Muuan kommentti, jonka olen Antanut Kotimaa -lehden blogi-alueella

Tämä on tullut puolivahingossa tänne, mutta olkoon nyt täällä. 

Timolle! Kiitos kommentistasi.Puhuit tai kirjoitit hyvin oivaltavasti. Siinä kai on se salaisuus, että tahtoessamme tunnustaa tyhjän ristin ihmeen todeksi, niin juuri se kätkee lopulta sekä naisen että miehen synnit, avuttomuuden ja kärsimyksen, ja sellaisenaan tuo mahdollisuuden iankaikkisuuteen. Meillä ihmisillä vain on niin kummallinen tapa osoitella toinen toistamme sormella ja luetella toinen toistemme syntejä. Kuitenkin meidän pitäisi katsoa, rikkaa, roskaa, hirssiä omassa silmässämme, ei niinkään toistemme silmässä. Tavatan puhua kunnian teologeista ja heille vastakkaisesti ristin teologeista. Vaikka en tiedä onko kunnian teologia enää 'muodissa'? Ylösnousemus on toki se olennaisin asia kristillisessä uskossa. Siitä puhun mielelläni. Jeesus ei jäänyt ristille eikä kuoleman rajan taakse, vaan Hän nousi ylös kuolleista ja on meitä tukemassa ja lohduttamassa juuri tänään. Piispa Huovinen piti erittäin mielenkiintoisen saarnan sunnuntaina Vanhan testamentin tekstistä. 1. Moos.3:14-15. Saarnan teema oli Naisen suku murskaa käärmeen pään. Aika erikoinen teksti, tuo viime sunnuntain VT:n teksti. Sain Huovisen saarnan tänään postissa, kuten muutkin pastorisnaiset tässä hiippakunnassa. Piispa halusi tervehtiä meitä naisia tuolla saarnalla ja piispa Samuel Lehtosen 20 vuotta sitten pappisvihkimyksessä pitämällä saarnalla. Lämmitti mieltäni tuo tervehdys. Saarna oli viisasta pohdintaa syntiinlankeemuksesta ja sen vaikutuksista ihmiseen sekä ihmisen ja Jumalan keskinäiseen suhteeseen. Jos saarna ei vielä ole luettavissa Tuomiokapitulin sivuilla, niin varmaan melko pian kuitenkin siellä. Kiitos toivotuksista. Onnekseni olen saanut lahjaksi kyvyn iloita kulloisistakin tehtävistä. Se on suuri lahja. Oli ikävä kuulla koirasi kuolemasta. Myös eläimet ovat tärkeitä perheenjäseniä ja heitä tulee ikävä, kun he kuolevat. Onhan perheestä olennainen jäsen poissa. Tuula