Matkalla Suomessa -tieliikenteen kiemurat

Maanantai 28.5.2007 klo 22.58 - Tuula Paasivirta

Matkalla  Suomessa - tieliikenteen kiemurat.

Istuin tänään kollegan autossa, matkalla Helsingistä Tampereelle. Vettä satoi todella rankasti. Usea auto kilpaili keskenään keskellä rankkasadetta. Kammottavaa.

Tuli mieleen, jos joku ei välitä omasta hengestään, voisi vähän välittää ja miettiä, että jollekin toiselle henkikulta voi olla kalliimpi, kuin itselle.

Jos vettä tulee kuin myöhemmin naisten viikolla odotetaan tulevan, niin on sulaa tyhmyyttä kiilata, kilpailla, ajaa ylinopeutta moottoritiellä tai muullakaan tiellä. Suosittelen tilalle käsitteitä tilannenopeus ja parempi tilannehallinta. Ja suosittelen unohtamaan uhmakkaat ohittamiset yms.

Enpä ollut itse ratin takana - myönnän - mutta kyllä pelkääjän paikalta näkee myös kaikenlaista, sitäkin mitä ei aina edes haluaisi nähdä.

Rekkoja oli paljon liikenteessä ja vesi lensi tuulilasiin todella korkeasti lainehtien, kun rekka ohitti meidät. Hyvä, kun näimme sen verran, että vielä olemme tiellä, emmekä tien penkalla tai ojassa.

Tampereella jalankulkijat päästettiin paremmin kadun yli, kuin Helsingissä.

Kotiin Helsinkiin saimme ajaa leppeän kesäsään vallitessa, auringonpaisteessa.

Tuula 

Kuka on arvokas? Kellä on oikeus olla?

Tiistai 22.5.2007 klo 18.22 - Tuula Paasivirta

 Kuka on arvokas, kellä on oikeus olla olemassa?

Olen miettinyt maailman menoa viime aikoina monesta näkökulmasta. Mitkä on meidän kunkin arvostukset arjessa? Miksi, me niin helposti ali-arviomme sairasta ja ns. erilaista ihmistä?

Mikä on se illuusio, että me olemme hyviä ja parempia kuin nuo muut? Kuitenkin aidon oikeasti, kuka tahansa voi sairastua, läheinen voi sairastua milloin vain. Kenen tahansa elämä voi koska tahansa kapeutua pitkäaikaissairaalan vuoteeseen. Kuka tahansa voi sokeutua jne.

Silti sairas ja vammainen on ihminen, persoona loppuun saakka, viimeiseen henkäisyyn saakka.  Näin ollen sekin on merkityksellistä, miten yhteiskunta kohtaa sairaan, heikon,  "epäonnistuneen" ihmisen. Kuka muuten määrittele, sen kuka on epäonnistunut?

 Miten yhteiskunta eli me suhtaudumme toisen ihmisen avun tarpeeseen, tarvitsevuuteen? Annetaanko tarvittava viranomais- palvelu ystävällisesti ja asiallisesti vai epäystävällisesti?  Ystävällinen asenne ei vie rahaa, mutta tuo iloa elämään. Vapaaehtoisapu on usein ystävällistä, onneksi.

On muistettava sekin, että monet meistä kykenemme olemme oman elämämme subjekteja. Ja siihen tulisi pyrkiä, että mahdollisimman moni ihminen saisi todella olla oman elämänsä subjekti. Ei meidän aina tarvitse olla palvelujen kohteita tai muuhun asiaan nähden objekteja.

 Voimme käydä töissä, tuottaa taidetta tai vain olla lähimmäisiä, isiä, äitejä, veljiä siskoja. Olla ihmisiä omassa ympäristössämme. Elämä on vuorovaikutusta, kahden suuntaista liikettä, monen suuntaista liikettä. Tapa olla vuorovaikutuksessa tulee ymmärtää laajasti.

Tuula Paasivirta 

Kesän kynnyksellä elämä puhkeaa uudeksi

Tiistai 1.5.2007 klo 16.46 - Tuula Paasivirta

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kuitenkin on melko kylmä. Luonto alkaa viheriöidä. Elämä voittaa lyhyen talven jälkeen.  Ilo voittaa mieleeni, kun aurinko hymyilee minulle ja vihdoin on vapaapäivä. Vapaa siitä huolimatta, että työpöydällä on pitkä lista tekemättömiä töitä. Kysymys on mielen vapaudesta ja ettei tarvitse lähteä minnekään.

Iloitsen keväästä, taimista, jotka kasvattavat vartta keittiössäni. Vihdoin tein unelmista totta, nimittäin yritän kasvattaa vihdoinkin rasseja kesäksi parvekkeelle. Niitä oli meillä maalla, kun olin lapsi,  aina keittiön portaiden äärellä kasvamassa. Vieläkin ne ovat minulle  kukista kauneimpia, sireenien ja juhannusruusujen rinnalla.

Tuleva kesä on työntäyteinen seurakuntapappina, silti odotan sitä ja toivon siltä lämpöä ja valoa.  Ja että pääsen piirtämään parvekkeelle ja nauttimaan kauniista parvekkeestani, luonnosta, metsistä ja merestä.