Pohdintaa perheväkivallasta

Sunnuntai 17.12.2006 klo 16.56 - Tuula Paasivirta

POHDINTAA ALISTAJISTA JA ALISTETUISTA

Perheväkivalta on vaikea ja mutkikas asia.  Tekijöinä voi olla molemmat puolisot samoin he molemmat saattavat olla ja ovatkin uhreja omalla laillaan. Mutta ehkä hieman useammin mies on tekijä kuin nainen.
Olen työssäni kriisityöntekijänä ja pappina törmännyt ihmisiin, joilta lopulta puuttuu kokonaan oma tahto lähteä väkivaltaisesta suhteesta.  On voitu olla 30 vuotta hakattavana ja alistettavana.
Käsitys itsestä ja omasta oikeudesta on vääristynyt. Mustasukkainen puoliso saattoi varsinkin lankapuhelin aikana viedä puhelinkoneen kun lähti kotoa, lukitsi vaimon asuntoon jne.   Siinä itsetunto karisee samoin käsitys omasta itsestä erillisenä ihmisenä. Masennus ja muu kyvyttömyys lisääntyy. 
Usko, että puoliso ei enää lyö, kun on niin luvannut, saa jäämään. Tosiasiassa hän saattaa lyödä jo samama iltana, vaikka on juuri luvannut muuta.
Vaatii tahtoa ja suunnitelmallisuutta, että lähtee, vaikka seuraa riitoja lapsista jne.  Pahoinpitelyistä tulisi olla lääkärintodistuksia, jotta voi todistaa tarvittaessa kaiken tapahtuneen. Mutta näinhän ei useinkaan toimita. Keksitään tarinoita lääkärille, ystäville ja työtovereille.
Väkivaltaisesta suhteesta pitäisi lähteä jo ensimmäisten väkivallantekojen jälkeen, jos puoliso ei lähde hoitoon.  Valitettavasti alkoholisti ja väkivaltainen henkilö muuttuu harvoin. Onneksi todellista muutosta sentään joskus tapahtuu.
Valitettavasti myös kristillissä piireissä on väkivaltaa. Kristillisyys, usko ei aina suojaa puolison väkivallalta. Näin käy etenkin,jos puolison peruspersoona on väkivaltainen tai puolison taustassa on väkivaltaa. Eikä tätä taistaväkivaltaa ole käyty läpi vaikkapa terapiassa.  Henkisen väkivallan osaavat molemmat puolisot. Siitä vähemmän puhutaan, mutta se on pahimmillaan todella kamalaa. Se sisältää alistamista, halveksuntaa ja nimittelyä jne.
Kierre jatkuu ja siirtyy valitettavan usein, kohdistuen perheen lapsiin. Ja lapset alkavat oireilla kodin ulkopuolella tai yksi perheen lapsista oireilee.   Tällöin perhe tarvitsisi jo todella paljon apua.
Lapset voidaan ottaa pois tai yksi lapsi otetaan pois perheeltään. Pois otettava  lapsi on yleensä  hän, joka reagoi perheen ulkopuolelle.  Siirtäminen toivottavasti auttaa tätä lasta, mutta ei muuta perhettä, koska perhedynamiikkaan kuuluu etsiä uusi viimesijainen syyllinen, usein se on joku muu lapsista, jos lapsia on vielä jäänyt perheeseen.
Joskus väkivalta ja alkoholismi näkyy jo ennen parisuhteen varsinaista solmimista, silloin pitäisi hälytyskellojen soida, eikä uskoa omiin kykyihinsä parantajana, tyyliin, kun ollaan yhdessä hän muuttuu. Se pitää vain harvoin paikkanssa.
Nykyisin miehille on omia miesprojekteja, jossa asiantuntijat katsovat asioita miehen elämää tuntien, ei kuitenkaan tekoja hyväksyen.  Suosittelen näitä palveluita.
Tuula

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhe, lapset, väkivalta, alistaminen, alistumiminen, alkoholismi, parisuhde