Sanan taitoa - sanaleikkejä - sananlaskuja - runojaSunnuntai 17.8.2008 klo 13.02 - Tuula Paasivirta Eilen avasin radion vähän vaille 12. Tällöin radiosta Ylen ykkösen kanalla tulee päivittäin päivän mietelauseita kuuluttajatoimittajan lukemana. Juttu oli jo alkanut, joten en tiennyt heti mistä tekstit olivat hyvin tuttuja, osa sellaisia, joita itsekin käytän. Tällainen on mm. "Anteeksi maalaisuuteni, huomenna menen kaupunkiin." Minä tosin olen käyttänyt alkuosaa vain. Kiinnostuneena kuuntelin, mistä nämä lausahdukset olivat. Kävi ilmi, että olivat ikivanhasta, 1940 -luvulla julkaistusta kirjasta. Hämäläisiä sananparsia. Ilmankos tuntuivat tutuilta, hämäläistytölle. Tänään sunnuntaina myös Helsingin Sanomat käsittelee jollain tasolla sananparsia, sanontoja, ajatelmia. Jutussa kerrotaan myös joidenkin arkipäivän sanontojen alkuperä jne. Juuri tällä hetkellä toimittaja Lisa Enckell haastattelee runoilija, kirjailija Raakel Liehua. Kiinnostava juttu. Se taustoittaa hyvin hänen tuotantonsa syntyä ja lähtökohtia. Toimittaja on "lukenut läksynsä" eli on tehnyt hyvin taustatyön. Hän saa haastateltavan kertomaan mielenkiintoisia asioita elämästään ja tuotannostaan.Ohjelma tulee uusintana tiistaina 19.8. klo 14 jälkeen Ylen ykkösestä. Runous on kiinnostavaa, samoin ajatelmat, sananparret ovat kiinnostavia juttuja. Ne luovat ja tuovat elämää tässä ja nyt. Ne inspiroivat, muuttavat ajattelua, lohduttavat ja paljon muuta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kultakuume, sanat, sananlaskut, sanataide, kuvat, runo, runot, Rakel Liehu, aforismit, aforismismi, päivän mietelause, hämäläiset sananparret, Helsingin Sanomat, |
Sillisalaattia näin VappunaTorstai 1.5.2008 klo 12.03 - Tuula Paasivirta Näin Vapun kunniaksi voisi vähän kertoilla sillisaattia eli vähän sieltä ja täältä kuulumisia. Pääasiassa viime päivät ovat kuluneet taidenäyttelyäni valmistellen. Kiinnostavaa puuhaa, mutta aina tulee yllätyksiä vastaan, kun ensimmäistä kertaa valmistelee taidenäyttelyä. Ihmiselämä on niin perin inhimmistä. En kuitenkaan kirjoita toistaiseksi tänne hauskoista saati ikävistä kommelluksistani juurikaan, koska olen kirjoittamassa lehtijuttua kulttuurilehti Kajastukseen taidenäyttelyyn valmistautumisesta. Eipä silti, ei minulle kovin ikäviä kommelluksia toistaiseksi ole tapahtunutkaan. Ikävin lienee se, että en ollut yhtä tiedotetta lukenut tarpeeksi tarkkaan ja omissa yhteystiedoissani oli pari hassua kömmähdystä. Sen se tekee, kun myöhään iltayöstä valmistelee asioita. Hauskinta on ollut keksiä nimiä tauluille. Jossin vaiheessa tuntui, että mielikuvitus loppuu, vaikka aluksi nimiä syntyi oikein hyvin. On todella ollut ilo viettää Vappua upeassa säässä täällä Helsingissä. Nyt ei voi ainakaan valittaa sään suhteen. Tänään on myös kristiillinen juhla eli Helatorstai. Viimeksi vuonna 1913 oli Vappu ja Helatorstai samana päivänä. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: taidenäyttely, Vappu, kuulumisia |
TaidepesäPerjantai 11.4.2008 klo 23.03 - Tuula Paasivirta Tänään olen perustanut oman sivun tai oikeammin taiteelleni. Sen nimi on Taidepesä. Koska Tarutaide sivusto on lakkautettu on hyvä kertoa täällä omilla kotisivuillani, jotain myös omasta taiteestani ja vammaistaiteesta yleensä. On tietysti vaateliasta kertoa hyvin monista elämänalueista täällä sivuillani, niin kuin minä olen pyrkinyt tekemään. Se tarkoittaa sitäkin, että keskeneräisyyttä on siedettävä. Ennen kaikkea itse joutuu sietämään omaa keskeneräisyyttään ja toisinaan myös aikapulaa. Sehän on osa ihmisyyttä laajemminkin ajatellen. On siis vammaisten itsensä tekemään taidetta. Sinänsä se ei aina ole vammaistaidetta. Hyvä kysymys onkin se mikä on vammaistaidetta? Pitääkö sen esitellä vammaisuutta jollain tavoin vai ei? Vammaiset itse voivat tuoda esille elämänpiiriään taiteen keinoin. He tai oikeammin me voimme antaa vammaisuuden tuoman rosoisuuden näkyä taiteessamme. Se on osa meitä. Tämähän riippuu vamman laadusta ja ilmenemisestä, näkyykö se taiteessa vai ei. Tosin olen sitä, mieltä, että kyllä se näkyy joko henkisenä tai fyysisenä juttuna. Eletty elämä näkyy aina. Etenkin kuvataide on lahjomaton paljastaja. Pidän tärkeänä tavallisen tallaajan taiteen tekemistä sekä sen näkymistä taiteen kentässä. Se ei ole pois lahjakkailta, upeilta ammattitaiteilijoilta. Näin kyky lukea ja ymmärtää taidetta kasvaa taiteen ja kulttuurin kuluttajien keskuudessa. Taiteen kuluttajista tulee tietoisempia kulttuurihenkilöitä. Arkitaiteella on sijansa taiteen kentänssä ja niin tulee olla.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Taidepesä, tarutaide, vammaistaide, oma taide, kuvataide, valokuvataide, arkitaide, kulttuuri |
"Taiteilijaesittelyni" TarutallissaTorstai 21.6.2007 klo 11.25 - Tuula Paasivirta "Taiteilijaesittelyni" Tarutallissa Tarutalli on lopuillaan oleva Eu -rahoitteinen projekti, joka pyrkii tukemaan vammaistaiteilijoita, nuoria taiteilijoita sekä maanhan- muuttaja -taiteilijoita. Alla ensin linkki minun esittelyyni ja sen jälkeen olen liittänyt esittelytekstini ko. sivulla. "Olen helsinkiläinen runoilijan alku, fyysistä ikää on kertynyt
keski-ikäisyyden verran. Olen kirjoittanut pienen ikäni lehtiin, nettiin ja julkaissut runokirjan Elämää vuodenkierrossa vuonna 2006. Runojani on julkaistu lukuisissa lehdissä ja nettisivuilla. Ensimmäisen kuvataidenäyttelyn pidin syksyllä 2006. Seuraava on tulossa 2008 Kynnys G:ssa ja mahdollisesti Kynnys K:ssa. Valokuviani on julkaistu lehtijuttujeni yhteydessä ja jonkin verran muutoinkin. Viime syksynä osallistuin ensimmäiseen valokuvauskilpailuun. Vielä ei tullut menestystä.. mutta ehkä joskus. Taiteessa mottoni on: ihminen voi ja osaa. Olen tullut siihen tulokseen, että taide on katsojan silmässä, korvassa, kosketuksessa, mielessä. Tällä en tarkoita ollenkaan väheksyä huipputaiteilijoidemme ansioita. Mutta taiteilija tekee taiteensa yleisölle ja yleisö tekee siitä taiteen, riemullisen tai kiistellyn. Toinen motto on suoraan A. Ansion taiteesta: "Elämä tekee taiteilijaksi". Niinhän se on ainakin meillä keskiverto taiteilijoilla, jotka joskus teemme taidetta omaksi iloksi ja joskus toisten ilahduttamiseksi ja vielä saadaksemme suolaa leivän päälle. Mutta lyhyesti, elämä on ollut rikasta, innostavaa, tuskaista, uskallusta, rajojen rikkomista, uskoa kristillisessä mielessä ja uskoa omaan itseen ja kykyihin. Siitä syntyy jotain, jos on syntyäkseen. Synnyinlahjaksi tuli myös fyysisiä rajoitteita, joita vammoiksi kutsutaan. Tämä näkyy myös taiteessani tavalla ja toisella, etenkin kuvataiteessani, kuvien rosoisuudessa, toisaalta rohkeudessa tehdä kuitenkin omia juttuja. Haaveilen kuvanäyttelystäni, runoista ja valokuvauksesta sekä runoilloista. Eiköhän siinä ole suunnitelmaa lähiajaksi. Kun taiteella ei tässä maassa elä kovin helpolla, niin teen mielelläni myös pastorin, toimittaja ja kriisityöntekijän töitä. Voit katsoa tarkemmin Taide CV:stäni tietoja minusta." |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: esittely, taide, kuvataide, runous, kirjoittaminen, vammaistaide |
