Lähetystyön 150 -vuotisjuhla

Sunnuntai 18.1.2009 klo 17.41 - Tuula Paasivirta

Tänään 18.1. vietettiin Helsingin Tuomiokirkossa ja Helsingin yliopiston juhlasalissa Suomen Lähetysseuran 150 vuotisjulaa ja samalla koko kirkon lähetystyön 150 -vuotisjuhlaa.

Jumalanpalvelus oli osin ekumeeninen, niin kuin Kansainvälisen rukousviikon alkuun sopiikin. Juhlassa nähtiin ja kuultiin monien yhteistyökirkkojen edustajien puheenvuorot. Ne olivat itsessään evankeliumin julistusta, teologiaa, todistusta Kristuksesta.

Saimme kuulla hienoa musiikkia, muita esityksiä. Jumalaa voi ja tuleekin ylistää monimuotoisesti. Ilo oli katsoa lahjakkaita nuoria, jotka ovat antaneet taitonsa Evankeliumin käyttöön.

Oli mukava tavata myös tuttuja ja ystäviä vuosien varrelta. Monia muistoja tulvahti mieleen menneiltä vuosikymmeniltä. Ja sekin tuli todettua, miten aika kuluu. Lapsista sen huomaa. Nuoruuden ystävien lapset ovat jo aikuisia. Osalla on jo lapsenlapsia.

Lähetystyö on saanut Suomessa kuulua lukuisten sukupolvien elämään. Aikanaan inkeriläinen Martti Rautanen lähti ensimmäisten lähettien koukossa Ambomaalle, kauas Afrikkaan ja maksoi paljon kutsumuksestaan.

Matteuksen evankeliumin lopussa on Lähetetys- ja kastekäsky, joka velvoittaa pitämään esillä Kristuksen asiaa. Teksti luetaan aina myös uuden pienokaisen kastetilaisuudessa, koska siihen käskyyn kaste perustuu.

Menkää siis .. opettakaa ja kastakaa.

Siunaavin ajatuksin ajattelen lähetystyötä ja sen tekijöitä, itse saan olla lähettäjän tehtävässä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lähetystyö, missio, juhla, 1859, Martti Rautanen, Suomen Lähetysseura, SLS, lähetyskutsu, lähetys- ja kastekäsky, ekumenia, ekumeeninen rukousviikko, rukousviikko, Suomen evankelisluterilainen kirkko

Kirkon edustajaksi Vammaisjärjestöjen naisverkostoon.

Torstai 5.6.2008 klo 22.46 - Tuula Paasivirta

Kirkkohallitus on valinnut minut toukokuisessa kokouksessaan Kirkon edustajaksi vammaisjärjestöjen naisverkostoon. Toivomuksena oli, että Kirkon edustaja on vammainen nainen.

Ja Kirkolle taas tärkeätä on, että heidän edustajansa tuntee Kirkkonsa ja Kirkko Kaikille ohjelman periaatteet ja tavoitteet.

Päätöksen teki Evankelisluterilaisen Kirkon kollegio ja asiaa hallinnoin KDY eli Kirkon Diakonia ja yhteiskunnallinen työ.

Kiinnostavaa ja haastavaa on päästä pohtimaan naisten omia kysymyksiä naisnäkulmasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirkko, vammainen, nainen, valinta, kirkkohallitus, KDY

Vammaiset ja kirkko I

Maanantai 2.6.2008 klo 15.11 - Tuula Paasivirta

Tulin käymään kotona ja postinjakaja oli pudottanut luukustani uuni tuoreen Crux -lehden. Se on Kirkollisen Aki -liiton jäsenlehti. (Akavan kirkolliset ammattiliitot). Lehdessä on juttuni Vastaanottajasta toimijaksi. Kirkko Kaikille.

Samasta aiheesta kirjoitin myös Diakonia -lehdessä tässä menneenä keväänä. Molemmissa aiheena oli erityisesti näkövammaiset, koska juttu pohjautuu pieneen käytännön tutkimukseeni. Cruxin juttu on vähän laajempi kuin Diakonialehden juttu.

Aihe on tärkeä, sillä mikäli Kirkko Kaikille (Kirkon Diakonia- ja yhteiskuntatyön ohjelma) ei toteudu, niin ei toteudu evankeliumikaan täydelleen todeksi kirkossamme.

Tässä hiljan kuulin, että näkövammaisten pistevirsikirjoja ei pidetä esillä kirkoissa, koska ovat kuulemma niin rumia. Hatara perustelu. No tosiasia on, että niitä ei edes ole kaikissa seurakunnissa olemassa.

Toisaalta runsas viikko sitten Äänekosken seurakunnassa oli Lapuan hiippakunnan näkövammaisten kirkkopyhä. Virsiä ei oltu painettu pisteillä. Perusteluna tähän oli: Olemme valinneet tuttuja virsiä laulettavaksi, ette tarvitse kirjoja. Voi, että olen vihainen. Näkövammaisille kohdennetussa tilaisuudessa näkövammaisia ei kohdella tasaveroisesti.

Mitä tämä viestittää, kun Kirkossakaan ei ote vammaisia huomioon tasaveroisesti, niin ei kai muidenkaan tarvitse ottaa??? Miten voidaan ajatella muualla tasa-arvon totetuvan, kun ei se toteudu kirkossa? Usein kysymys on hyvin pienistä asioista.

Miten sen evankeliumin voisi välittää toisin, kun käytännön asiat toimisivat. Kun ihmisen saisi kokea, juuri sinua me odotimme. Olet tervetullut. Sinut ja sinun tarpeesi on huomioitu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vammaiaiset, kirkko, Crux, Kirkko Kaikille, Diakonia -lehti, tasa-arvo, osallisuus, evankeliumin ydin,

Keskeiset asiat papin ja maallikon elämässä?

Torstai 24.1.2008 klo 14.40 - Tuula Paasivirta

Tämä on julkaistu myös Kotimaa lehden lukijablogissani, mutta pidän asiaa tärkeänä ja laitan myös tänne, koska kaikki lukijat eivät välttämättä käy Kotimaa -lehden sivuilla. Tässä on osa samaa, kun edellisessä tekstissäni.

Keskeiset asiat kirkossa papin ja maallikon elämässä?

Tuula Paasivirta

24.01.2008

Lukiessani lehtiä, tutkiessani nettiä tai seuratessani mediaa kirkon ja sen sanoman näkökulmasta, tulee tunne, että kirkon keskeiset asiat ovat suhde homo- ja lesbo -kysymyksiin ja naispappeuteen. Eikö herätyskellojen pitäisi soida, jos nämä kaksi kysymystä ovat kirkossa sen elämässä tärkeimmät kysymykset? Missä ovat kysymykset uskosta, kristittynä elämisestä, lähetyskäskystä?

Eikö meidän tulisi keskustella enemmän Kirkon keskeisestä olemuksesta, perustasta, uskontunnustuksesta? Missä kysytään, mitä Sinulle merkitsee pääsiäinen, Jeesus syntisen ystävänä ja syntien sovittajana?

Papin keskeinen tehtävä on kertoa armollisesta Vapahtajasta, joka antaa syntimme anteeksi, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja uskoo synnit anteeksi saaneensa, kun ne on hänelle anteeksi annetukseksi julistettu.

Tämä ei estä papilta järjen käyttöä. Jumala on järjen luonut ja sitä käytettäköön. Järjen käyttöön liittyy kyky toimia asiallisesti sielunhoitajana, raamatuntuntemus. Ei tarvitse olla fundamentalisti, vaan voi elää ihmisenä tässä ajassa, unohtamatta raamatun perustotuuksia. Silti on hyvä tuntea ajan antama tieto ihmisestä. On hyvä omata kyky kunnioittaa toista ihmistä Jumalan luomana ihmisenä.

Minulle raamatussa tärkeitä ovat Vanhassa testamentissa Degalogi, kymmenen käskyä, samoin Jesajan ennustukset Messiasta ja Jobin kirja kärsimyksestä ja se mitä juutalaisten historiasta kerrotaan.

Uudessa testamentissa taas Vuorisaarna, Jeesuksen elämä ja puheet ovat kskeisiä asioita. Kaiken kaikkiaan neljä evankeliumia ristiriitaisuuksineen ovat erittäin tärkeitä raamatussa. Sieltä se uskon perusolemus löytyy. Kristus kirkon Herrana. Joulu ja pääsiäinen ovat keskeiset asiat. Golgata on keskeinen paikka kristitylle ihmiselle. Mutta kaikkein keskeisntä on tyhjän haudan ihme. Niitä saa pohtia ja ihmetellä. Ei ole naivia uskoa raamattuun. Mutta uskominen ei merkitse lekalla päähän lyömistä, vaan perusasian esillä pitoa.

Papin keskeiset tehtävät ovat sakramenttien jakaminen, syntien anteeksi julisminen (Jumalan palvelijana ) sielunhoito sekä oman työnanatajan ja työtehtävän tuomat lukuisat tehtävät. Esimerkiksi seurakuntapastorin tehtävissä riittää työ poikineen ja ne on tehtävä hyvin.

Kirkon opissa Vähä Katekismus riittää hyvin pitkälle tavalliselle ihmiselle. Toki en kiellä maallikkoa lukemasta isoa katekismusta ja iloitsen, että meidän kirkossamme maallikkokin voi lukea raamattua omalla kielellään. Meidän pappien lienee syytä lukea enemmän opillisia kirjoja ja rukoilla niiden äärellä ja etsiä sitä, miten sanoman voi kirkastaa ja miten voi elää aidosti yhtä aikaa pappina ja ihmisenä, sydän taivaassa ja jalat maassa. Sekä muistaen, että samaan sydämeen mahtuu usko ja järki.

Mutta vain vähän on tarpeen, jotta sana ja sagramentit toteutuvat. Kun ilosanoma on kerrottu, synnit julistettu anteeksi ja ehtoollinen annettu ja vastaanotettu, ollaan jo pitkällä. Kun ihminen on osoittanut halunsa uskoa, pysyä tällä tiellä. Viime sunnuntain aiheena oli "Ansaitsematon armo". Armo tulee ihmiselle Jumalan tahdosta, ei ihmisen ansioista. Ihmisen tehtävä on vastaanottaa armo. Jumala ei pakota. Ihmisellä on vapaa tahto. Ihmisellä on lupa epäillä, kuten Tuomas epäili aikanaan. Siinä on jotain rehellistä. Se kertoo, että pohdinta on meneillään, asiat eivät ole yhden tekeviä.

Jos palaan papin ja kirkon tehtäviin vielä.Toki myös sielunhoito, keskustelu ovat tärkeitä ja keskeisiä asioita papin työssä. Niin pitää ollakin. Siinäkin pitää olla järki mukana, kuuntelemisen taito, suuret korvat, rukoileva mieli, toki myös ymmärrys ihmisestä, hänen erilaisista tarpeistaan, kyky ohjata eteenpäin, kun omat taidot ja tiedot eivät riitä.

Maallikolle tärkeitä ovat usko Kristukseen syntien sovittajana, ehtoollinen, seurakunta. Minulle sopii hyvin maallikko toimimaan papin rinnalla tietyissä tehtävissä. Se elävöittää seurakuntaa. Myös vammaiset ja sairaat voivat olla toteuttajia, ei vain kohteita. Helsingin Tuomasmessussa usein eräs kehitysvammainen on iloisesti antamassa kirjoja tulijoille. Se on upeaa. Olen iloinen, että hänet on otettu mukaan. Kristuksen kuva on kaikissa ihmisissä. Tähän liittyy sekin, että maalikot eivät voi olla vain kohteita seurakunnassa, vaan täysivaltaisia jäseniä.

Uskon keskeisyydestä vielä. En usko, että Jeesus viimeisellä tuomiolla kysyy sinulta, toimiko Jumalan palvelijana nainen vai mies (= hän joka kertoi hyvän sanoman papin tai maallikon asemassa sinulle, vaan uskoitko todeksi sen,mitä sinulle julistettiin Kristuksesta ja Kristuksen nimeen? Ei sekään ole olennaista oletko hetero vai homo, vaan, mikä on suhteesi uskon peruskysymykseen.)

Näin ollen kysynkin, miksi askartelemme epäolennaisuuksien kanssa jatkuvasti? Ne eivät ole pelastuskysymyksiä. Näin ainakin olen uskoni ymmärtänyt.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maallikko, lappi, usko, keskeiset asiat, kirkko, usko, elämä

Mikä on kirkossa ja sen sanomassa keskeistä?

Keskiviikko 23.1.2008 klo 17.10 - Tuula Paasivirta

Mikä on kirkossa ja sen sanomassa keskeistä?

Kun lukee lehtiä, tutkii mediaa kirkon ja sen sanoman näkökulmasta, tulee tunne, että kirkon keskeiset asiat ovat suhde homo- ja lesbo kysymyksiin ja naispappeuteen.

Missä on kysymykset kirkon keskeisestä opista ja opinkappaleista? Missä kysytään, mitä Sinulle merkitsee pääsiäinen, Jeesus syntisen ystävänä ja syntien sovittajana?

Vanhassa testamentissa Degalogi, kymmenen käskyä ovat tärkeitä, samoin Jesajan ennustukset Messiasta ja Jobin kirja kärsimyksestä.

Uudessa testamentissa taas Vuorisaarna, Jeesuksen elämä ja puheet ovat kskeisiä asioita. Kaiken kaikkiaan neljä evankeliumia ristiriitaisuuksineen ovat erittäin tärkeitä.

Kirkon opissa Vähä Katekismus riittää hyvin pitkälle tavalliselle ihmiselle, papin lienee syytä lukea enemmän opillisia kirjoja.

Mutta vain vähän on tarpeen, jotta sana ja sagramentit toteutuvat. Kun ilosanoma on kerrottu, synnit julistettu anteeksi ja ehtoollinen annettu ja vastaanotettu, ollaan jo pitkällä.

Toki myös sielunhoito, keskustelu ovat tärkeitä ja keskeisiä asioita papin työssä.

Maallikolle tärkeitä ovat usko Kristukseen syntien sovittajana, ehtoollinen, seurakunta jne.

En usko, että Jeesus viimeisellä tuomiolla kysyy sinulta, toimiko Jumalan palvelijana nainen vai mies (= hän joka kertoi hyvän sanoman papin tai maallikon asemassa, vaan uskoitko todeksi sen,mitä sinulle julistettiin Kristuksesta ja Kristuksen nimeen?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirkko, sanoma, keskinen, olennainen, pelastus, armo, iankaikkisuus, usko

Ikonit hartauselämässä ja hiljaisuuden viljelyssä I

Keskiviikko 24.10.2007 klo 0.33 - Tuula Paasivirta

Ikonit hartauselämässä ja hiljaisuuden viljelyssä I

Ikonit ovat alunperin ortodoksikirkon hartauselämään liittytteitä uskonnollisia, pyhiä kuvia. Eikä vain kuvia, vaan hartauselämän aktiivisia välineitä. Olet varmaan nähnyt ortodoksin suutelevan Jumalan äidin ikonia? Ortodoksit korostavat ikonien merkitystä Jumalanpalvelus- ja hartauselämässä käyttöesineinä ja kuitenkin pyhinä esineinä.

Ikonien aiheet ovat Jumalaan, raamattutuun liittyviä, värit määriteltyjä jne. Olen havainnut ns. murrettuja kuvia ja kiiltäviä kuvia. Minulle ikonin roisuus on tärkeä asia. Vierastan ylenmääräistä prameutta ikoneissa.

Itselleni rakkain ikoni on kolminaisuus ikoni, Isää, Poikaa ja Pyhää Hemkeä kuvastava ikoni. Sen pinta on rosoinen ja silti se on täydellinen Pyhä kolminaisuus.

Meillä luterilaisillakin ikonit ovat lisänneet suosioitaan, vaikka niillä ei meidän kirkoissamme virallista asemaa olekkaan. Luulen, että hiljaisuuden liikeen suosion kasvu, on niiden suosioita lisännyt. Ne auttavat esim. rukouselämässä keskittymään ja luovat pyhyyttä kotiinkin.

Tällä hetkellä tässä työpöytäni liepeillä on minulle viime aikoina rakkaaksi tullut maalauksen kopio, Tuhlaajapojan paluu. Se ei ehkä niinkään ole ikoni, kuin maalaus. Meillä läntisessä, protestanttisessä maailmassa on kirkollisia maalauksia hengellisistä aiheista. Ne kertovat oman tarinansa kulloisestakin tilanteesta taiteilijan tulkitsemana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ikonit, hartauselämä, koti, retriitti, hiljaisuus, kirkko, luterilaiset, ortodoksit

Kirkollisista symboleista kirkkovuoteen

Maanantai 24.9.2007 klo 20.01 - Tuula Paasivirta

Kirkollisista symboleista kirkkovuoteen

Olin tänään työhöni liittyen kertomassa kirkollisten värien merkityksestä, symboleista eräässä ryhmässä ja sain idean perustaa tänne kotisivuilleni palstan, jossa kirjoitan näistä asioista. Tulee itsellekin hyvää kertausta. Toinen mahdollisuus olisi kirjoittaa näissä blogiteksteissä näistäkin aiheesta.

Kirkossa on käytössä lukuisia symboleja, eleita, värejä jne. Eivätkä kirkossa kävijät läheskään aina tiedä niiden merkitystä. Tämä aihepiiri tulee lähelle paitsi työtäni, myös lähelle nykyisiä opintojani, jotka liittyvät kirkon jumalanpalveluselämään laajasti ajateltuna.

Keskiajalla, jolloin lukutaito ei ollut kaikkien ihmisten arkipäiväinen taito, monissa kirkoissa oli raamatunkertomus -aiheisia kuvakertomuksia kirkkomaalauksina. Näistä ihmiset pääsivät selville raamatun keskeisistä kertomuksista.

Sain hiljattain itselleni työkäyttöön raamatunaiheisia kuvia. Näitä kuvia on ollut mustavalkoisena vanhoissa perheraamatuissa ja värillisinä koulujen uskontokirjoissa ja pyhäkoulukuvina. Niitä on mukava käyttää. Kuvat on laminoitu, joten ne säilyvät hyvinä.

Uusimmista kirkoista, symboleistaan ja kuvistaan puhuttelevempia kirkkoja on Tampereen 100 -vuotias kirkko. Se on täynnä Hugo Simbergin maalauksia. Olen tänä vuonna ehtinyt käydä kyseisessä kirkossa jo pari kertaa. Kuuluisin näistä maalauksista on Langennut enkeli, jota kaksi pientä poikaa kuljettaa paareilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirkkovuosi, symbolit, kirkko, kuvat, kirkolliset värit, elekieli kirkossa, Hugo Simberg

1500 -luvun messu, Vanhan ajan messu

Torstai 30.8.2007 klo 23.39

Vanhan ajan messu

ENNAKKOTIETO:

28.10. klo 10 Helsingissä
Paavalin kirkossa 1500 -luvun messu. Saarnaa
kirkkoherra Jorma Parviainen ja
avustaa Tuula Paasivirta.

Paavalin nettisivulta:

"Tapahtuman tiedot

Wanhan ajan messu

Aika:	su 28.10.2007 klo 10.00
Paikka:	Paavalinkirkko
Wanhan ajan messu. Vietämme messua Argricolan järjestyksen mukaan 500-vuotta sitten tehdyn kaavan mukaan. Wanha suomi solisee ja nykyvirsi raikaa. Uskonpuhdistuksen muistopäivä. Kirkkorahvas voi pukeutua halutessaan mustiin.
Wanhan ajan messua toimittavat provasti Jorma Parviainen ja Paavalin pastori Tuula Paasivirta. Veisuuta johtavat kanttorit sovitussa järjestyksessä joko Seppo Välimäki tahi Sanna-Maarit Hakkarainen "Tällä tavala messu suomeksi piδetään Ensin, koska pappi ja kansa ovat kokoontullut kirkosa eli alttarin eteen, kussa Kristusen ehtoolinen piδetään, niin sanokaan pappi, jos hän tahtkansalle tämän tunnustoksen ja manauksen. Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret Kristuses Jeesuses. Että me nyt olema kokoon tulluet meiδän Herran Jeesusen Kristusen ehtoolista pitämään ja ottamaan meiδän tygen hänen kalliin ruumiins ja verens leiväsä ja viinasa...."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: messu, Paavalin kirkko, 1500 -luku, Vanhan ajan messu

Ehjä lapsen mieli

Maanantai 5.2.2007 klo 23.05 - Tuula Paasivirta

5.2.2007 Yhteisvastuu keräys alkoi sunnuntaina

Rakkaat lukijat! Nyt syön sanani ja laitan tänne ennen hautarauha kirjoitusta asiaa yhteisvastuukeräyksestä, koska se on todella tärkeä juttu.

Menneenä sunnuntaina avautui tämän vuoden kirkon Yhteisvastuukeräys.
Yhteisvastuukeräyksellä 2007 turvataan ehjä lapsen mieli.

Monilla psyykkisesti sairastuvilla on perheensä ja hyvä niin, mutta lapsi saattaa tarvita perheen ulkopuolisten aikuisten tukea, jäsentääkseen omalle ikäkaudelleen sopivina annoksina perheen uuden tilanteen. Jomman kumman vanhemman sairastuessa perheen tilanne ja tasapaino muuttuu.

Lapsi tarvitsee tietoa itselleen sopivin annoksin ja tietoa siitä ennen kaikkea, että ei ole hänen syynsä, jos isä tai äiti sairastuu.

Yhteisvastuukeräys 2007 auttaa suomalaisia ja perulaisia lapsia, joiden vanhemmilla on mielenterveyden ongelmia. Keräyksellä autetaan perheitä katkaisemaan ongelmien periytymisen kierre. Keräys käynnistyi sunnuntaina 4.2.2007.

Aihe on hyvin tärkeä, voit olla auttamassa perulaisia lapsia tai suomalaisia lapsia, joiden vanhemmat ovat sairastuneer psyykkisesti. Suomessa näille lapsille rakennetaan nettiin auttamisväylä Mielenterveyden keskusliiton kautta ja Perussa rakennetaan heille sopivia järjestelmiä.

alla olevan linkin kautta saat lisää tietoa ja saat osallistumisvinkkejä.

http://www.yhteisvastuu.fi/

Suosittelen osallistumaan yhteisvastuullisesti. Sinua tarvitaan näissä talkoissa.

Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteisvastuu, kirkko, Peru, diakonia, vanhenpien psyykkinen sairastuminen