Mukana menossa, sivussa elämästäSunnuntai 3.6.2007 klo 4.35 - Tuula Paasivirta
Joskus, kun kuulen, että laitoksessa tai kotihoidon palveluista riippuvaisen täytyy mennä todella aikaisin nukkumaan, pistää se vihaksi, vaikka ymmärränkin henkilökunnan vähyyden hyvin ja siten tietyn pakon tässä asiassa. Silti toiselta ihmiseltä menee itsemääräämisoikeus. Jatta on ihan totta, että joskus vapaaehtoistehtävien kautta voi joutua kokemaan kohteena olemista tylystikin. Tosin silloin on monasti kyse taitamattomuudesta. Toisaalta meillä on näkövammaispalveluissa Helsingin kaupungilla eräs virkanainen, jolle on ilo soittaa, hän ei tenttaa, hän tarkistaa faktat ja päätös tulee paluupostissa. Hän on miellyttävä ja asiallinen. Kun häneltä tulee kielteinen päätös joskus, sen vastaanottaminen on helpompaa, kuin monien muiden päätösten. Hänen kanssaan voi olla varma, että hän on oikeudenmukainen ja tekee asiat säädösten antamissa puitteissa. Hänen kanssaan on helppo keskustella. Totta nämä ovat isoja kysymyksiä, perusolemiseen, ihmisyyteen kuuluvia. Tuula Paasivirta
|
Avainsanat: subjekti, objekti, vammaisuus, sairaus, osallisuus, ihmisen arvo |