Kevätaurinkoinen

Tiistai 3.4.2007 - Tuula Paasivirta

Kevätaurinkoinen

 Pilkisti pikkarainen aurinko,

nyt mä tahdon iloa tuottaa.

Vaan kuljet vielä alhaalla,

häikäisten silmäni arat. 

Silti tahdon ilonvaloa

jakaa tupaan jokaiseen.

 Kulman takaa aamulla

aikaisin pilkistätkin herätellen

uuteen aamuun.

Keskipäivästä muistuttaa

tahdon maan kansaa, sillä

elämä muuttuu, kuin minun

nousuni ja laskuni päivästä toiseen.

Keskipäivästä tahdomme 

iloita me maan asukkaat,

jos tilaa meille annetaan.

Eikä syysrouta meitä pois

kuljeta. 

Niin minä vasta kevään ilo,

tänään olla tahdon, vaikka

matalla pilkistän. Toimin siis päin

vastoin, kuin ihmisen mieli

masentuva.

Ikävää, että valoni mun ihmisen

mielen näyttää niin synkkänä,

vaikka on kasvun aika,

vanha pannaan pois, eikö niin?

Ikävä, että valoni mun, talven

roskaamisen näyttää. 

Siivota ihmisen täytyy maansa

ja mielensä, vastuu on itsestä ja muista.

Kevätillassa valoa tuottaa tahdon,

kuin iloa surun keskelle.

Minun valoni alla kevätvauvat syntyvät.

Muistatko, he saivat alkunsa yöttömänä

yönä Aavasaksalla?