Lomailua

Lauantai 25.8.2007 klo 18.45 - Tuula Paasivirta

                    Lomailua

 Hyvin lyhyt kesälomani loppuu huomenna. Pää on  täynnä työasioita jo nyt. Salasanat tulee palauttaa mieleen ja mitä kellekin on luvannut. Täydennysopinnot odottavat tekijäänsä.

Unelmoin kesästä, jossa olisi neljä viikkoa oikeaa lomaa. Tuleeko sitä pätkätyöläiselle koskaan? Sen aika näyttää.

Mutta nyt oli edes lyhyt loma. Oli mukava tavata joitakin, rakkaita ystäviä ja heidän perheitään. Ystävyys on merkityksellinen asia.  Säätkin osuivat kohdalleen jossainmäärin. Ollessani ystävän mökillä oli aurikoisin päivä. Toiselle reissulle sattui monenlaista ilmaa, mutta ulkoillakin saattoi.

Olen saanut valokuvata paljon. Se on ollut mukavaa. Olen tänään lisänyt tänne kotisivuille pari kuvaa suomalaiselta maaseudulta. Tosin näistä kuvista ei tunnista, mistä ovat otetut. Opin kamerasti uusia asioita.

Kuopiossa kävimme ystäväni kanssa mielenkiintoisessa E.Haasin valokuvanäyttelyssä. Vaikuttava näyttely. Ensimmäisiä varteenotettavia värivalokuvia maailmassa. Näyttely jatkuu Kuopion WG-museossa 2.9.saakka.

 Kuopiossa kävimme Kuopion kirjastossa Minna näyttelyssä, johon oli yhdistetty näyttely alueen vaikuttajanäyttelyssä.

Juuri nyt luen Lennart Meren elämäkertateosta. Hyvin kiinnostava kirja. Annamari Marttinen on uusi suosikkini. Dekkareita olen tietysti lukenut vinon pinon.

Parvekkeellani olen tehnyt trassitutkielmia. 2-3 cm kukat ts. kasvi on venyt ja vanunut joiltakin osiltaan kattoon saakka. Siis siemen viljelijällä pussittajalla on tapahtunut iso virhe. 

Kesän kynnyksellä elämä puhkeaa uudeksi

Tiistai 1.5.2007 klo 16.46 - Tuula Paasivirta

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kuitenkin on melko kylmä. Luonto alkaa viheriöidä. Elämä voittaa lyhyen talven jälkeen.  Ilo voittaa mieleeni, kun aurinko hymyilee minulle ja vihdoin on vapaapäivä. Vapaa siitä huolimatta, että työpöydällä on pitkä lista tekemättömiä töitä. Kysymys on mielen vapaudesta ja ettei tarvitse lähteä minnekään.

Iloitsen keväästä, taimista, jotka kasvattavat vartta keittiössäni. Vihdoin tein unelmista totta, nimittäin yritän kasvattaa vihdoinkin rasseja kesäksi parvekkeelle. Niitä oli meillä maalla, kun olin lapsi,  aina keittiön portaiden äärellä kasvamassa. Vieläkin ne ovat minulle  kukista kauneimpia, sireenien ja juhannusruusujen rinnalla.

Tuleva kesä on työntäyteinen seurakuntapappina, silti odotan sitä ja toivon siltä lämpöä ja valoa.  Ja että pääsen piirtämään parvekkeelle ja nauttimaan kauniista parvekkeestani, luonnosta, metsistä ja merestä.