Saarnan tekemisestä

Torstai 28.2.2008 klo 0.28 - Tuula Paasivirta

Taannoin kysyttiin Hesarin Kesustelupalstalla: Kirjoittavatko kaikki papit todellakin koko saarnansa paperille? Lukevat suunnilleen kaiken paperista?

 Vastailin siihen minäkin jotain ja ajattelin tuosta muokata siitä jutusta tänne pienen tekstin.

Se on niin, että toiset kirjoittavat saarnansa paperille toiset eivät. Itse kirjoitan saarnan A 5 kokoon isolla tekstillä. Iso koko osittain siksi, että olen näkövammainen (ensimmäinen näkövammainen naispastori EVL -kirkossa) Tämä nyt on tekniikkaa, mutta iso koko ja lyhyet kappaleet auttavat siinä, ettei saarna ole niin paperinmakuinen, kun tekstin silmäily käy nopeasti samalla, kun puhun. Olen saanut tavastani puhua melko paljon hyvää palautetta samoin kuin saarnojen sisällöistä. Saarna on oikeastaan saarna vasta pidettynä aidossa tilanteessa.

 Ainakin oma saarnani sisältää kolmenlaista asiaa, joista osa vaatii tekstin olemista paperilla, nimittain faktat Jeesuksen ajalta, raamatun lainaukset. Sovelluksen meidän arkeen voi puhua vapaasti niin halutessaan. Virtuoosipuhujat voivat puhua ilman paperia. Ja jo pidempään pappina olleet, mutta virkaiässä nuoret, ehkä tarvitsevat paperia tuekseen.

Hartaustilaisuukssa saatan puhua ilman paperia useinkin.

 Muu työmäärä, vaikuttaa siihen, kuinka saarnan valmistaa, paljonko on aikaa valmisteluun ja saarnan opetteluun. Oikeastaan koskaan ei ole niin paljon aikaa, kun meille yliopistolla opetettiin, että  saarnan valmistamiseen tulisi olla.  Seurakuntapastorin työmäärä on melkoinen, päivät ovat pitkiä. Saarnan valmistuksen vaikeus on juuri siinä, että seurakuntalaiset ovat kukin yksilöitä omine tarpeineen ja odotuksineen. Saarnan pitäisi antaa jokaiselle jotakin.

Saarnan valmistelussa on tärkeätä, että saarnan pohjana olevan tekstin lukee hyvissä ajoin. Lukee kommenttaareja ja pohtii, mitä evankeliumitekstissä todella sanotaan. Valmistellessä voi lukea eri raamatunkäännöksiä, alkutekstiä jne. Netistäkin nykyään on paljon apua.  Minulle tärkeätä on, että pysyn tekstissä paljon, vaikka muutakin puhun. Tällöin saarnan erityisyys säilyy.

 Joskus on hyvä lukea postilloja ja muuta kirjallisuutta. Opettajani, pastori Kai Vahtola sanoi aikanaan käytällisissä harjoituksissa, että pastorin tulee lukea jatkuvasti sekä tietokirjoja että kaunokirjallisuutta. Tämä siis raamatun lukemisen lisäksi.

Kun saarna on pidetty, mapitan saarnani vuosikerroittain ja kalenterivuosittain kansioon. Joidenkin pappien saarnoja löytyy postilloista, saarnakokoelmista toisten taas SKS:n arkistosta yms. Ei kai ole ohjeita niiden arkistoinnista olemassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saarna, saarnan valmistelu, saarnan kirjoittaminen