Kevään iloa, onko sitä?

Perjantai 1.5.2009 klo 12.45 - Tuula Paasivirta

Klada Vappen!

Kevät on tullut kaupunkiin. Iloista päivää ja aurinkoa kaikille, Ihanaa.  Mieli kääntyy kohti kesää ja odotutus, että olisi kaunis kesä - vihdoinkin. Vaikka se merkitseekin työssä hikoilua. Mutta näin työn päivänä, eikö se vähän kuulu asiaan? Siis meillä, joilla on työtä, että näemme vaivaa?

 On paljon ihmisiä, jotka surevat työn puutetta, köyhyyttä, sairastumista. Heitä, joille elämä näyttää epävarmat kasvonsa. Kuolevaisuuden, vaikka se on jokaisen ihmisen osa - niin joillekin se näyttää julmemmat kasvonsa, kuin toisille.

Ja kuitenkin pitäisi osoittaa kiitollisuutta, vai pitääkö? Miten löytää ilon laman ja murheen keskellä? Miten löytää tasapainon, elämän heittäessä volttia ja kuperkeikkaa? Tätä joudun usein työssäni miettimään ja valamaan toivoa toivottomuuden keskelle.

Tänään kristityt marssivat Jeesusmarssilla, positiisen asian puolesta. Meille on syntynyt Vapahtaja, joka on sovittanut syntimme Golgatalla. Siinä on pääsylippumme Isä Jumalan luo. Se olkoon kestävä riemu ja ilo. Toivoisin sen kestävän ajan vaihtuvissa virroissa. 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aurinko, ilo, kesä, kevät, kiitos, kiitollisuus, köyhyys, lama, suru, sairaus, tasapaino, työ, Valo, Vapahtaja, Vappu

Sinkkutalouden köyhyysloukku, naisetko erityisköyhiä?

Maanantai 15.12.2008 klo 19.02 - Tuula Paasivirta

 

Tänään oli Helsingin Sanomissa uutinen yksin elävän naisen, sinkun köyhyydestä,  köyhyysloukosta. Ja aivan erityisesti pohdittiin yksin elävän naisen köyhyyttä. Hyvä niin. Hyvä, että aihe nousee agendalle. Yksin asuvien, elävien naisten ja miesten asioita on vaikea saada läpi mediassa, vaikea saada päättäjille läpi ja oikeana asiana esille.

Juttu pohjautui viime viikon keskiviikkona järjestettyyn yleisötilaisuuteen, joka pidettiin Eduskunnan lisärakennuksen auditoriossa.

Kuluvana talvikautena järjestetään 5. kerran luento- ja keskustelusarja köyhyydestä.  Kullakin kerralla on eri teema. Kaksi tilaisuutta on jo ollut.

Olen yhtenä taustajärjestäjänä näissä tilaisuuksissa ja erityisvastuussa tulevan helmikuun keskustelu- ja alustustilaisuudesta, vammaisten köyhyys.

Köyhyys ei ole mediaseksikästä, monien mielestä ei merkityksellistä ja tärkeätä. Kuitenkin se koskettaa lukuisia ihmisiä meidänkin maassamme.

Hesarin jutussa oli joitakin tilastovirheitä, mutta en nyt korjaa niitä tänne. Tilaisuuden päävastuulliset korjaavat kunhan ehtivät.

Ilmeisestui myös aamulehti uutisoi sinkkujen köyhyydestä tänään. 

 

   

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nainen, mies, sinkku, yksin elävä, yksinelävä, HS, Helsingin Sanomat, uutinen, media, agenda, seminaari, keskustelusarja, köyhyysloukku, köyhä, köyhyys

Itkeä itkevien kanssa

Sunnuntai 28.9.2008 klo 11.40 - Tuula Paasivirta

Äsken päättyi muistojumalanpalvelus Kauhajoella. Yksinkertainen, lohduttava jumalanpalvelus. Itku tuli silmään katsellessani tummiin pukeutuneiden seurakuntalaisten rivistöjä.

Kiitos piispa Simo Peuralle vakavasta, kyselevästä, lohduttavasta saarnasta. Myös virret lohduttivat. Moni kohta itketti, mutta se ei ole pahasta.  Me saamme itkeä, kun sen aika on.

Mietin surun lohduttomuutta, murheen syvyyttä. Sitä ei voi ymmärtää. Lapsen menetys näin straagisesti on jotain niin vavahduttavaa, että pienen ihmisen mieli ei käsitä asiaa.   Koulutoverin, ystävän menetys on myös pysähdyttävää, käsittämätöntä.

Voi vain rukoilla, Jumala auta, lohduta. Ole surevien tukena. Auta meitä olemaan toinen toistemme tukena.

Jumalanpalveluksen perään tulee Kirkon radio-ohjelma Horisontti. Siellä käsitellään lapsiperheiden köyhyyttä ja sitä mitä kirkkomme diakoniatyö voi asiassa tehdä. Hälyyttävää on, että lapsiperheiden hakemukset diakoniatyössä ovat lisääntyneet. Mistä se kertoo??

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itku, itkeminen, suru, sureminen, muistojumalnpalvelus, jumalanpalvelus, Kauhajoki, saarna, piispa, Simo Peura, muistokynttilä, horisontti, lapsiperheet, köyhyys, diakonia

Kuka kuuntelee köyhää keskustelutilaisuus

Torstai 18.9.2008 klo 23.02 - Tuula Paasivirta

Hei,
Kutsu keskustelemaan ja kuulemaan köyhyydestä Helsingin
kaupungintalolle.

Kuka kuuntelee köyhää?

– keskustelusarjan avaustilaisuus

keskiviikkona 15.10.2008 klo 17–20

Helsingin kaupungintalon auditoriossa, Pohjois-Esplanadi 11–13 (Käynti
Katariinankadulta)

Kuunteleeko Sata-komitea köyhää?

Puheenjohtajana Heikki Hiilamo, yksikön johtaja, Sata-komitean
perusturvajaoston jäsen

Avaus

         Paula Risikko, peruspalveluministeri

Jos perustulo on vastaus, mikä on kysymys?

          Jouko Karjalainen, tutkija

Perustulo - mitä se ratkaisisi vai ratkaisisiko mitään?

          kaksi puheenvuoroa köyhyydestä

Perustulollako ehkäisevään sosiaalipolitiikkaan?

          Marja Pajukoski, lakimies

Onko perustulo Sata-komitean asialistalla?

          Elli Aaltonen, sosiaalineuvos, Sata-komitean jäsen

Ihmisarvo ja perustulo

          Katariina Mylläri, diakoniasihteeri


Keskustelua

Järjestävät: Tiede, taide ja köyhä kansa ry, Elämäntapaliitto ry,
Stakes, KDY, Camera Obs, Helsingin sosiaaliviraston Eteläinen
sosiaaliasema, Helsingin sosiaaliviraston Työhönohjaus, Suoja-Pirtti
ry.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kutsu, köyhä, köyhyys, Stakes, Camera Obs, Camera Obs, keskustelutilauus, Sata -komitea,

Köyhyydestä meillä ja muualla

Keskiviikko 9.4.2008 klo 23.57 - Tuula Paasivirta

Viime aikoina olen miettinyt erästä lyhyttä alustusta varten, mitä merkitsee olla köyhä ja eritoten köyhä suhteessa mihin? Onko siinä jotain hyvää ja jos niin mitä? 

Onko köyhyys aina osattomuutta kaikesta vai vaan jostakin osasta elämää? Hyvin harvoin kohtaa ihmistä, jolla ei elämässä olisi olemassa edes yksi hyvä asia. Se on sitten eri asia, mihin saakka vähäinen hyvä kantaa ihmistä, silloin kun elämässä kaikki muut asiat tuntuvat mättävän pahasti. Kun elämä runtelee, voi olla vaikea tarttua edes siihen yhteen hyvään asiaan.

Kun ei ole rahaa ruokaan tai vuokraan, niin ei silloin välttämättä jaksa iloita jostain muusta hyvästä elämästä. Ei silloin, kun pohja tuntuu putoavan pois kokonaan. Köydyyden pitkittyessä myös uupuminen ja turhautuminen pitkittyvät.

Onko häpeä olla köyhä ja jos on niin kenen häpeä se lopultakin on? Onko se yksilön häpeää vai yhteiskunnan häpeää?? Osaako yhteiskunta hävetä? Ja jos yhteiskunta osaisi hävetä, niin miltä se näyttäisi? Onko se vain unelma, että se osaisi? Eikö yhteiskunta ole lopultakin me itse, kukin meistä?

 Onko häpeä mennä hakemaan toimeentulotukea? Miksi niin usein nöyryytetään jo muutoinkin ahdistunutta ihmistä sosiaalibyroon kiemuroissa? Millainen on hyvä ja oikeudenmukainen sosiaalityöntekijä? Mitä on hyvä sosiaalityö? Miten kirkon diakonia peilaantuu tähän kaikkeen? Onko vain ja ainoastaan oma syy, jos on köyhä? Mitä ovat elämän kiinnostavat rajapinnat, jolloin mustavalkoisuus häviää olemattomuuteen?

Annammeko oikeuden veteen Afrikan köyhälle tai Lähi-Idän kansalaisille? Eikö meillä ole elämä luksusta, kun suurella osalla tulee puhdas vesi hanasta? Sen sijaan afrikkalaisia lapsia kuolee tänäänkin veden puutteeseen ja etenkin puhtaan veden puutteeseen.

Onko tämä aihe täysin ei-mediasekskäs? Ei todellakaan. Sillä köyhyydestään puhutaan kyllä mediassa viikoittain, mitä erilaisemmista näkökulmista. Hyvä niin. 

Tosin pitäisi puhua vielä enemmän köyhän itsensä suulla. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: köyhä, osaton, osallinen, häpeä, raha, vesi, media, oikeudenmukaisuus