Köyhyydestä meillä ja muualla

Keskiviikko 9.4.2008 klo 23.57 - Tuula Paasivirta

Viime aikoina olen miettinyt erästä lyhyttä alustusta varten, mitä merkitsee olla köyhä ja eritoten köyhä suhteessa mihin? Onko siinä jotain hyvää ja jos niin mitä? 

Onko köyhyys aina osattomuutta kaikesta vai vaan jostakin osasta elämää? Hyvin harvoin kohtaa ihmistä, jolla ei elämässä olisi olemassa edes yksi hyvä asia. Se on sitten eri asia, mihin saakka vähäinen hyvä kantaa ihmistä, silloin kun elämässä kaikki muut asiat tuntuvat mättävän pahasti. Kun elämä runtelee, voi olla vaikea tarttua edes siihen yhteen hyvään asiaan.

Kun ei ole rahaa ruokaan tai vuokraan, niin ei silloin välttämättä jaksa iloita jostain muusta hyvästä elämästä. Ei silloin, kun pohja tuntuu putoavan pois kokonaan. Köydyyden pitkittyessä myös uupuminen ja turhautuminen pitkittyvät.

Onko häpeä olla köyhä ja jos on niin kenen häpeä se lopultakin on? Onko se yksilön häpeää vai yhteiskunnan häpeää?? Osaako yhteiskunta hävetä? Ja jos yhteiskunta osaisi hävetä, niin miltä se näyttäisi? Onko se vain unelma, että se osaisi? Eikö yhteiskunta ole lopultakin me itse, kukin meistä?

 Onko häpeä mennä hakemaan toimeentulotukea? Miksi niin usein nöyryytetään jo muutoinkin ahdistunutta ihmistä sosiaalibyroon kiemuroissa? Millainen on hyvä ja oikeudenmukainen sosiaalityöntekijä? Mitä on hyvä sosiaalityö? Miten kirkon diakonia peilaantuu tähän kaikkeen? Onko vain ja ainoastaan oma syy, jos on köyhä? Mitä ovat elämän kiinnostavat rajapinnat, jolloin mustavalkoisuus häviää olemattomuuteen?

Annammeko oikeuden veteen Afrikan köyhälle tai Lähi-Idän kansalaisille? Eikö meillä ole elämä luksusta, kun suurella osalla tulee puhdas vesi hanasta? Sen sijaan afrikkalaisia lapsia kuolee tänäänkin veden puutteeseen ja etenkin puhtaan veden puutteeseen.

Onko tämä aihe täysin ei-mediasekskäs? Ei todellakaan. Sillä köyhyydestään puhutaan kyllä mediassa viikoittain, mitä erilaisemmista näkökulmista. Hyvä niin. 

Tosin pitäisi puhua vielä enemmän köyhän itsensä suulla. 

Matkalla Suomessa -tieliikenteen kiemurat

Maanantai 28.5.2007 klo 22.58 - Tuula Paasivirta

Matkalla  Suomessa - tieliikenteen kiemurat.

Istuin tänään kollegan autossa, matkalla Helsingistä Tampereelle. Vettä satoi todella rankasti. Usea auto kilpaili keskenään keskellä rankkasadetta. Kammottavaa.

Tuli mieleen, jos joku ei välitä omasta hengestään, voisi vähän välittää ja miettiä, että jollekin toiselle henkikulta voi olla kalliimpi, kuin itselle.

Jos vettä tulee kuin myöhemmin naisten viikolla odotetaan tulevan, niin on sulaa tyhmyyttä kiilata, kilpailla, ajaa ylinopeutta moottoritiellä tai muullakaan tiellä. Suosittelen tilalle käsitteitä tilannenopeus ja parempi tilannehallinta. Ja suosittelen unohtamaan uhmakkaat ohittamiset yms.

Enpä ollut itse ratin takana - myönnän - mutta kyllä pelkääjän paikalta näkee myös kaikenlaista, sitäkin mitä ei aina edes haluaisi nähdä.

Rekkoja oli paljon liikenteessä ja vesi lensi tuulilasiin todella korkeasti lainehtien, kun rekka ohitti meidät. Hyvä, kun näimme sen verran, että vielä olemme tiellä, emmekä tien penkalla tai ojassa.

Tampereella jalankulkijat päästettiin paremmin kadun yli, kuin Helsingissä.

Kotiin Helsinkiin saimme ajaa leppeän kesäsään vallitessa, auringonpaisteessa.

Tuula