Melkein ahdistuneena, vaikka hitusen ymmärränkin

Keskiviikko 20.12.2006 klo 10.16 - Tuula Paasivirta

Netistä luettua: Kolmen lapsen äiti ei luovu väkivaltaisesta suhteesta.

Iltapäivälehden lööppi  tuo esille jälleen väkivallan kasvot monella tavalla. Kolmen lapsen äiti ei luovu väkivaltaisesta suhteesta lasten takia. Vaikka juuri heidän vuokseen hänen tulisi luopua suhteesta.

 Toki ymmärrän, senkin että pelko menettää lapset isälle erossa on kova, mutta pystyykö hän puolustamaan ja suojaamaan lapsia isän väkivallalta? Saako hän ja perhe muuta apua?  Pitäisikö lastensuojelun puuttua, jos kukaan ei kykene suojaamaan lapsia?

Mikä on totuus juuri tässä perheessä, mikä iltapäivälehtien myyntiä lisäävää lisäväriä? Ei niin etteikö väkivaltaa ole kyseisessä perheessä. Se voi olla pahempaakin, kun lehdesssä kerrotaan, valitettavasti. 

Ahdistus, alistuminen on syvä, jos odotetaan mielummin Paula B:n kohtaloa, jolloin oma arvokas ja tärkeä elämä on kadonnut. Tällöin lapset täysorpoja, käytännössä; äiti kuollut ja isä vankilassa.

 Kuka auttaa äitiä tässä ja nyt pohtimaan näitä asioita? Mistä hän saa lepoa ja voimia? Miten perhe selviää joulun yli?  Ilmoittaako kaikki vähänkin isommat tai pienemmät väkivallan teot poliisille, lääkärille?

Helppoja vastauksia ei ole. Sitä en luulekaan.  Mutta jotain pitäisi löytää.

Mitä on taustalla hänellä, joka pahoinpitelee entisen esimiehen? Mitä muuta kuin epäonnistunut työsuhde.

Tuula Paasivirta

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: väkivalta, alistuminen, lapset, pelko, luopuminen