Kirkollisista symboleista kirkkovuoteen

Maanantai 24.9.2007 klo 20.01 - Tuula Paasivirta

Kirkollisista symboleista kirkkovuoteen

Olin tänään työhöni liittyen kertomassa  kirkollisten värien merkityksestä, symboleista eräässä ryhmässä ja sain idean perustaa tänne kotisivuilleni palstan, jossa kirjoitan näistä asioista. Tulee itsellekin hyvää kertausta. Toinen mahdollisuus olisi kirjoittaa näissä blogiteksteissä näistäkin aiheesta.

Kirkossa on käytössä lukuisia symboleja, eleita, värejä jne. Eivätkä kirkossa kävijät läheskään aina tiedä niiden merkitystä. Tämä aihepiiri tulee lähelle paitsi työtäni, myös lähelle nykyisiä opintojani, jotka liittyvät kirkon jumalanpalveluselämään laajasti ajateltuna.

Keskiajalla, jolloin lukutaito ei ollut kaikkien ihmisten arkipäiväinen taito, monissa kirkoissa  oli raamatunkertomus -aiheisia kuvakertomuksia kirkkomaalauksina. Näistä ihmiset pääsivät selville raamatun keskeisistä kertomuksista.

Sain hiljattain itselleni työkäyttöön raamatunaiheisia kuvia. Näitä kuvia on ollut mustavalkoisena vanhoissa perheraamatuissa ja värillisinä koulujen uskontokirjoissa ja pyhäkoulukuvina. Niitä on mukava käyttää. Kuvat on laminoitu, joten ne säilyvät hyvinä.

Uusimmista kirkoista, symboleistaan ja kuvistaan puhuttelevempia  kirkkoja on Tampereen 100 -vuotias kirkko. Se on täynnä Hugo Simbergin maalauksia. Olen tänä vuonna ehtinyt käydä kyseisessä kirkossa jo pari kertaa. Kuuluisin näistä maalauksista on Langennut enkeli, jota kaksi pientä poikaa kuljettaa paareilla.

Kokeilua

Maanantai 24.9.2007 klo 0.59 - Tuula Paasivirta

Kokeilua

Kokeilinpa tänään näiden kotisivujen kanssa yhtä ja toista.

Mielenkiintoista on sekin, että värit näyttävät vähän eri koneelta katsottuna hieman erilaisilta.

Kotisivukone näyttää muokanneen tänne vähän uusia sivumalleja, joista voi valita ja muokkailla. Toki voi tehdä vallan itse. Ensi kerran koetan laittaa kuvan blogiin. En ole vielä varma, kuinka tässä käy.

Kokeilemalla oppii uutta. No se lienee vanha totuus. 

Tuula 

Erikoinen kokemus yliopistolla

Tiistai 11.9.2007 klo 22.21 - Tuula Paasivirta

Erikoinen kokemus tänään yliopistolla

Olin tänään pitkästä aikaa yliopistolla. Kävin päärakennuksessa Fabianinkatu 33. Hämmästykseni oli suuuri, kun sekä invaweeceen että lashoitohuoneen ovella oli tunnusluvun vaativa sisäänpääsy, kuten joillakin työpaikoilla on ulko-ovessa tai kotikerrostalossani on.  Eikä missään ollut vinkkiä, mistä löytyy henkilö, joka hallitsee tunnusluvut eli päästää sisälle.

Varmaan olisi pitänyt etsiä vahtimestari. Tavallisessa naistenWC.ssä on sisällä pienet portaat ilman kaidetta eikä näkövammaisia varten mitään kontrastia näissä porrasaskelmissa.

Että näin, meillä akateemisessa maailmassa. 

Vammaisten viime aikaisia kohtaloita

Perjantai 7.9.2007 klo 12.11 - Tuula Paasivirta

Vammaisten viime aikaisia kohtaloita.

Surullisena ja järkyttyneenä olen viime päivinä lukenut lehtiä ja seurannut uutisia. Yhtään insuliinisurmaa ei pitäisi tapahtua tietenkään. Toivompa, että ovat yksittäisiä tapahtumia, mutta mieleen hiipii epäilys aivan muusta.

Sairaaloihin ja hoitolaitoksiin liittyvä vyyhti on monimutkainen. Tähän liittyvät uupuneet ja ehkä psyykeltään sairastuneet hoitajat, vaikea hoitoiset potilaat, vähäinen henkilökunta, ainaiset sijaiset, vähäinen perehdytys, huono palkka, huonot työolot jne loputtomiin.

Yleinen arvostuksen puute on arkea. Tilanteita,jossa laitoksessa hoidettavia ei arvosteta ainutlaatuisina ihmisinä ovat loputtomia. Jopa arkkiatri Risto Pelkonen puhui elokuisessa ajankohtaisohjelmassa  "niistä ihmisistä", kun olisi pitänyt puhua "heistä".

Pääsemmekö ikinä siihen, että ihmiselämä on oikeasti arvokas asia, eikä vain juhlapuheiden sanahelinässä, vaan arjessa ja aikuisen oikeasti?

Jos kunnan sosiaalityöntekijä sanoo vakavalla naamalla, että ainoa hyvä vammainen on kuollut vammainen, niin miten hän voi hoitaa hyvin vammaisten asioita. Vammaispalveluiden pitäisi kompensoida vammaiselle ja hänen perheelleen, vamman tuomia haittoja sekä tuottaa elämään laatua. Mutta onko näin?