Minuun vaikuttanut kirja:Kaijan kirja

Sunnuntai 22.4.2007 klo 21.56 - Tuula Paasivirta

Minuun vaikuttanut  kirja: Kainulainen Martti, Kaijan kirja.

Olen kuluneena viikonloppuna lukenut kahteen  kertaan Martti Kainulaisen Kaijan kirja, kertomus vaimon sairastumisesta aivoverenvuotoon, liikuntavammaisuudesta, mutta ennen kaikkea afasiasta. Kaiken tämän lisäksi suurin puhuttelun aihe on ollut, miten terveydenhuolto kohtelee vakavasti sairastuneita ja heidän omaisiaan.

Martti Kainulainen (1927-2000) on edesmennyt näyttelijä ja kirjailija, joka on tehnyt tarkat muistiinpanot yhdessä erityisesti Tiina tyttärensä kanssa, ja sen pohjalta nyt puheena olevan kirjan.

 52 -vuotias toimittaja Kaija Kainulainen saa perheen kesämökillä vakavan sairaskohtauksen ja joutuu sitä myöten suomalaisen sairaanhoidon ja kuntoutustoimenpiteiden rattaisiin.  Pahinta on, että esitteen ja lehtijutut afasiasta kertovat ihan jotain muuta, kun, mitä todellisuus on kuntoutuslaitoksissa on.

Kun kirjaa lukee tuntee monessa kohtaa voimatonta raivoa, epätoivoa ja surua siitä, miten ihminen on vain numero, miten ihmisen arvo muuttuu, kun hän sairastuu.

Toisaalta ihailee Martin hyvää huumorintajua, puolisoiden välistä rakkautta, hellyyttä sekä sitkeyttää, mutta myös rehellisyyttä, vaikeatkin asiat puhutaan sellaisenaan.

Lukijana toivoisi, että perhe olisi otettu hoitoon mukaan ja Kaija saanut ihmisarvoisen kohtelun.  Vaikka tiedän, että se ei vieläkään toteudu monessakaan paikoissa ja toisissa paikoissa taas toteutuu hyvinkin.

Itse työskentelen tällä hetkellä ikäihmisten kanssa ja minusta tärkeintä on kunnioittaminen ja arvostaminen. He ovat rakentaneet tätä maata, kuten Kaija ja Marttikin aikanaan.  Puhevammaisenkin puheesta oppii saamaan selvää, kun malttaa pysähtyä ja tutustuu ihmiseen.  

Omassa yksityiselämässäkin olen törmännyt monenlaisiin lääkäreihin, terveydenhuollon henkilöihin, hyviin ja huonoihin. 

 Martin kirjasta vielä. Jäi askarruttamaan, miten Kaijan kävi myöhemmin, onko hän vielä elossa ja jos on, miten hänen kävi Martin oman sairauden pahetessa ja hänen kuoltua.

Tuula 

Nainen pappina

Torstai 19.4.2007 klo 9.02 - Tuula Paasivirta

Naisesta pappina 

Minulle pappeudessa olennaista ei ole valta. En ole vallanhaluinen, vaikka olen nainen ja pappi. Kysymys on kutsumuksesta. Aika paksu väite tämä johtajahaluisuus ja etenkin vallanhalu, mikä joillakin on vastuksen syynä. Ei päde ainakaan minuun. Ehkä johon kuhun muuhun henkilöön, mutta miksei nainen voisi johtaa siinä, kun mieskin? Se on taitokysymys, ei sukupuolikysymys.

Minulle papin työ on syvästi kutsumustyötä ja palvelutehtävä. Nyt saan saattaa seurakuntalaistani vauvasta vaariin ja mammaan vaikkapa haudanlepoon. Minulla saattaa olla pitkä ja syvä kontakti perheeseen ja olisi hassua sanoa, etten saa vihkiä, hautaan siunata, vaan heidän pitäisi pyytää itselleen vieras pastori, jonka persoona ei ehkä edes miellytä, joka ei ole sielunhoidollinen. Toki suuri osa miespapeistakin taitaa sielunhoidon jalon taidon.

Uskon syvästi Jumalan johdatukseen ja kun minut on monen mutkan kautta johdatettu papiksi, uskon sen olevan oikea paikka minulle palvella seurakunnassa, sairaalassa jne.

Eikö ole olennaista, että uskoa pidetään esillä, ei se puhuuko ja opettaako mies vai nainen? Eikö olennaista ole kirkon sanoma? Miksi kirkko on syntynyt ja olemassa? Kirkon perustehtävä on pitää esillä pääsiäistapahtumaa, Kristuksen ylösnousemusta, syntien sovitusta .
Sen tehtävä ei ole taistella miehen ja naisen vallasta tai muusta vastaavasta. Kirkon tulee olla heikkojen puolella, muistaa Jeesuksen vuorisaarnan opetukset. Papin tulee olla paitsi asiantuntija teologiassa, lähimmäinen, välittäjä.

Tuula 

Ihmisen sielu, oikeus elämään

Torstai 19.4.2007 klo 1.23 - Tuula Paasivirta

Elämä, ihmisen  oikeus elämään,ihminen, sielullinen olento persoonaltaan ihminen

Viime aikoina Helsingin Sanomissa on ollut pari kirjoitusta ihmisen sielusta ja vakavasti sairaalaan oikeudesta elämään.

 Pyhässä kirjassa sanotaan, että ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho tai tuuli, kun tuuli puhaltaa, ihmistä ei ole enää täällä maan pinnalla. Ruoho kukoistaa hetken, sitten se lakastuu ja kuolee.

Ihmisen elinpäivät ovat määrätyt. Ihminen on rodultaan nisäkäs, eläin, mutta samalla ainutlaatuinen olento, jolla on fyysinen olemus, henkinen puoli ja vieläpä sanotaan ihmisen olevan sielullinen ja persoonallinen olento.

Dementiassa ihmisen persoonallisuus saattaa kadota sairauden loppuvaiheessa. Tämä on omaisille varsin raskasta. Jotenkin uskon, että sielu ihmisellä säilyy kuoleman porteille saakka ja siten jokainen ihminen, vakavasti sairaskin on oikeutettu elämään. Ihmisellä ei ole oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä. 

 Uskon vakaasti, että sielu erkanee ihmisestä vasta kuoleman yhteydessä.  Ihmistä riisutaan monin, kun hänestä tulee vanha ja sairas. Kuitenkin ihminen sellaisenaan on arvokas ja rakastettava.

Siunattua pääsiäistä

Lauantai 7.4.2007 klo 1.13 - Tuula Paasivirta

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Pitkäperjantain synkkyys on

muuttunut lauantain levollisuudeksi.

Odotus mielenvireessä!

Kohta koittaa riemu, Luona Kristuksen. 

Pääsiäisaamun aurinko paistaa tyhjälle haudalle!

Riemu on suuri, elämä voittaa synkkyyden,

luona Kristuksen.

Kipu sisimmässä on lientynyt!

Kristus ei jäänyt hautaan. Sydämeni punaisuus

valkeudeksi muuttuu luona Kristuksen.

Vaikka en ansainnut ois,

armon sain luona Kristuksen.

Kirjoittanut Tuula 15.4.2006

Lämpimin ajatuksin ja viime vuotisen pääsiäisrunon 

sanoilla toivotan sinulle siunattua pääsiäistä. 

Tuula

Kevätaurinkoinen

Tiistai 3.4.2007 - Tuula Paasivirta

Kevätaurinkoinen

 Pilkisti pikkarainen aurinko,

nyt mä tahdon iloa tuottaa.

Vaan kuljet vielä alhaalla,

häikäisten silmäni arat. 

Silti tahdon ilonvaloa

jakaa tupaan jokaiseen.

 Kulman takaa aamulla

aikaisin pilkistätkin herätellen

uuteen aamuun.

Keskipäivästä muistuttaa

tahdon maan kansaa, sillä

elämä muuttuu, kuin minun

nousuni ja laskuni päivästä toiseen.

Keskipäivästä tahdomme 

iloita me maan asukkaat,

jos tilaa meille annetaan.

Eikä syysrouta meitä pois

kuljeta. 

Niin minä vasta kevään ilo,

tänään olla tahdon, vaikka

matalla pilkistän. Toimin siis päin

vastoin, kuin ihmisen mieli

masentuva.

Ikävää, että valoni mun ihmisen

mielen näyttää niin synkkänä,

vaikka on kasvun aika,

vanha pannaan pois, eikö niin?

Ikävä, että valoni mun, talven

roskaamisen näyttää. 

Siivota ihmisen täytyy maansa

ja mielensä, vastuu on itsestä ja muista.

Kevätillassa valoa tuottaa tahdon,

kuin iloa surun keskelle.

Minun valoni alla kevätvauvat syntyvät.

Muistatko, he saivat alkunsa yöttömänä

yönä Aavasaksalla? 

VIERASKIRJA PERUSTETTU

Maanantai 2.4.2007 klo 0.31 - Tuula Paasivirta

Tuulan Tuoli avattu. Kirjoita vieraskirjaani. Pääset sinne alla olevien linkkien kautta.

 Olisi kiva saada terveisiä lukijoilta, joten voit kirjoittaa ja lukea viestejä ylläolevien linkkien kautta.

Asiattomat viestit poistetaan moderoimalla, muutoin  kirja on vapaa ajatuksillesi. 

Katsotaan, miten palvelu lähtee toimimaan. Olen hankkinut palvelun freebok -palvelun kautta linkittämällä tänne sivuilleni.  Sain vinkin tänään ystävältäni Minnalta. Kiitos hänelle siitä.

Viesteilyä odottaen Tuula 

Hiljainen viikko johtaa kohtaamaan pääsiäisen surun ja ilon

Sunnuntai 1.4.2007 klo 16.27 - Tuula Paasivirta

 Kohti pääsiäistä

Tänään on palmusunnuntai ja huomenna aloitamme hiljaisen viikon. Se johtaa Jeesuksen suureen kärsimykseen, pitkäperjantaina. Tuona murheen päivänä Kristus on ristillä maailman syntien vuoksi. Minun ja Sinun vuoksi.  Jumalan poika kokee Isä Jumalan hylkäämisen, kuoleman pelon ja kuoleman kauhut.

Viikolla kirkoissa pidetään ahtisaarnoja ja muita tilaisuuksia. Seuraamme Jeesuksen vaellusta, kohti ristiä, pitkäperjantain synkkyyttä.

Koko tapahtumaa on vaikea ymmärtää, kun tietää maailman pahuuden. Miten yksi ihminen voi sovittaa koko maailman?  No ei voisikaan, ellei olisi kyse Jumalan pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta.  Niin kuin synti luikerteli paratiisiin ja maailmaan yhden ihmisen välityksellä, niin se myös sovitettiin yhden ihmisen kautta. 

Riemullista pääsiäisaamua saamme jäädä odottamaan.