Sanan taitoa - sanaleikkejä - sananlaskuja - runoja

Sunnuntai 17.8.2008 klo 13.02 - Tuula Paasivirta

Eilen avasin radion vähän vaille 12. Tällöin radiosta Ylen ykkösen kanalla tulee päivittäin päivän mietelauseita kuuluttajatoimittajan lukemana. Juttu oli jo alkanut, joten en tiennyt heti mistä tekstit olivat hyvin tuttuja, osa sellaisia, joita itsekin käytän.

Tällainen on mm. "Anteeksi maalaisuuteni, huomenna menen kaupunkiin." Minä tosin olen käyttänyt alkuosaa vain. Kiinnostuneena kuuntelin, mistä nämä lausahdukset olivat. Kävi ilmi, että olivat ikivanhasta, 1940 -luvulla julkaistusta kirjasta. Hämäläisiä sananparsia. Ilmankos tuntuivat tutuilta, hämäläistytölle.

Tänään sunnuntaina myös Helsingin Sanomat käsittelee jollain tasolla sananparsia, sanontoja, ajatelmia. Jutussa kerrotaan myös joidenkin arkipäivän sanontojen alkuperä jne.

Juuri tällä hetkellä toimittaja Lisa Enckell haastattelee runoilija, kirjailija Raakel Liehua. Kiinnostava juttu. Se taustoittaa hyvin hänen tuotantonsa syntyä ja lähtökohtia. Toimittaja on "lukenut läksynsä" eli on tehnyt hyvin taustatyön. Hän saa haastateltavan kertomaan mielenkiintoisia asioita elämästään ja tuotannostaan.Ohjelma tulee uusintana tiistaina 19.8. klo 14 jälkeen Ylen ykkösestä. 

Runous on kiinnostavaa, samoin ajatelmat, sananparret ovat kiinnostavia juttuja. Ne luovat ja tuovat elämää tässä ja nyt. Ne inspiroivat, muuttavat ajattelua, lohduttavat ja paljon muuta.

Taidepesä

Perjantai 11.4.2008 klo 23.03 - Tuula Paasivirta

Tänään olen perustanut oman sivun tai oikeammin taiteelleni. Sen nimi on Taidepesä. Koska Tarutaide sivusto on lakkautettu on hyvä kertoa täällä omilla kotisivuillani, jotain myös omasta taiteestani ja  vammaistaiteesta yleensä.  

On tietysti vaateliasta kertoa hyvin monista elämänalueista täällä sivuillani, niin kuin minä olen pyrkinyt tekemään. Se tarkoittaa sitäkin, että keskeneräisyyttä on siedettävä. Ennen kaikkea itse joutuu sietämään omaa keskeneräisyyttään ja toisinaan myös aikapulaa. Sehän on osa ihmisyyttä laajemminkin ajatellen.

On siis vammaisten itsensä tekemään taidetta. Sinänsä se ei aina ole vammaistaidetta. Hyvä kysymys onkin se mikä on vammaistaidetta? Pitääkö sen esitellä vammaisuutta jollain tavoin vai ei? Vammaiset itse voivat tuoda esille elämänpiiriään taiteen keinoin. He tai oikeammin me voimme antaa vammaisuuden tuoman rosoisuuden näkyä taiteessamme. Se on osa meitä.

Tämähän riippuu vamman laadusta ja ilmenemisestä, näkyykö se taiteessa vai ei. Tosin olen sitä, mieltä, että kyllä se näkyy joko henkisenä tai fyysisenä juttuna. Eletty elämä näkyy aina. Etenkin kuvataide on lahjomaton paljastaja.

Pidän tärkeänä tavallisen tallaajan taiteen tekemistä sekä sen näkymistä taiteen kentässä. Se ei ole pois lahjakkailta, upeilta ammattitaiteilijoilta. Näin kyky lukea ja ymmärtää taidetta kasvaa taiteen ja kulttuurin kuluttajien keskuudessa. Taiteen kuluttajista tulee tietoisempia kulttuurihenkilöitä. Arkitaiteella on sijansa taiteen kentänssä ja niin tulee olla.

Kuvablogi

Perjantai 29.2.2008 klo 12.48 - Tuula Paasivirta

Kuvablogi

20 000 kävijän merkeissä ajattelin laittaa tänne muutaman kuvan.

Kiinaruusu on vaikea saada kukkimaan. Kuluvana talvena onnistuin siinä useaan kertaan. Keskimmäinen kuva on syys kuva maalta ja kolmas kuva on henkilön XX kiitoskukat eräässä tilaisuudessa viime vuonna.

Valokuvaaminen on kiinnostava harrastus. Se tuo iloa otto hetkellä ja myöhemmin kuvia katsellessa. Värit ja muodot ilahduttavat ja mielikuvitus saa virikettä.

Kiinnostavaa ja haastavaa on, että muokatessa sivu näyttää vähän erilaiselta, kuin millaisena sivu todellisuudessa näyttäytyy. Muokatessa kolme kuvaa mahtuu rinnakkain, mutta ei enää lopullisessa versiossa. 

Vaaleanpunainen kehäkukka on otettu viime kesänä Eduskunnan portailta. Muistateko

hienon kehäkukkameren Eduskunna portailla kesältä? Kävin siellä pikaisesti valokuvaamassa.

Uri Kellerkö? Erään valokuvauskurssin satoa.

Kirkollisista symboleista kirkkovuoteen

Maanantai 24.9.2007 klo 20.01 - Tuula Paasivirta

Kirkollisista symboleista kirkkovuoteen

Olin tänään työhöni liittyen kertomassa  kirkollisten värien merkityksestä, symboleista eräässä ryhmässä ja sain idean perustaa tänne kotisivuilleni palstan, jossa kirjoitan näistä asioista. Tulee itsellekin hyvää kertausta. Toinen mahdollisuus olisi kirjoittaa näissä blogiteksteissä näistäkin aiheesta.

Kirkossa on käytössä lukuisia symboleja, eleita, värejä jne. Eivätkä kirkossa kävijät läheskään aina tiedä niiden merkitystä. Tämä aihepiiri tulee lähelle paitsi työtäni, myös lähelle nykyisiä opintojani, jotka liittyvät kirkon jumalanpalveluselämään laajasti ajateltuna.

Keskiajalla, jolloin lukutaito ei ollut kaikkien ihmisten arkipäiväinen taito, monissa kirkoissa  oli raamatunkertomus -aiheisia kuvakertomuksia kirkkomaalauksina. Näistä ihmiset pääsivät selville raamatun keskeisistä kertomuksista.

Sain hiljattain itselleni työkäyttöön raamatunaiheisia kuvia. Näitä kuvia on ollut mustavalkoisena vanhoissa perheraamatuissa ja värillisinä koulujen uskontokirjoissa ja pyhäkoulukuvina. Niitä on mukava käyttää. Kuvat on laminoitu, joten ne säilyvät hyvinä.

Uusimmista kirkoista, symboleistaan ja kuvistaan puhuttelevempia  kirkkoja on Tampereen 100 -vuotias kirkko. Se on täynnä Hugo Simbergin maalauksia. Olen tänä vuonna ehtinyt käydä kyseisessä kirkossa jo pari kertaa. Kuuluisin näistä maalauksista on Langennut enkeli, jota kaksi pientä poikaa kuljettaa paareilla.

Kokeilua

Maanantai 24.9.2007 klo 0.59 - Tuula Paasivirta

Kokeilua

Kokeilinpa tänään näiden kotisivujen kanssa yhtä ja toista.

Mielenkiintoista on sekin, että värit näyttävät vähän eri koneelta katsottuna hieman erilaisilta.

Kotisivukone näyttää muokanneen tänne vähän uusia sivumalleja, joista voi valita ja muokkailla. Toki voi tehdä vallan itse. Ensi kerran koetan laittaa kuvan blogiin. En ole vielä varma, kuinka tässä käy.

Kokeilemalla oppii uutta. No se lienee vanha totuus. 

Tuula 

"Taiteilijaesittelyni" Tarutallissa

Torstai 21.6.2007 klo 11.25 - Tuula Paasivirta