Tasa-arvon päivänä

Keskiviikko 19.3.2008 klo 11.24 - Tuula Paasivirta

Tänään vietetään Minna Canthin juhlapäivää ja tasa-arvon päivää. Canth on saanut oman juhlapäivänsä. On liseistä sanoa, että maailman on muuttunut paljon sitten Minnan aikojen, mutta sanon kuitenkin, sillä tottahan se on. Enää naisen ei tarvitse pyytää vapautusta sukupuolestaan opiskellakseen, monet ammatit ovat auenneet naiselle, nainen voi hallinnoida pankkitiliään ihan itse, tehdä sopimuksia, päättää parisuhteestaan jne.

Silti edelleen tasa-arvo on muuan keskustelun aiheista, joka pysyy pinnalla, aina vaan. Miehen ja naisen euro ei ole sama edelleenkään, mies valtaa johtopaikat firmoissa,avoinna on ajoittain kysymys, kuka hoitaa lapset... Näitä kysymyksiä on lopputtomasti.

Olisi kysyttävä, paitsi miehen ja naisen tasa-arvoa, myös eri ihmisryhmien välistä tasa-arvoa. Olisi kysyttävä tärkeä kysymys, tasa-arvo suhteessa mihin ja keihin nähden? Olisi muistettava sukupuolten erilaisuus ja hyväksyttävä se määrättyyn rajaan saakka. Samoin tulisi muistaa, että kaksi naista ovat keskenään erilaisia, samoin 2 miestä. Tasa-arvo ei voi eikä saa olla synonyymi tasapäistämiselle. Täytyy myöntää, etten pane pahakseni miehen avatessa minulle oven jne.

Viime sunnuntain Hesari kirjoitti ansiokkaasti Vircinia Websteristä, CP -vammaisesta keski-ikäisestä naisesta, josta tuli ruotsalaisen sairaalaan ja koko Ruotsin  ensimmäinen ensihoitoon ja päivystystoimintaan erikoistunut erikoislääkäri. Tämä suurestä vastustuksesta huolimatta. Onneksi olkoon hänelle, tälle lahjakkaalle naiselle.

On hyvä kysyä, miksi vastuttettiin? Yllättävää oli, että hän ei tuntunut löytävän tukijoita Ruotsissa. Muualta kyllä.  En ole ikinä kokenut noin suurta vastustusta, kuin Vircinia, opiskellessani eri oppilaitoksissa. Toki minullakin on kokemusta syrjinnästä pienessä mittakaavassa. Sitä ei voi kieltää, siis opiskeluaikana olen joissakin tilanteissa havainnut syrjintää. Se ei ole ihme, koska olen vuosien varrella paljon opiskellut. Olen myös vammaiselle poikkeuksellisessa ammatissa. En täysin ensimmäinen, mutta ensimmäinen näkövammainen nainen tässä ammatissa. Juuri tällä hetkellä teen kylläkin vähintään kolmea erilaista työtä. Olen siis akateeminen sekatyönainen. 

Olen opiskellut psykiatriaa kymmenisen vuotta sitten, joten minullakin on siivun verran kokemusta lääkiksessä opiskelusta. Sinänsä jo teologi on siellä talossa vähän kummajainen. En päässyt enää humaanin Kalle A:n oppiin vaan minulla oli juutalainen professori, joka ei korkeita arvosanoja meille teologeille antanut. Lääketentistä kuten muistakin tenteistä pääsin kumminkin läpi ensi yrittämällä.

Vammaisten työllistymistä tulisi edistää. Moni meistä pystyy ainakin apuvälinein ja pienin muutoksin tekemään yllättävän hyvän  panoksen työelämässä. Yhtä lailla meissä, kuten muissakin ihmisissä on lajakkaita ja vähemmän lahjakkaita. Monet meistä ovat oppineet kompensoimaan vammaansa. Muuan tärkeä asia, jossa vammaisuus muuttuu vahvuudeksi. Vammainen ihminen joutuu suunnittelemaan ja organisoimaan elämäänsä paljon tarkemmin kuin monet vammattomat ihmiset. Tämä organisointi taito on suureksi eduksi työelämässä.