Vammaisten viime aikaisia kohtaloitaPerjantai 7.9.2007 klo 12.11 - Tuula Paasivirta Vammaisten viime aikaisia kohtaloita.Surullisena ja järkyttyneenä olen viime päivinä lukenut lehtiä ja seurannut uutisia. Yhtään insuliinisurmaa ei pitäisi tapahtua tietenkään. Toivompa, että ovat yksittäisiä tapahtumia, mutta mieleen hiipii epäilys aivan muusta. Sairaaloihin ja hoitolaitoksiin liittyvä vyyhti on monimutkainen. Tähän liittyvät uupuneet ja ehkä psyykeltään sairastuneet hoitajat, vaikea hoitoiset potilaat, vähäinen henkilökunta, ainaiset sijaiset, vähäinen perehdytys, huono palkka, huonot työolot jne loputtomiin. Yleinen arvostuksen puute on arkea. Tilanteita,jossa laitoksessa hoidettavia ei arvosteta ainutlaatuisina ihmisinä ovat loputtomia. Jopa arkkiatri Risto Pelkonen puhui elokuisessa ajankohtaisohjelmassa "niistä ihmisistä", kun olisi pitänyt puhua "heistä". Pääsemmekö ikinä siihen, että ihmiselämä on oikeasti arvokas asia, eikä vain juhlapuheiden sanahelinässä, vaan arjessa ja aikuisen oikeasti? Jos kunnan sosiaalityöntekijä sanoo vakavalla naamalla, että ainoa hyvä vammainen on kuollut vammainen, niin miten hän voi hoitaa hyvin vammaisten asioita. Vammaispalveluiden pitäisi kompensoida vammaiselle ja hänen perheelleen, vamman tuomia haittoja sekä tuottaa elämään laatua. Mutta onko näin?
|
|
Avainsanat: vammaisuus, elämä, ihmisoikeudet |
|
|
24.9.2007 1.07
Tuula
Nimimerkille "kokemusta on" kiitoksia kommentista. |
Jaa-a. Jos vammaiset vielä saavatkin pääsääntöisesti säilyttää henkikultansa, niin sitä eivät tiedä taivaan enkelitkään, kuinka paljon väärinkäytöksiä tapahtuu laitoksissa asuvien kehitysvammaisten raha-asioissa. Kun vanhemmat ovat kuolleet tai huonokuntoisia eikä muitakaan lähiomaisia ole, kuka tahansa kehitysvammahoitajaksi kahden viikon kurssilla pikakoulutettu työttömyysuhan alainen tilapäishoitaja pääsee vammaisen rahakukkarolle. Enkä näissä asioissa luottaisi edes kaikkiin vakinaisiinkaan työntekijöihin. En myöskään usko, että ylityöllistetyillä edunvalojillakaan on kovin paljon intressiä/aikaa ihan tarkkaan seurata, miten jokapäiväisessä rahan käytössä menetellään. Aika harvalla varmaan edes on edunvalvojaa. Ja sitä paitsi hän on usein saman kunnan työntekijä, kuin kulloinkin kyseessä olevan vammaisten hoitolaitoksenkin työntekijät. Niin, että mahtaakohan useiimmiten toteutua lähinnä kunnan etu? Ainakin joissakin tilanteissa.