Mukana menossa, sivussa elämästäSunnuntai 3.6.2007 klo 4.35 - Tuula Paasivirta Mukana menossa, sivussa elämästä!Kiitos Jatta palautteestasi. Suomalainen yhteiskunta on suorituskeskeinen, työkeskeinen, silti uskallan väittää, että ihmisen arvo on muualla. Se on ihmisyys sinänsä. Sitä on vaikea pukea sanoiksi. Luulen, että vammaisessa ihmisessä on syvässä objektina olemisen kokemus. Lopulta sitä on objekti silloinkin, kun ei tarvitsi olla, ja etenkin silloin, kun pitäisi siirtyä subjektin asemaan omassa elämässään, edes pienesti. Vaatii paljon olla subjekti, etenkin oman tien kulkija. Elämän tien varsilla olen kuullut monenlaista kuisketta. En ole uskonut, välittänyt. En ole halunnut asettua muottiin, joka vammaiselle annetaan. Miksi olisi pitänyt? Minulla on ainutkertainen elämä, josta olen vastuussa. Olen ihminen, jopa Jumalan kuvakseen luoma, niin kuin Raamatussa sanotaan. Minulle on annettu lahjat ja taidot, joita käyttää, joskus sisunkin kautta. Olen niistä vastuussa. Englannissa on lahjakas tutkija, joka ei pysty itse kääntämään edes kirjan lehteä, silti hän käyttää älyään työssään ja saa muutoin fyysisiin asioihin avun. Meillä on oikeus päättää elämämme kysymyksistä, ja asioistamme, olla subjekteja. Silloinkin, kun ulkonaisesti emme pysty tekemään paljon asioita ja tarvitsemme paljon apua. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: subjekti, objekti, vammaisuus, sairaus, osallisuus, ihmisen arvo |