Näkövammaisten kulttuuria

Lauantai 23.2.2008 - Tuula Paasivirta

Posti pudotti toissapäivänä Näkövammaisten Kajastus -lehden. Kyseessä on monipuolinen lehti käsitellen näkövammaisten omaa kulttuurin tekemistä, kokemista melko laajasti. Tämän vuoden ensimmäisessä numerossa tavanomaisen kulttuurin lisäksi lisänäkökulmaa tuovat matkakuvaukset ja muu osallistuminen yleensä kulltturelleihin asioihin.

Suosittelen tilaamaan ja lukemaan.  

http://www.kulttuuripalvelu.fi

Viime vuoden viimeisessä numerossa kirjoitin papin joulusta ja tämän vuoden ensimmäisessä numerossa Kirjoitan taiteen tekemisestä otsikolla: Rohkeasti taidetta tekemään.  Jutussa kerrotaan neljästä näkövammaisesta eli minä käyn debattia kolmen muun näkövammaisen kanssa taiteen tekemisestä. Ideana on rohkaisu, kyllä mekin voimme ja osaamme.

Sinänsä lehteen kirjoittaminen on vaativaa, koska muuten tulee kirjoitettuja paljon juttuja, jossa kielioppi ei ole ohan paikallaan. Täällä blogissakin kielioppi taitaa joskus heittää häränpyllyä.

Palaan vielä näkövammaisiin taiteentekijöihin. Nykyään tosiaan on monia näkövammaisia taiteentekijöitä ja Kajatus -lehdessäkin on paljon näkövammaisia kirjoittajia, jotka kirjoittavat taiteesta ja sen vierestä.  On vakavasti taidetta tekeviä ja sitä harrastukseen ja virkistykseen tekeviä. Yhteistä meille lienee, että tekotavat ja ylitettävät kynnykset ovat vähän erilaisia kuin, mitä ne ovat normaalisti näkevillä.

Ehkä kuvaavaa taiteen laajentumisesta näkövammaisten keskuudessa on, että muutama vuosi sitten perustettiin uusikin kulttuuriyhdistys näkövammaisille:

 http://www.naky-kulttuuri.fi/

Näkövammaiset Kulttuurin Ystävät, Näky ry.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kajastus, kulttuuri, monipuolisuus, näkövammsisuus

kirjoittamisesta, nettiauttamisesta ja valokuvauksesta

Tiistai 27.2.2007 klo 0.59 - Tuula Paasivirta

KIRJOITTAMISESTA JA VALOKUVAUKSESTA

Eilen maanantaina postiluukusta kolahti uunituore Kajastus -lehti. Se on kulttuurin- ja näkövammaisasioiden aikakauslehti. Tämän vuoden ensimmäisessä numerossa on paljon näkövammaisten itsensä kirjoittamia juttuja kulttuurin eri sektoreilta.

Juhlallista oli nähdä oma, itse kirjoittama, aukeaman artikkeli "Valokuvausta oppimassa" kyseissä lehdessä.  Aihe oli vaikea. Kirjoitin ensimmäisestä valokuvauskurssista, jossa oli myös näkövammaisia osallistujia. 

Istuin jutun kimpussa useita iltoja, sillä pelkkä valokuvauksen tekninen hallinta vaatii jo paljon paneutumista ja tarkkuutta. Tulee tunne, että on ylittänyt itsensä, kun on saanut tuon jutun kirjoitettua ja se on vieläpä julkaistu.

 Nimittäin, kyllähän tätä blogia ja kolumneja vielä kirjoittaa, mutta tekniseltä erikoisalalta kirjoittaminen on eri juttu, se on jo iso haaste.

Valokuvaan mielelläni. Se on kiinnostavaa. Digikuvaus vaatii uusien tekniikoiden opiskelua ja hallintaa. Tuntuu, että kaiken maailman megapikselit ja valkotasapainot ovat vaikeita, mutta kiehtovia asioita. Sinänsä on tärkeätä, että voi pysyä vielä keski-ikäisenä uudessa tekniikassa mukana.

Tekniikkahan on päivän sana; on digikameraa, digipoxia, uusia tietokonesovelluksia pilvin pimein.  Ensi kuussa opiskelen nettiauttamisen tekniikkaa, sillä myös mielenterveysalan ammattilaiset siirtyvät ja ovat siirtyneet jo monella tavalla nettiin, koska asiakkaatkin liikkuvat täällä. Kuitenkin inhimmillyys tulisi säilyttää niin valokuvauksessa kuin nettiauttamisessakin.

Tuula Paasivirta 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kajastus, näkövamma, valokuvaus, julkaisutoiminta, nettiauttaminen, aluevaltaus, kirjoittaminen