Välitilitystä sukupolvien ketjussaLauantai 30.9.2006 klo 13.20 - Tuula jatkosivu syyspohdinnalle
Varmaan kuulostaa kliseeltä ja arkipäiväiseltä, mutta me tarvitsemme toinen toistamme. Sen kun me kaikki, aikuiset ja nuoret muistaisimme, niin elämä olisi mukavampaa ja onnellisempaa. Anna tilaa lapsuudelle ja nuoruudelleÄlkäämme tuhotko nuortemme luottamusta ja uskallusta turvautua meihin aikuisiin. Viime aikaiset lööpit ja tapahtumat niiden takana, todellisessa elämässä ovat olleet monelta osin arveluttavia. Älkäämme tuhotko lastemme ja nuortemme herkkää elämää. Kunnioittakaamme heitä ja antakaamme heille tilaa ja rauhaa kehittyä omalle ikäkaudelleen tyypillisellä tavalla. Heitä ei ole tarkoitettu aikuisten pervoille tarpeille. Anna heille oikeus omaan, ainutlaatuiseen elämään. Ilo konfirmoida 30 nuortaLähiaikojen vaativa ja iloinen työtehtävä on kirjoittaa ja valmistella konfirmaatiopuhe tai saarna kolmellekymmenelle nuorelle ja heidän läheisilleen. Nuoret ovat puoli vuotta ahkeroineet rippikoulussa. Ja rippikoulun päätteeksi heidät konfirmoidaan. Monelaista olen näiden nuorten kanssa saanut pohtia kuluneen puolen vuoden aikana. Pohdittavaa on riittänyt myöskin seitsemän isosen ja kolmen opettajan kesken. Luultavasti olemme kaikki saaneet kasvaa ihmisinä. Minut on iloisesti yllättänyt se, että niin monet nuoret haluavat tulla mukaan paikallisseurakunnan isoskoulutukseen. He ovat mielellään yhdessä, oppivat uutta itsestään, toisistaan ja kristillisestä uskosta. Hyvää syyspäivää sinulle lukijani! Toivottaa Tuula. Muokattu 30.9.2006 17.13: pikkukorjauksia |
Avainsanat: elämä, lapset, nuoret, rippikoulu, ikääntyminen, tilitys, onnellisuus |