Taidepesä

Perjantai 11.4.2008 klo 23.03 - Tuula Paasivirta

Tänään olen perustanut oman sivun tai oikeammin taiteelleni. Sen nimi on Taidepesä. Koska Tarutaide sivusto on lakkautettu on hyvä kertoa täällä omilla kotisivuillani, jotain myös omasta taiteestani ja  vammaistaiteesta yleensä.  

On tietysti vaateliasta kertoa hyvin monista elämänalueista täällä sivuillani, niin kuin minä olen pyrkinyt tekemään. Se tarkoittaa sitäkin, että keskeneräisyyttä on siedettävä. Ennen kaikkea itse joutuu sietämään omaa keskeneräisyyttään ja toisinaan myös aikapulaa. Sehän on osa ihmisyyttä laajemminkin ajatellen.

On siis vammaisten itsensä tekemään taidetta. Sinänsä se ei aina ole vammaistaidetta. Hyvä kysymys onkin se mikä on vammaistaidetta? Pitääkö sen esitellä vammaisuutta jollain tavoin vai ei? Vammaiset itse voivat tuoda esille elämänpiiriään taiteen keinoin. He tai oikeammin me voimme antaa vammaisuuden tuoman rosoisuuden näkyä taiteessamme. Se on osa meitä.

Tämähän riippuu vamman laadusta ja ilmenemisestä, näkyykö se taiteessa vai ei. Tosin olen sitä, mieltä, että kyllä se näkyy joko henkisenä tai fyysisenä juttuna. Eletty elämä näkyy aina. Etenkin kuvataide on lahjomaton paljastaja.

Pidän tärkeänä tavallisen tallaajan taiteen tekemistä sekä sen näkymistä taiteen kentässä. Se ei ole pois lahjakkailta, upeilta ammattitaiteilijoilta. Näin kyky lukea ja ymmärtää taidetta kasvaa taiteen ja kulttuurin kuluttajien keskuudessa. Taiteen kuluttajista tulee tietoisempia kulttuurihenkilöitä. Arkitaiteella on sijansa taiteen kentänssä ja niin tulee olla.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Taidepesä, tarutaide, vammaistaide, oma taide, kuvataide, valokuvataide, arkitaide, kulttuuri

"Sekahedelmäkeittoa"

Keskiviikko 27.2.2008 klo 23.29 - Tuula Paasivirta

Tänään elämä on ollut melkein kuin sekahelmakeitto, paloja sieltä täältä. Lehtijuttuja olen kirjoittanut ja Tuntematonta Sotilasta olen kuunnellut äänikirjana. Kyseessä on muinainen nauhoite, jossa Kaukovalo Ylänne lukee ilmeikkäästi kyseistä kirjaa.  Huomattavasti ilmeikkäämmin, kun äänikirjoja nykyään luetaan. Hän ei unohda edes murteita tai lauluja, vaan tulkitsee ne todella elävästi.

Kodin lehtipinoja olen saanut siivottua taloyhtiön roskikseen. Hyvä niin. Se on aina suuri saavutus. Eikä ollenkaan itsestään selvä. Siivoaminen ei ole unelmapuuhaani. Silti se on siitä mukavaa, että saa näkyvää jälkeä. Sitä puhe- ja sielunhoitotehtävissä ei läheskään aina saa nähdä näyvää jälkeä, vaikka osapuolet tyytyväisiä olisivatkin.

Tulevaa naisten ts. Marianpäivän saarnaa pitäisi miettiä, sillä minulla on Paavalin kirkossa tuolloin työvuoro. Ensi viikolla on naispappeuden 20 -vuotisjuhla. Hieno juttu.

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arkitöitä, siivoaminen, saarnan kirjoittaminen, papin töitä, naispappeus 20 vuotta

Lapsuusmuistoja

Perjantai 25.1.2008 klo 3.32 - Tuula Paasivirta

Lapsuusmuistoja

Selasin loppuillasta Ylen elävää arkistoa ja löysin sieltä Mamstenin Lasten liikennelaulun. Tuli mieleen monet nostalgiset muistot ja viisas kansakoulunopettaja, joka antoi minulle erityisen tehtävän hankkia nuo sanat luokallemme, vaikka olisi varmaankin ne sanat muutoinkin saanut.

Vanhat laulut ovat osa hyviä koulumuistoja, kuten ihanat lasten kirjat, kertomuksetkin. Luin oma toimisesti paljonkin.  Hyvä niin.

Ilmeisesti sitä alkaa olla vanha, kun muistot ovat nostalgisia, maisemat kauniita, nimittäin silloin ennen. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elävä arkisto, Yle, lasten liikennelaulu

Elämää arjessa ja julkisuudessa

Lauantai 10.2.2007 klo 2.26 - Tuula Paasivirta

Elämää arjessa ja julkisuudessa

 Useimpien meidän elämä on silkkaa arkea. Ja niin on lopulta hyvä. Arjen keskeltä löytyy ne valopilkut, hienot hetket. Viivähdys hyvän kirjan äärellä, kynttilä palaa pöydällä. Jokin työ tuli valmiiksi, kaunis kukka ikkunalla, pihalla ja aurinko paistaa, lapsen hymy.

Jonkun tehtävänä on tuottaa meille taidetta, kulttuuria ja suurimmat tarat ovat sitten julkimoita. Mutta uskotaan tai älkää, harvan julkisuuden ihmisenkään elämä on pelkkää glamouria. Kyllä arki omalla tavallaan koskee heitä myös. 

  Hampaat on pestävä, lapsille annettava ruokaa, pyykin pesun voi ehkä ostaa, jos on hyvät tulot. Taiteilijalla tosin on harvoin hyvät tulot.

Julkisuutta koskee myös ikävät lainalaisuudet; nimittäin tekemisiäsi tarkkaillaan suurennuslasilla. Jonain päivänä löydät itsesi ehkä lööpeistä ja se ei läheskään aina ole kovin riemullista. 

Tai on tietysti ihmisiä, joilla on pyrkyä julkisuuteen mitä erilaisemmista syistä. Toisaalta katsottaessa esim. netistä iltapäivälehtien kestojulkkiksia, tulee monia heistä sääli (esim. Matti Nykänen, "pääministerin morsian", monet USAn näyttelijät, laulajat). Osalle näistä ihmisitä elämä on julkisuuden takana kovaa, alkoholia huumeita. Onko se onnellista?

 Jatkuu jatkosivulla

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arki, julkisuus, taiteilijat, artistit, elämä