Helatorstaina Kristus nousi taivaaseen

Torstai 21.5.2009 klo 11.41 - Tuula Paasivirta

Tänään vietämme Helatorstaita ja Helsingissä vietään Senaatintorilla suurta hiippakuntamme juhlaa.  Sieltä  tulee ensi sunnuntain TV -jumalanpalvelus.

Mm. Paavalin seurakunnasta tullaan ratikalla Tuomiokirkolle ja jostain tullaan Metrolla jne. Väki kokoontuu yhteen kiittämään Jumalaa.

Radiokirkko tuli tänään Lappeenrannan seurakunnasta. Pidin Kaisa Tuikkasen saarnasta. Jotain tuoretta on hänen ajatuksessaan, että Kristus on ristilläkin syli avoinna. Kärsivä Kristus on meitä varten kärsimyksenkin keskellä. Hän kantaa meidän pahat tekomme. Hänen haavoissaan on meidän kipumme.

 Havoitettu, mutta itse synnitön Kristus nousee ylös taivaaseen, Isän luo ja rukoilee siellä puolestamme.  Hän lähetti luoksemme Pyhän Hengen, Puolustajan, jota Helluntaina juhlistamme.

Kristuksen kädet ovat ristillä kohti Taivasta. Siellä on hänen kotinsa, neidän kotimme. Sinne me olemme matkalla. Läheisen kuollessa toivomme on jälleennäkeminen kerrran Taivaassa.

Maan päällä Kristus oli sidottu aikaan ja paikkaan. Enää hän ei sitä ole.

Lappeenrantalaisen isosen sanoin, me saamme tulla siunaantumaan, siunattaviksi Krstuksen luo. Hän haluaa siunata meitä ja elämäämme. Se on suuri lahja ihmiselle.  

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helatorstai, Kristus, nousta ylös, mennä taivaaseen, Puolustaja, Avoin syli, siunaus, Siunaantuminen

"Onko yötyöllä siunausta?"

Perjantai 18.4.2008 klo 18.11 - Tuula Paasivirta

Otsikkoni on vähän profosoiva. Ei tahallisesti eikä tarkoituksellisesti. Huomaan vain, että kirjoittaessani yön tunteina näitä sivuja (en toki aina sentään yöllä), niin kirjoitusvirheitä tulee normaalia ennemmän ja niitä pitää paikkailla myöhemmin. Kieltämättä se ärsyttää. Mutta illan kukkujalle on niin lumoavaa tutkia iltayöstä vaikkapa taitto-ohjelmia, kirjoittaa runoja, maalalta jne.

 Siitä johtui äsken mieleeni, että yötyöllä ei taida olla siunausta ainakaan minun elämässäni. Ei ainakaan, jos päivän aherrettuaan jatkaa päivää vielä yöstä.

Sinänsä minullakin on kokemusta pienessä mittakaavasta kolmevuorotyöstä ja kyllä se vaikuttaa ihmiseen ja hänen elämänpiiriinsä. Muutoinkin perustyössäni olen lähes aina töissä, kun muut ovat vapaalla.

Sinänsä pidän suuressa arvossa heitä, jotka tekevät yöllä arvokasta työtä vaikkapa pelastuslaitoksella ja sairaalassa. Se mahdollistaa meille muille rauhaisan yön. Se on arvokasta työtä ja parasta ihmisyyttä.

Kolmivuoron työntekijän on vaikea elää säännöllistä elämää tai harrastaa yhdessä muiden kanssa säännöllisesti juuri mitään. 

 On hienoa, että meillä on sairaanhoitajia, perushoitajia, lääkäreitä palvelemassa meitä hädän hetkellä.

On selvästi hyvää ja huonoa yötyötä. Sen mitä mikin on päättäköön kukin itse. Ja muistakaamme nukkua tarpeeksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yötyö, siunaus, virheet, välttämättömyys,