Jouluiloa, odotusta, surua

Tiistai 4.12.2007 klo 19.25 - Tuula Paasivirta

Jouluiloa, odotusta, surua.

 Taas olemme adventiajassa. Odotamme joulua. Kynttilät palavat kodeissa ja monissa yhteistiloissa. Hoosiannaa on laulettu kirkoissa sunnuntaina.

Marraskuunl loppu oli synkkä ja pimeä. Tämäkin syksy on muuttanut monien elämää peruuttamattomasti. Kaikille ei tule iloinen joulu. Monien elämä on mennyt eri syistä pirstaleiksi vuoden kuluessa. Enää ei koskaan saada perheitä eheäksi, ei mieltä eheäksi.  

Monet toivoisivat saavansa takaisin huolettomat päivät, jolloin kaikki oli hyvin, perhe koossa, lapset koulussa.  Miten säilyttää tasapaino ja ilo, kun sitä vielä on? Siinäpä kysymys, johon ei ole helppo vastata.

Itselleni ilo tulee hyvin yksikertaisista asioista. Olen tainnut siitä ennenkin kirjoittaa. Arkisista asioista. Voin löytää myös yksinolosta iloa. Oikeastaan tarvitsen sitä.  Luovuus ei elä ainaisessa kiireessä kovin hyvin.

Suren eniten heitä, joiden elämä on mennyt monin tavoin rikki perhetragerioissa, Jokelan kouluturmassa ja monissa muissa tilanteissa. Suren myös sitä, että iltapäivälehdet repivät lisää haavoja monissa tilanteissa, kaivamalla esille asioita, jotka ei kuulu kelleen ulkopuoliselle.

Kuitenkin joulu tulee ja lapset tutkivat tonttuja ja muita joulun ihmeitä.   Osallistukaamme lapsen iloon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilo, odotus, joulu, adventti, surua