Elämää arjessa ja julkisuudessa

Lauantai 10.2.2007 klo 2.26 - Tuula Paasivirta


Toki on paljon positiivista julksisuutta, johon yltävät monet artistitkin. Ja toisaalta he tarvitsevat julkisuutta saadakseen myytyä keikkojaan ja musiikkiaan. Julkisuus on taitolaji, jota ei välttämättä voi itse hallita.   Se voi alkaa elää ihan omaa elämäänsä, todellisesta ihmisestä irrallaan.

Elämän lopulla superjulkkis ei pääse rauhassa haudan lepoon ( Diana, Kirka ), omaiset joutuvat tahtomattaan jakamaan rakkaansa viime hetket ja viimeisen saattomatkan fanien kanssa tavalla tai toisella.  Hiljainen siunaus ei toteudu omaisten toiveista huolimatta. 

Oma lukunsa on tietysti esim. Kekkosen tai Mannerheimin kaltaisten henkilöiden hautaukset, jotka tulevat televisiostakin, koko kansan katsottavaksi. Sen ymmärtää. Siinä TV -kuvaajilla on hienovarainen ja vaikea tehtävä, etteivät kuvaa liikaa ja liian läheltä omaisten surua. Miten säilyyttää yksityisyys tällaisessa tilanteessa?

Eri aloilla myös fanius on tärkeä osa elämää. Kyllä itsekin muistan nuoruudesta, kun oli hienoa saada joltain popparilta nimmari. Nuoruuteen kuuluu olennaisena osa kaukorakkaudet, muusikoiden, filmitähtien yms. ihailu. Sammy B. ja Johnny olivat oman nuoruuteni tärkeitä artisteja.

 Toisella laidalla olivat hengellisen elämän julkikset. Nuorena olin rohkea ja kirjoitin "Nicky Grutsille" kirjeen, vaikka en silloin ollut kovin hyvä englannin kielessä. Juokse poika juokse - kirja jenginuoren, jengin kunkun uskoontulosta, teki syvän vaikutuksen minuun. Sain muuten vastauksen kirjeeseeni.

Tuula Paasivirta

 

Avainsanat: arki, julkisuus, taiteilijat, artistit, elämä


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini