin ajatuksin ajattelen lähetystyötä ja sen tekijöitä, itse saan olla lähettäjän tehtävässä.

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lähetystyö, missio, juhla, 1859, Martti Rautanen, Suomen Lähetysseura, SLS, lähetyskutsu, lähetys- ja kastekäsky, ekumenia, ekumeeninen rukousviikko, rukousviikko, Suomen evankelisluterilainen kirkko

Vapaapäivä - Mikä se on?

Sunnuntai 1.6.2008 klo 20.01 - Tuula Paasivirta

Tänään olen viettänyt kunnon vapaapäivää -hyvin ansaittua sellaista. Tässä jo alkaa kysyä, mikä se sellainen on kuin vapaapäivä? Viime ajat ovat olleet kovin kiireisiä. Hommaa on piisannut suuntaan ja toiseen. Toki Louhisaaren retki oli vapaapäivä, mutta minulla ei ole aikoihin ollut koti vapaapäivää. Se on suurta ylellisyyttä.

Osa viime aikojen hommista ovat  olleet sellaisia, mistä kukaan ei maksa mitään, mutta ne vain täytyy tehdä. Osa tietysti tavanomaisia töitäni kirkollisista toimituksista toimittajan töihin. Tässäpä hauska sanaleikin, minä siis toimitan, teen toimituksia, kun olen siunauskappelilla, kastekodissa tai vihkimistä aloittamassa, mutta toimittajanakin tavallaan toimitan toimittajan töitä. Eli ota siitä sitten selvää.

Tänään ole katsonut televisiosta tietysti Matti Revon piispaksi vihkimisen, levännyt, syönyt vähän piirrellyt pitkästä aikaa. Olisin mennyt valokuvaamaan luontoa, mutta taivas meni pilveen illan suussa. Toki pilvisenäkin päivänä voi kuvata. En kuitenkaan lähtenyt. Toisaalta eipä ihmisen tarvitse aina olla suorittamassa jotain.

Vapaapäivään tietysti kuuluu järjestelypuuhiakin, mutta sunnuntaina ei sentään siivousta. Hyvä syy siirtää varsinainen siivous tuonnemmaksi, vaikka aihetta siivoukseen olisi toki, ainakin minulla tällä kertaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vapaapäivä, tekemättömmyys, työ, lepo, latautuminen

Onneksi olkoon Sarianna Mankki 9 ällän ylioppilas

Lauantai 17.5.2008 klo 2.54 - Tuula Paasivirta

Onnea ja siunausta elämääsi Sarianna Mankki! Kerrassaan upea suoritus, 9 ällää ylioppilaskirjoituksissa. Loistavaa!

Iloitsin tänään Sariannan puolesta, kun luin netistä, että hän on tänä vuonna kirjoittanut Suomalaisnuorten parhaan tuloksen ylioppilaskirjoituksissa.

Sarianna on nuoruudenystäväni tytär. Viimeksi tapasin hänet nuorimman kummilapseni vanhempien häissä, joten siitä on hetki aikaa.  

Lämpimästi onnitellen Tuula

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sarianna Mankki, 9 ällää, ylioppilas, menestyminen, nuoruuden ystävä,

Vihainen nainen

Maanantai 21.4.2008 klo 23.18 - Tuula Paasivirta

Ei olisi oikein aikaa kirjoittaa, mutta minua pistää vihaksi, kun luen iltapäivälehden lupaavan toista tonnia palkkioita, jos ilmoitetaan päivän uutinen ja 50 euroa, jos lähetät hyvän kuvan uutisesta. Näin syntyy väärin tavoin "uutisia". Tällöin helposti hämärtyy se, mikä oikeasti on uutinen, "hyvä uutinen". Näin liian helposti rikotaan yksityisyyden rajat, tarkoitus pyhittää keinot väärin perustein.

Kun vielä samaan hengen vetoon kirjoitetaan, että Malagan onettomuuden osalliset tai omaiset eivät anna kommentteja, ovat vaitonaisia, niin väkisin syntyy mielikuva, että uutisia tehdään väärin motiivein. Menkää nyt hyvät toimittajat itseenne. Miettikää itseänne vastaavassa tilanteessa?  Tiedän todella tarkoin, että toimittajien tenttaaminen on ärsyttävää tallaisessa tilanteessa, kun oma elämä ja läheisen elämä kriisissä. Tällöin toimittajien harrastama surevien kuvaaminen ja kommenttien pyytäminen on täysin väärin ja anteeksi antamatonta. Olen tästä asiasta ennenkin kirjoittanut.

Antakaa ihmisten palata koteihinsa rauhassa, hoidattaa vammansa, kaivata kuoleitaan, asettua kotiin ja hoitaa läheisiään ja itseään. Asiantuntijahaastattelut hyväksyn, mutta  en asianosaisten haastatteluja.

Onneksi en tee päivittäislehtien toimittajan töitä. Sahaan ehkä omaa oksaani tällä kirjoittelulla, mutta en voi hyväksyä sitä, että  ihmiset eivät saa palata kotiin omissa oloissaan ja ammattiapuun tukeutuen, vaan heiltä kärtetään kommentteja. Voin itse menettää joitakin toimittajan töitäni, mutta en silti voi hyväksyä ihan mitä vaan toimittajan työn nimissä.

Asiaan liittyvä asiatieto tulee välittää ja jutut taustoittaa. Sitä en halua kieltää missään tapauksessa. Tietoja tarvitaan tiedon itsensä vuoksi ja tapahtuneen jäsentämisen vuoksi. Monet ovat tiedotusvälineiden tiedon varassa. Siksi on hyvin tärkeätä, mitä välitetään ja miten tuo tieto välitetään.

Asianosaisten suorat, shokkivaiheen haastattelut täytyisi kieltää. Ei shokkitilassa olevaa ihmistä saa haastatella. Eri asia on, jos ihminen vuosien päästä haluaa kertoa hänelle tapahtuneesta murheesta ja siitä mikä on auttanut elämässä eteenpäin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palkkio, palkkiolla metsästys, lehdistön etiikka, lehdistön moraali, oikeus surra, oikeus vaitioloon, lupa surra

"Onko yötyöllä siunausta?"

Perjantai 18.4.2008 klo 18.11 - Tuula Paasivirta

Otsikkoni on vähän profosoiva. Ei tahallisesti eikä tarkoituksellisesti. Huomaan vain, että kirjoittaessani yön tunteina näitä sivuja (en toki aina sentään yöllä), niin kirjoitusvirheitä tulee normaalia ennemmän ja niitä pitää paikkailla myöhemmin. Kieltämättä se ärsyttää. Mutta illan kukkujalle on niin lumoavaa tutkia iltayöstä vaikkapa taitto-ohjelmia, kirjoittaa runoja, maalalta jne.

 Siitä johtui äsken mieleeni, että yötyöllä ei taida olla siunausta ainakaan minun elämässäni. Ei ainakaan, jos päivän aherrettuaan jatkaa päivää vielä yöstä.

Sinänsä minullakin on kokemusta pienessä mittakaavasta kolmevuorotyöstä ja kyllä se vaikuttaa ihmiseen ja hänen elämänpiiriinsä. Muutoinkin perustyössäni olen lähes aina töissä, kun muut ovat vapaalla.

Sinänsä pidän suuressa arvossa heitä, jotka tekevät yöllä arvokasta työtä vaikkapa pelastuslaitoksella ja sairaalassa. Se mahdollistaa meille muille rauhaisan yön. Se on arvokasta työtä ja parasta ihmisyyttä.

Kolmivuoron työntekijän on vaikea elää säännöllistä elämää tai harrastaa yhdessä muiden kanssa säännöllisesti juuri mitään. 

 On hienoa, että meillä on sairaanhoitajia, perushoitajia, lääkäreitä palvelemassa meitä hädän hetkellä.

On selvästi hyvää ja huonoa yötyötä. Sen mitä mikin on päättäköön kukin itse. Ja muistakaamme nukkua tarpeeksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yötyö, siunaus, virheet, välttämättömyys,

Tasa-arvon päivänä

Keskiviikko 19.3.2008 klo 11.24 - Tuula Paasivirta

Tänään vietetään Minna Canthin juhlapäivää ja tasa-arvon päivää. Canth on saanut oman juhlapäivänsä. On liseistä sanoa, että maailman on muuttunut paljon sitten Minnan aikojen, mutta sanon kuitenkin, sillä tottahan se on. Enää naisen ei tarvitse pyytää vapautusta sukupuolestaan opiskellakseen, monet ammatit ovat auenneet naiselle, nainen voi hallinnoida pankkitiliään ihan itse, tehdä sopimuksia, päättää parisuhteestaan jne.

Silti edelleen tasa-arvo on muuan keskustelun aiheista, joka pysyy pinnalla, aina vaan. Miehen ja naisen euro ei ole sama edelleenkään, mies valtaa johtopaikat firmoissa,avoinna on ajoittain kysymys, kuka hoitaa lapset... Näitä kysymyksiä on lopputtomasti.

Olisi kysyttävä, paitsi miehen ja naisen tasa-arvoa, myös eri ihmisryhmien välistä tasa-arvoa. Olisi kysyttävä tärkeä kysymys, tasa-arvo suhteessa mihin ja keihin nähden? Olisi muistettava sukupuolten erilaisuus ja hyväksyttävä se määrättyyn rajaan saakka. Samoin tulisi muistaa, että kaksi naista ovat keskenään erilaisia, samoin 2 miestä. Tasa-arvo ei voi eikä saa olla synonyymi tasapäistämiselle. Täytyy myöntää, etten pane pahakseni miehen avatessa minulle oven jne.

Viime sunnuntain Hesari kirjoitti ansiokkaasti Vircinia Websteristä, CP -vammaisesta keski-ikäisestä naisesta, josta tuli ruotsalaisen sairaalaan ja koko Ruotsin  ensimmäinen ensihoitoon ja päivystystoimintaan erikoistunut erikoislääkäri. Tämä suurestä vastustuksesta huolimatta. Onneksi olkoon hänelle, tälle lahjakkaalle naiselle.

On hyvä kysyä, miksi vastuttettiin? Yllättävää oli, että hän ei tuntunut löytävän tukijoita Ruotsissa. Muualta kyllä.  En ole ikinä kokenut noin suurta vastustusta, kuin Vircinia, opiskellessani eri oppilaitoksissa. Toki minullakin on kokemusta syrjinnästä pienessä mittakaavassa. Sitä ei voi kieltää, siis opiskeluaikana olen joissakin tilanteissa havainnut syrjintää. Se ei ole ihme, koska olen vuosien varrella paljon opiskellut. Olen myös vammaiselle poikkeuksellisessa ammatissa. En täysin ensimmäinen, mutta ensimmäinen näkövammainen nainen tässä ammatissa. Juuri tällä hetkellä teen kylläkin vähintään kolmea erilaista työtä. Olen siis akateeminen sekatyönainen. 

Olen opiskellut psykiatriaa kymmenisen vuotta sitten, joten minullakin on siivun verran kokemusta lääkiksessä opiskelusta. Sinänsä jo teologi on siellä talossa vähän kummajainen. En päässyt enää humaanin Kalle A:n oppiin vaan minulla oli juutalainen professori, joka ei korkeita arvosanoja meille teologeille antanut. Lääketentistä kuten muistakin tenteistä pääsin kumminkin läpi ensi yrittämällä.

Vammaisten työllistymistä tulisi edistää. Moni meistä pystyy ainakin apuvälinein ja pienin muutoksin tekemään yllättävän hyvän  panoksen työelämässä. Yhtä lailla meissä, kuten muissakin ihmisissä on lajakkaita ja vähemmän lahjakkaita. Monet meistä ovat oppineet kompensoimaan vammaansa. Muuan tärkeä asia, jossa vammaisuus muuttuu vahvuudeksi. Vammainen ihminen joutuu suunnittelemaan ja organisoimaan elämäänsä paljon tarkemmin kuin monet vammattomat ihmiset. Tämä organisointi taito on suureksi eduksi työelämässä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tasa-arvo, Minna Canth, vammainen, työ, opiskelu,

MIksi kommentoin NMKY:n avioliittokoulutukseen liittyvää uutista

Torstai 6.3.2008 klo 16.36 - Tuula Paasivirta

Vaikka olen vastannut ja perustellut jo suorassa palauteosioissa täällä sivuillani, sitä miksi olen ottanut kantaa NMKY:n parisuhdekoulutusuutiseen, niin laitan aiheesta vielä erillisen blogitekstin selvyyden vuoksi tähän perään.

 Koska olen tätä aihetta omalla nimelläni kommentoinut paitsi täällä henkilökohtaisten kotisivujeni blogissa, niin olen kommentoinut sitä samoin arkumentein Kotimaa lehden uutisen perässä olevassa keskusteluosioissa. 

Kiitän saamastani palautteesta.Tämän vuoksi laitan tännekin selventävän kommentin ajattelustani ja siitä miksi kommentoin asiaa, jota en kovin hyvin tunne.
Ehkä ei pitäisi kommentoida asiaa, jota ei tarpeeksi hyvin tunne. Tämä on ihan hyvä periaate ja sitä kannattaa noudattaa yleensä.

Siksi sanoinkin etukäteen, että en tunne ko. materiaalia. Tämä materiaali on nyt vedetty pois, joten siihen ei enää voikaan tutustua.

Minut sai ottamaan kantaa tähän asiaan vain ja ainoastaan, se suora lainaus, jossa puhuttiin väkivaltaiselle miehelle alistumisesta. Tämä sama asia tulee uudessakin esille Kotimaan tämän päiväisessä uutisessa. Väkivaltaiseen parisuhteeseen alistumista ei mielestäni voi vaatia keltään uskon nimissä. Siinä po. nollatoleranssin vaatimus.

Kriisityöntekijänä ja pappina olen kahdenkymmennen vuoden aikana myös sielunhoidossa useaan kertaan törmännyt siihen, että tällaista julistusta on joissakin harvoissa piireissä aikuisen oikeasti olemassa, siis, että vaimon tulee alistua väkivaltaiseenkin parisuhteeseen. Näin ollen tiedän mistä puhun.

Lisäksi monien uskovaisten parisuhteissa on korkeampi kynnys hakea apua väkivaltatilanteissa, kuin muissa parisuhteissa. Vaikka raamatussa on tärkeitä ohjeita parisuhteeseen, niin on syytä ottaa huomioon Suomen laki ja se, mitä me tunnemme psykologian lainaalisuuksista, mielenterveydestä jne. Vääränlainen alistuminen ei ole kenellekkään hyväksi. Vähiten perheen lapsille.

Toki minulla on ollut kaukaa katsoen positiivinen käsitys Ransseista jo vuosien ajan ja minusta on ilahduttavaa, että he ovat reilusti tulleet julkisuuteen omalla nimellään. Toki NMKY:n johtoporraskin voisi tulla esille.

Periaatteessa suosittelen aviopareille mielellään osallistumista avioliittokouluihin ja parisuhde viikonloppuihin. Parisuhdetta kannattaa hoitaa monin tavoin. Mutta koulutuksen täytyy olla pareja ja heidän valintojaan kunnioittavaa, tasa-arvoon perustuvaa. Hyväksyn, silti sen että avioparit kuitenkin itse valitsevat sen millainen heidän suhteensa on.

Jos tuntuu hyvältä ja oikealta, että mies on hyvin selkeästi perheenpää, niin sen täytyy olla kunkin perheen yksityisasia. Tarkoitan tällä sitä, että sitä eivät ulkopuoliset voi päättää perheen puolesta. Kuitenkin toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne, sanotaan jo raamatussa. Molemmat kuitenkin tekevät työtä perheen ja kodin hyväksi, siksi on vaikea ymmärtää, että vain toinen 'sanelee' perheeen asiat. Jos molemmat käyvät töissä, pitää sen näkyä kotitöiden jaossa yms.

ystävällisesti Tuula

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: avioliittokoulutus, parisuhde, väkivalta, parisuhdeväkivalta, koemus sielunhoitajana ja kriisityöntekijänä, raamattu parisuhdeoppaana, alistuminen, alistettu, alistaminen

"Kotisivu romantiikkaa"

Tiistai 26.2.2008 klo 4.27 - Tuula Paasivirta

Taas on päivitetty sivuja ja päihitetty muutama ongelmakin.

On niin monta yksityiskohtaa, jotka voisi tehdä toisin ja paremmin, tai yksinkertaisesti vain on monta tapaa  tehdä sama asia. Se valittu ratkaisu tietysti hieman vaikuttaa ulkoasuun yms.

Huomasin, että saarnat esim. saisi näkösälle wordin näköiseksi, mutta en pidä sitä järkevänä vaihtoehtona.

Paljon on muistettavaa. Mietin huvittuneena, että onko tämä nyt niin romantista, vai tuhtia työtä. Siinähän sitä riittääkin pähkäiltävää, kun minä lasken lampaita.

Pääasia, että homma etenee, johonkin suuntaan. Hiljaa hyvää tulee vai olioko se, että hyvää kannattaa odottaa, revi siitä.... 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotisivut, päivityskysymykset, ilo, vaiva

Yhteisvastuulla Kehitysvammaisille töitä ja Liberian jälleenrakentamista

Torstai 31.1.2008 klo 21.26 - Tuula Paasivirta

Sunnuntaina avataan taas tärkeä yhteisvastuukeräys. Tänä vuonna

kotimaisena kohteena on Kehitysvammaisten työllistyminen ja ulkomaisena kohteena Länsi-Afrikkalaisen Liberian jälleen rakentaminen. Molemmat ovat tärkeitä aiheita.

Tällä viikolla monet  kirkolliset lehdet ovat kiitettävästi kirjoittaneet kotimaisesta kohteesta.  

Meillä Suomessa on paljon lievästi kehitysvammaisia, jotka haluavat töihin. Heillä on  ammatillinen koulutus esim. siivous- ja puutarha-alalle. 3000 haluaisi töihin ja nyt 300 on päässyt avoimille työmarkkinoille. Heille suunnitellaan esim. 4 tuntia päivässä töitä, joista saavat käyvän palkan, työtovereita, arvostusta, itsetuntoa. Hommaan kuuluu projektin kautta yhteyshenkilö ja työnohjaus työpaikalla.

Kirjoitan lähiaikoina enemmän tästä. Mutta on hieno homma, että tällainen projekti on, sillä työpaikoilla on paljon sellaista töitä, joihin voidaan palkata näitä henkilöitä ja aivan erityisesti nuorille kehitysvammaisille tämä on tärkeää ja merkittävää. Ei enää vain suojatyötä.  Kyse on ihmisarvosta.

Toivon erityisesti, että oma työnantajani kirkko palkkaisi näitä ihmisiä töihin. Minusta se olisi välttämätöntä.

 Muita vammaisia meitä on kirkossa töissä ehkä muutamia kymmeniä. Pappeina varmaan alle 20. Siis meitä, joilla on kirkollisen ammatin ammatillinen tai korkeakoulututkinto. Osalla on kirkollinen virka ja osalla ei. Itselläni ei ole virkaa eikä tällä hetkellä viransijaisuuttakaan. 

Palaan yhteisvastuukeräysaiheeseen blogissani myöhemmin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteisvastuukeräys, kehitysvammaiset, työllistyminen, ulkomainen kohde, Liberia, jälleenrakennus

Nuorisotyö ja sosiaalitoimi jalkautukaa jo tänään enemässä määrin nettipalveluihin!!!

Torstai 31.1.2008 klo 14.12 - Tuula Paasivirta

Tässä taas kirjoitus, jonka julkaisin ensin Kotimaan lukijablogissani. Pidän tätä tärkeänä, joten laitan myös tänne tämän. 

Viime aikaisiin tapahtumiin liittyen jopa Hesari kirjoittaa, että nuorisotyön pitäisi jalkautua nettiin. Olen samaa mieltä. Kirkon pitää olla siellä missä ihmiset ovat. Ja yhteistyötä toki pitää olla kirkon ja kunnan nuorisotyöllä. Varmaan jotain yhteistyötä jo onkin, vaikka kunnan nuorisotyön tulee olla neutraalia. 

Nuorisotyön lisäksi kunnan sosiaalityön tulisi "jalkautua" nettiin. Kuulen jo korvissani lauseen, "Ei ole rahaa", mutta auttamis- ja yhteistyötahojen tulee olla siellä, missä ihmiset ovat. Meidän nuoriimme satsaaminen on tulevaisuuteen satsaamista. 

Netin ongelma on tietenkin laajuus ja kasvottomuus. Mutta nuorisotyö ja sosiaalitoimi voivat profiloitua omalla tavallaan. Vertaa Palveleva netti, Nettipappi, erilaiset muut verkkoauttamispalvelut kuten Tukinet.

Tiedän, että nuorisotyö ja kirkon tahot ovat yrittäneet rantautua ainakin johonkin palveluun, liekö ollut happohotelli, mutta sieltä tämä kirkon rakentaja poistettiin perusteella, että palvelun po. neutraali. En ole IRK Gallerian, happohotellin yms. asiantuntija, mutta eikö olisi tärkeä, että siellä olisi aikuisia tarjolla? Tarjolla tulisi  ainakin olla tieto, miten hyvin ja helposti netin kautta saa apua, jos siellä on hälyyttäviä ilmiöitä.

Jossain määrin ymmärrän  ettei haluta uskonnollista ja polittista käännytystä ja erilaisia lahkoja. En itsekkään pidä vahvasta käännytysmenttaliteetista, vaikka katsonkin, että evankeliumin asiaa on pidettävä esillä ja se on osa papin tehtävääni. Sen voi tehdä toista kunnioittavasti. Auttaminen ilman käännyttämistä voi olla osa merkittävää työtä. Ja kirkko keskellä kylää on osa suomalaista elämää. Kirkko voi olla turvapaikka elämän myrskyissä.

Erityisen tärkeätä on, että kirkon ja kunnan nuorisotyö sekä auttava sosiaalityö näkyvät nuorille myös netissä. Jos erilaisissa netissä olevissa Gallerioissa saa vapaasti kertoa ja suunnitella murhia ja muita kauheuksia, ilman valvojien puuttumista asiaan, niin paljon pienempi paha on, jos kirkko ja uskonto siellä näkyvät. Tässä haluan haastaa palvelun tuottajia ja tarjoajia uuteen ajatteluun. Ei vain raha voi olla motiivi toimia.

Kannatan vastuun teologiaa, välittämisen teologiaa. Se on löydettävissä suoraan Jeesuksen puheista. Silloin olemme erään asian ytimessä: "Te kävitte katsomassa..., Te välititte... ". Siis emme saa kääntää selkäämme nuortemme hädälle.  Nuoriin panostaminen on tulevaisuuteen panostamista. Se kuuluu niin seurakunnalle kuin kunnallekin.  Tässä ei voi vedota rahaan ja sen puutteeseen. Hoitamatta jättäminen maksaa paljon enemmän.

Oma kokemukseni nettiauttamisesta on pientä, mutta sitäkin minulla kuitenkin on. Olen kokenut, että vaikeitakin kysymyksiä voidaan käsitellä rakentavasti. Ja hyvin vaikeissa kysymyksissä saattaa olla helpompi lähestyä netin kautta, kuín muulla tavalla. Se on usein ensimmäinen kontakti auttajiin. Sen jälkeen saattaa olla helpompi lähestyä kasvokkain auttajia.

Mutta tärkeimpänä näen, että me olemme siellä missä ihmiset ovat.  Netissä ehkä on mahdollista tuoda myös esiin näitä ongelmia, joita netissä eläminen tuo. Aikanaan Helsingin Sanomien Nuorten Postin kautta tarjottiin nuorille tapaamispaikka ja-mahdollisuuksia Paulingin Huvilalla Helsingissä. Käsittääkseni siellä moni yksinäinen tapasi toisen nuoren, joka ei viihtynyt diskoissa yms.  Voisiko jotain vastaavaa kehitellä lisääntyvässä määrin netin kautta? Siis ei deittipalstoja vain parin hakuun, vaan tapaamisia isommalla porukalla.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuorisotyö, netti, sosiaalityö, auttaminen, "jalkautuminen", läsnäolo, vastuu

Loppiaistunnelmia

Sunnuntai 6.1.2008 klo 23.44 - Tuula Paasivirta

Loppiaistunnelmia

Tänään on lähes tulkoon jouluajan loppu, Itämaan tietäjiäkin on tänään muisteltu.   (Vanha joulu, kuten tavattiin sanoa).

Olin tänään myös Paavalin seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden juhlassa. Mikä mukavinta, paikalla oli myös perheenjäseniä. Enää ei voi puhua pikkujoulusta, mutta sitä vastavasta työpaikan juhlasta voi puhua. 

Tunnelma oli mukava, söimme hyvin ja kanttorimme Sanna-Maarit Hakkarainen perheineen musisoi upeasti.

Esimiehemme Jorma oli nähnyt paljon vaivaa, kun hän halusi sanoa, jokaiselle meistä jotain positiivista ja hän oli miettinyt kotikirjastonsa äärellä, mikä kirja tai levy sopisi hänen laajasta kirjastostaan meidän kunkin työ- tai elämäntilanteeseen.

Hän oli nähnyt paljon vaivaa. Se oli hienoa. Tosin omalla kohdallani oli hieman jännitystä, kun hän oli yllättäen ottanut lainauksen täältä blogistani tuohon tilanteeseen. En edes tiennyt hänen täällä käyneen. Sinänsä on hauskaa kuulla aina jossain tilanteessa, että on tätä luettu. Tosin eipä ole juolahtanut mieleen, että tätä siteerattas jossain. No blogihan on nimenomaan julkinen juttu.

Tänään olen pohtinut näkövammaisten kanssa virsien kuuluttamista jumalanpalveluksissa. Sitä toivotaan, mutta eihän se tahdo mennä läpi meidän pappien ja kanttorien maailmassa. Sokea tai heikkonäköinen ei näe virsitaululle.

Olen muutenkin lähiaikoina paneutumassa eri tavoin vammaisten huomioon ottamiseen jumalanpalveluksissa.

Toinen juttu mitä pohdin on näkövammaiset taiteen harrastajina. Siitä olen kirjoittamassa lehtijuttua.

Tuula

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Loppiainen, Itämaan tietäjät, juhla, työ, yllätyksiä, näkövammaisasiaa, suunnitelmia

Kristittynä elämisestä

Tiistai 6.11.2007 klo 16.58 - Tuula Paasivirta

Olen viime aikoina pohtinut, mitä on elää kristittynä länsimaisena ihmisenä ja teologina. Malleja on monia. Mikä niistä on oikea ja minulle sopiva? Mitä sitten, jos naapuri kokee ja ajattelee toisin?Onko siitä minulle haittaa tai hyötyä? Saako olla naivi, pitääkökö olla aina järkevä, perusteleva? Tai oikeammin haittaako se, jos kuulostaa välillä vähän naivilta? Miksi elämä vaikuttaa toisinaan Valintamyymälältä?

Elämme moniarvoisessa maailmassa. Mutta onko elämä sittenkään mikään Valintamyymälä? Eikö minun pitäisi ottaa kantaa maailmaan ja  sen luomiin  kysmyksiin? Eikö tekoni ja ajatteluni ole aina kannanotto? Valitessani jotain, jätän valitsematta toisen asian, teon tai tavaran. Jossain mielessä elämä muistuttaa valintamyymälää ulkoisesti ja joskus sisäisestikin. Mutta valinnan tehtyään, ei toivottavasti tarvitse soutaa edestakaisin. Vaikka en suosittele laput silmillä kulkemista, senkään jälkeen, kun valinta on tehty isojen ja pienten kysymysten kohdalla.

Olen kristitty, keski-ikäinen nainen. Elän suhteellisen vapaassa maassa. Maassa, jossa on uskonvapaus. Hyvä niin. Pohjimmiltani uskon, että ihminen, jolla on elämänkatsomos tai maailmankatsomus on onnellisempi, kuin hän jolla sitä ei ole. Se tuo elämään merkityksen ja tarkoituksen. Tässä ei kuitenkaan ole kyse hukkuvan tarttumisesta oljenkorteen. Ei ollenkaan, omasta vapaasta tahdostani, olen valinnut sen kutsumuksen, jonka koen oikeaksi. Kristityn elämässäkin on epäilyn ajat. Eiköhän melkein jokainen löydä itsensä epäilevän Tuomaan paikalta ajoittain. Uskon, että meille sallitaan sekin vaihe elämässämme, syystä tai toisesta.

Enkä jonkun mielestä on naivia ja lapsellista, uskoa Jumalaan. Tosiasiaksi jää, että melkein kaikilla ihmisillä ja kansakunnilla, heimoilla on jokin Jumala. Vain hyvin pieni osa ihmisistä on ateisteja. Osa uskoo luonnonjumaliin, osa Luoja -Jumalaan ja siihen, että kaiken takana on joku, joka on luonut maailman ja sen elämän. Tosiasiassa, kaiken takana täytyy olla vain yksi ainoa Jumala.

Vanhassa testamentissa puhutaan Jumalan kuvaksi luodusta ihmisestä. Tuo ihminen ei aina ole totellut Luojaansa, vaan jo varhaisessa vaiheessa harhautui omille teilleen. Jumala halusi takaisin rikkoutuneen yhteyden ja päätti antaa ihmiselle mahdollisuuden lähettämällä Sovittajan, oman poikansa. Eikö ole aika loogista, että rikkoutuneet välit tarvitsevat Sovittajan?

Tuo Sovittaja, Vapahtaja on Jumalan Poika Jeesus Kristus. Golgatalla tapahtui jotain suurta ja mahtavaa, ainutlaatuista. Uskossa on kysymys hyvin pelkistetysti tästä tapahtumasta ja sen seurauksista. Uskonko Jeesukseen Jumalan Poikana? Uskonko Häneen syntien sovittajana? Uskonko kuoleman jälkeiseen elämään?

Ei ollut oikeastaan tarkoitus tehdä, mitään käännytyskertomusta. Kristinuskossa on  pohjimmiltaan kyse siitä, että en tarvitse tikapuita taivaaseen, sillä yhteys taivaaseen on Jeesus, joka on, niin halutessamme pääsylippu taivaaseen. Hän sovittaa meidän syntimme ja on Puolustajamme.

Messussa eli ehtoollisjumalanpalveluksessa on  kohokohtana ehtoollinen ja kaikissa jumalanpalveluksissa on toinen hieno asia syntien tunnustaminen, mutta papin näkökulmasta on merkittävää saada olla Jumalan palvelijan asemassa ja välittää synninpäästö, julistaa synnit anteeksi.

Koen olevani etuoikeutettu saadessani elää kristittynä naisena, kutsumustyössäni pappina ja paimenena. Teologia on hieno, mutta vaikea alue. Siinä riittää tutkimista ja pohtimista. Käytännön työssä ei voi olla koskaan kaikille mieliksi. Tärkeintä on olla käytettävissä lähimmäisenä ja ihmisenä. Etsiä yhdessä oikeaa tietä kristittynä toisen ihmisen kanssa. Mitä muuta voimme tehdä?

Vähemmän tärkeäksi koen vänkäämisen siitä, mikä on oikeaa kristillisyyttä ja mikä ei. Kun pelkitetysti uskoo Kolmiyhteiseen Jumalaan, kuten edellä kirjoitin, se on olennaisinta. Se on siinä. On armoa, jos osaa elää oikein ja välittää oikeaa elämää ja elämäntapaa muille ihmisille Kaste- ja lähetyskäskyn mukaisesti.

Teologina saan olla pyhien kysymysten äärellä ja oppia kollegoilta ja myös seurakuntalaisilta uutta.

Näin tällä kertaa pohdin, ehkä vähän naivisti ja pateettisesti, mutta todesti.

Tuula Paasivirta

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristittynä eläminen, perusasiat, sovinto, sovitus, Golgata

Uutta oppimassa

Keskiviikko 31.10.2007 klo 21.48 - Tuula paasivirta

Uutta Oppimassa

Opiskelin tänään töissä työpaikan nettisivujen päivitystä. Ja jopa onnistuin päivitystehtävässä.Taas oli uudenlainen ohjelma käsillä. Ja niitähän riittää; laskutusohjelma, matkalaskuohjelma, Warausohjelma, tekstinkäsittely ja tilasto-ohjelmat. Ja exelit, kirjasto-ohjelmat, sähköpostien eri versioit, Nämä kotisivut jne.

Toiseksi tähän päivään sattui myös Nettikotimaan lukijablogisti -ohjelman päivitys tai uuden alustan valmistuminen. Pääsemme itsenäisemmin päivittämään blogiamme. Kirjoitin, jo ekan uuden jutun, mutta se ei tullut vielä näkyviin. Lienee omaa osaamattomuutta uuden edessä tai lastentauteja, jotka varmaan selviävät aikanaan. Juttu on kyllä alustalla tallessa, mutta ei vielä lukijoiden nähtävillä.

Moneksi teologinkin pitää taipua, kuten monen muunkin ammatin edustajan, päivän sana on netti ja tietotekniikka. Tahdoimme tai emme. Sen sijaan uudet facebookit eivät houkuttelu, vaikka "kaikki" ovat nyt siellä, "kuulemma". Kotisivut ja blogit tuntuvat riittäviltä tällä erää.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Internet -sivut, uutta oppimassa, päivitykset

Hautarauha pitäisi olla julkisuuden henkilöilläkin

Perjantai 9.2.2007 klo 1.27 - Tuula Paasivirta

Hautarauhasta ja hiljaisuudessa hautaamisesta!

Viime viikolla monien rakastama Kirka saavutti määränsä pään ja hänen siunattiin haudan lepoon. Isä Mitro toimitti hautaan siunauksen.

Ihmettelen kovasti joidenkin lehtien kulttuuria, ilmapiiriä, ihmisen kunnioittamattomuutta. Sillä toinen iltapäivälehti julkaisi Paulan eli Kirkan vaimon muistokirjoituskortin, jäähyväistervehdyksen sivuillaan, heti kun se oli mahdollista. Ja molemmat julkaisivat kuvia hautajaista ja hautajaisvieraista, vaikka piti olla yksityiset, hiljaisuudessa tapahtuva tilaisuus..

Kuitenkin on olemassa hautarauha, jota nyt ei tarpeeksi ymmärretty? Se on tärkeä asia. Minusta se on anteeksiantamatonta. Olen huolissani myös Isä Mitron tavasta "vuotaa" iltapäivä lehdille Kirkan vaimon kommentteja. Papilla on vaitiolovelvollisuuas, nyt se ei toteutunut.  

Julkisuudenhenkilöilläkin on oikeus yksityisyyden suojaan. Vaikka olisi kysymys suosikki laulajasta.  

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hautarauha, julkisuus, rauha, yksityistilaisuus

Muistoja Tsunamista

Lauantai 23.12.2006 klo 0.51 - Tuula Paasivirta

LÄHES KAKSI VUOTTA TSUNAMISTA

  Kaksi vuotta sitten Tapaninpäivänä monen elämä muuttui peruuttamattomasti. Suru astui elämään varoittamatta, odottamatta, pyytämättä.  

Ensi kokemus, ei tämä ole totta.  Olin menossa töihin kriisikeskukseen. Asia oli sovittu, ilman, että oli mitään tietoa tulevasta.  Siellä kollegojen kanssa purimme ja kuuntelimme ihmisten murheita tähänkin asiaan liittyen.

  Jossain välissä työskentelin myös Kirkon Palvelevassa Puhelimessa  –pappi kun olen – tämän asian tiimoilla. Kollegat olivat lentokentällä, paikallisseurakunnissa ja muualla vastaanottamassa väkeä, omaisia, surijoita, pelastumisen kokeneita, kaikkinensa hyvin järkyttyneitä ihmisiä vastaanottamassa, rinnalla kulkemassa. 

Pitkään tutkittiin nimilistoja, olisiko rakas omainen löytynyt.  Sukeltajien nimilistat olivat arvokkaita.  Tuttavia ja läheisiä oli ollut matkalla Thaimassa. Pitkin kevättä kuulin työssä ja yksityiselämässä kauhukertomuksia ihmeellisistä pelastumista. Jälleen kerran sai ihmetellä, mistä ihminen saa voimaa hädän hetkellä.  Onneksi niin on. Mutta, missä olivat he, jotka eivät palanneet takaisin elävinä? Missä olivat he, jotka olivat kadonneet hyökyihin? Löydettäisiinkö heitä?

 Tällä kertaa en ollut henkisen huollon (HeHun) mukana lehtokentällä.  Akuutissa kriisikeskuksessa olostakin minulla on kuitenkin kokemuksia. Myyrmannin räjähdyksessä olin läheisellä koululla kirkon tehtävissä.  Olen niin kauan työskennellyt kriisityössä, että suurien ja kauhistuttavien uutisten vyöryessä uutisvälineistä ja puhelimen kautta, tietää kutsun käyvän työhön johonkin suuntaan. Pää käy jo läpi peruutuksia ja aikataulun muutoksia.

  Näin isoissa asioissa ihminen on niin pieni ja avuton, kuitenkin on tärkeä, että voi toimia korvana ja tukena, pienenä lenkkinä auttamassa ihmistä askeleen eteenpäin, kun hänellä on kaikkein vaikeinta. Voi vain toivoa, että Isä Jumala johdattaa ja antaa oikeat sanat ja teot oikealla hetkellä.

 

 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tsunamity, muistot, pappi, poliisi, kriistyö, suru, kirkon henkinen huolto

Kotsivuistani

Perjantai 1.12.2006 klo 3.03 - Tuula

Saarnoja lisätty pari kappaletta

Olen tänään lisännyt onnistuneesti 2 saarnaa.

Se on edistystä se.  Eli en ole toivoton vaan kehityskelpoinen henkilö.

Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotisivut saarna päivitys

Välitilitystä sukupolvien ketjussa

Lauantai 30.9.2006 klo 13.20 - Tuula

Hei,

Tänään pitkästä aikaa on melkein vapaa-päivä. Se on suuri ylellisyys. Hieman huomista työpäivää on kuitenkin valmisteltava.

Sateinen syyspäivä antaa luvan lukea ja vain olla. Elämän keskipäivä tekee mietteliääksi. Mitä odotan elämältäni ja tulevaisuudeltani? Mikä on tekemisen ja kokemisen arvoista?  Ainakin ystävät ja sukulaiset ovat tärkeitä. Samoin työ ja siihen liittyvät ihmiset.

Sanotaan, että ikä parkitsee nahkaa. Näyttää pitävän paikkansa.  Tämä vapauttaa elämään tässä ja nyt. Elämän rajallisuuden ymmärtää entistä paremmin.

 Elämän myötä- ja vastamäet tuovat suhteellisuudentajua. Enää ei hätkähdä elämän ilmiöitä samalla tavoin kuin nuorempana. 

 Toivon, että voisimme kaikki elää sovussa keskenämme. Erityisesti toivon, että kunnioittaisimme lapsia ja nuoria. Heiltä olen paljon oppinut seuratessani ympäristöni ja lähipiirini lapsia.

Rippikoululaiset ovat opettaneet paljon nuoren ihmisen ajattelusta. Se on hienoa, sillä me eri sukupolvet tarvitsemme toisiamme.  

Jatkuu sivulla 2

 

 

 

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: elämä, lapset, nuoret, rippikoulu, ikääntyminen, tilitys, onnellisuus

sekalaista

Maanantai 3.7.2006 klo 23.01 - Tuula

Sekalaista

Uusi yritys, äskeinen ei tallentunut, kun olinkin offline tilassa, vaikka kokoajan kirjoitin tänne.

Aurinko paistaa, helle tekee iloiseksi vai tekeekö? Toiset tekee ja toiset ei. Vaikeaa on he, joilla on sydänvaivoja tai astmaa. Toiset kärsivät aurigon kirkkaudesta ja saavat vaikkapa migreenin ja toiset taas nauttivat.

Joillekin helle on siis unelma. Ainakin katukuvasssa on iloisempia ihmisiä kuin talvisydännä.

Lomaa odotellaa, jos sitä on?. Itselleni ilosyntyy katsellessa ja touhutessa lasten kanssa, kummilasten ja muidenkin. Lapsi on aito, vilpitön, huomaavainen.

Minulle suuri nautinto on kaunis luonto, mutta myös parveke, ihana kesähuoneeni kukkineen, maalausmahdollisuuksineen, löhötuoleineen, auringon nousut ja laskut ovat lumoavia, ne riemastuttavat. Parasta on jäätelö ja hyvä dekkari.

Työssä tunnelmat kulkevat hautajaisista, vihkimisten kautta kasteisiin. Elämän koko kirjo on läsnä. Samalla elämän rajallisuus, rikkaus ja mahdollisuudet näyttäyvät. Paljon on itsestä kiinni.

Tuula

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, ilo vai suru, lapset, työ

Vanhemmat kirjoitukset »