Elämää arjessa ja julkisuudessa
Lauantai 10.2.2007 klo 2.26 - Tuula Paasivirta
Elämää arjessa ja julkisuudessa
Useimpien meidän elämä on silkkaa arkea. Ja niin on lopulta hyvä. Arjen keskeltä löytyy ne valopilkut, hienot hetket. Viivähdys hyvän kirjan äärellä, kynttilä palaa pöydällä. Jokin työ tuli valmiiksi, kaunis kukka ikkunalla, pihalla ja aurinko paistaa, lapsen hymy.
Jonkun tehtävänä on tuottaa meille taidetta, kulttuuria ja suurimmat tarat ovat sitten julkimoita. Mutta uskotaan tai älkää, harvan julkisuuden ihmisenkään elämä on pelkkää glamouria. Kyllä arki omalla tavallaan koskee heitä myös.
Hampaat on pestävä, lapsille annettava ruokaa, pyykin pesun voi ehkä ostaa, jos on hyvät tulot. Taiteilijalla tosin on harvoin hyvät tulot.
Julkisuutta koskee myös ikävät lainalaisuudet; nimittäin tekemisiäsi tarkkaillaan suurennuslasilla. Jonain päivänä löydät itsesi ehkä lööpeistä ja se ei läheskään aina ole kovin riemullista.
Tai on tietysti ihmisiä, joilla on pyrkyä julkisuuteen mitä erilaisemmista syistä. Toisaalta katsottaessa esim. netistä iltapäivälehtien kestojulkkiksia, tulee monia heistä sääli (esim. Matti Nykänen, "pääministerin morsian", monet USAn näyttelijät, laulajat). Osalle näistä ihmisitä elämä on julkisuuden takana kovaa, alkoholia huumeita. Onko se onnellista?
Jatkuu jatkosivulla
Näytä lisää
Toki on paljon positiivista julksisuutta, johon yltävät monet artistitkin. Ja toisaalta he tarvitsevat julkisuutta saadakseen myytyä keikkojaan ja musiikkiaan. Julkisuus on taitolaji, jota ei välttämättä voi itse hallita. Se voi alkaa elää ihan omaa elämäänsä, todellisesta ihmisestä irrallaan.
Elämän lopulla superjulkkis ei pääse rauhassa haudan lepoon ( Diana, Kirka ), omaiset joutuvat tahtomattaan jakamaan rakkaansa viime hetket ja viimeisen saattomatkan fanien kanssa tavalla tai toisella. Hiljainen siunaus ei toteudu omaisten toiveista huolimatta.
Oma lukunsa on tietysti esim. Kekkosen tai Mannerheimin kaltaisten henkilöiden hautaukset, jotka tulevat televisiostakin, koko kansan katsottavaksi. Sen ymmärtää. Siinä TV -kuvaajilla on hienovarainen ja vaikea tehtävä, etteivät kuvaa liikaa ja liian läheltä omaisten surua. Miten säilyyttää yksityisyys tällaisessa tilanteessa?
Eri aloilla myös fanius on tärkeä osa elämää. Kyllä itsekin muistan nuoruudesta, kun oli hienoa saada joltain popparilta nimmari. Nuoruuteen kuuluu olennaisena osa kaukorakkaudet, muusikoiden, filmitähtien yms. ihailu. Sammy B. ja Johnny olivat oman nuoruuteni tärkeitä artisteja.
Toisella laidalla olivat hengellisen elämän julkikset. Nuorena olin rohkea ja kirjoitin "Nicky Grutsille" kirjeen, vaikka en silloin ollut kovin hyvä englannin kielessä. Juokse poika juokse - kirja jenginuoren, jengin kunkun uskoontulosta, teki syvän vaikutuksen minuun. Sain muuten vastauksen kirjeeseeni.
Tuula Paasivirta