RUNOKIRJAANI EDELLEEN SAATAVILLA

Lauantai 24.11.2007 klo 0.08 - Tuula Paasivirta

Runokirjaani saatavilla edelleen!

 Joulu tulla jolkottaa.

Osta pukinkonttiin kirjaani

elämää vuodenkierrossa.

Eläin ja luontorunoja, mutta myös hengellisiä runoja. Eli jokaiselle jotakin.

Saatavana myös pistekirjana ja isotekstisenä.

A L E hintaan 10 euroa + postiennakkomaksu.

Tilaukset tuula.paasivirtaATpp.inet.fi AT=@

terveisin Tuula Paasivirta

Sanojensa peruminen ja facebook

Maanantai 19.11.2007 klo 12.22 - Tuula Paasivirta

Sanojensa peruminen ja facebook

Jokin aika sitten kirjoitin täällä, että en näe tarpeelliseksi liittyä facebookiin, mutta tulin myöhemmin vähän toisiin aatooksiin monista eri syistä.

Kuulin useita kertomuksia, miten pappi oli siellä voinut vaikuttaa jonkun ihmisen elämään. Eikä kyse ollut käännyttämisestä, vaan ihan muusta.  

Toiseksi, edustan näkemystä, että pappien ja kirkon ihmisten tulee olla, siellä missä ihmiset ovat, eikä vaan kirkoissa.

Onhan se niinkin, että joka asiaan kumminkaan pidä rynnätä. Ehkä se Facebook on tarkoitettu vähän nuoremmille, kun itse olen. Kuitenkin siellä on meitä keski-ikäisiäkin.

Huono puoli hommassa on, että kaikki tällainen vie aikaa monelta muulta asialta. Ja aika kuitenkin on vähän kortilla.  Mutta siellä nyt olen. Harmillista systeemissä on, että sinne ei pääse vain kurkistamaan, ilman, että oma nimi jää näkyviin rekisteröitymisen yhteydessä.

Nettiosoite on:

http://www.facebook.com/

Tuula Paasivirta 

Omatunto ja naispapit

Maanantai 19.11.2007 klo 11.58 - Tuula Paasivirta

Omatunto ja naispapit

Tässä linkki Kotimaa -lehden sivuille emeretus arkkipiispa John Vikströmin artikkeliin "Omatunto ja naispapit".

http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=3414&Itemid=38

Suosittelen artikkelin lukemista ja pohdintaa sen äärellä.

Tuula Paasivirta

Usko. toivo ja Rakkaus kampanja alkoi

Perjantai 16.11.2007 klo 23.00 - Tuula Paasivirta

Usko, toivo ja rakkaus -kampanja avattiin tänään.

http://uskotoivorakkaus.fi/

Tässä kampanja tunnus. Kampanja alkoi tänään. Kohderyhmä on nuoret aikuiset. Mutta Isä Jumala rakastaa meitä kaikkia. Toisaalta kampanjassa on aina oltava jokin ensijainen kohdeyleisö.

Tuula

Suuren surun päivänä

Keskiviikko 7.11.2007 klo 20.07 - Tuula Paasivirta

Suuri Suru:

Ajatukseni on tänään suuren surun päivänä Jokelan koululaisten ja vanhempien luona. Uhrien omaisten luona. Raskas ja järkyttävä tapahtuma, jolla on syvät seurauksien monien elämään.

Ammattiauttajanakin on sanaton, enkä tällä palstalla tässä vaiheessa haluakkaan enempää kantaa ottaa. Kun ei tiedä syntyjä syviä tapauksesta. Enkä tiedä, tarvitseeko tietääkkään. Fakta tietysti on hyvä tietää.

Nuoria ajatellen ja miksei meitä muitakin, läsnäolo ja keskustelu ovat tärkeitä asioita. Jutelkaa kotona, kouluissa, työpaikoilla, turuilla ja toreilla. Välittäkää toinen toisistanne. Pysähtykää, olkaa rinnallakulkijoita. Niin kuin meidän tulisi olla koko elämän ajan toisille lähimmäisiä.

Ajatukseni on kollegojen luona, kriisityöntekijöiden ja kirkon työntekijöiden, kaikkien auttajien ja vapaaehtoisten luona. Työtä on paljon. On paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia.

Syvä osanotto omaisten suureen suruun ja tuskaan on mielessäni, vaikka emme sillä ketään saakkaan henkiin. 

Tuula

Kristittynä elämisestä

Tiistai 6.11.2007 klo 16.58 - Tuula Paasivirta

Olen viime aikoina pohtinut, mitä on elää kristittynä länsimaisena ihmisenä ja teologina. Malleja on monia. Mikä niistä on oikea ja minulle sopiva? Mitä sitten, jos naapuri kokee ja ajattelee toisin?Onko siitä minulle haittaa tai hyötyä? Saako olla naivi, pitääkökö olla aina järkevä, perusteleva? Tai oikeammin haittaako se, jos kuulostaa välillä vähän naivilta? Miksi elämä vaikuttaa toisinaan Valintamyymälältä?

Elämme moniarvoisessa maailmassa. Mutta onko elämä sittenkään mikään Valintamyymälä? Eikö minun pitäisi ottaa kantaa maailmaan ja  sen luomiin  kysmyksiin? Eikö tekoni ja ajatteluni ole aina kannanotto? Valitessani jotain, jätän valitsematta toisen asian, teon tai tavaran. Jossain mielessä elämä muistuttaa valintamyymälää ulkoisesti ja joskus sisäisestikin. Mutta valinnan tehtyään, ei toivottavasti tarvitse soutaa edestakaisin. Vaikka en suosittele laput silmillä kulkemista, senkään jälkeen, kun valinta on tehty isojen ja pienten kysymysten kohdalla.

Olen kristitty, keski-ikäinen nainen. Elän suhteellisen vapaassa maassa. Maassa, jossa on uskonvapaus. Hyvä niin. Pohjimmiltani uskon, että ihminen, jolla on elämänkatsomos tai maailmankatsomus on onnellisempi, kuin hän jolla sitä ei ole. Se tuo elämään merkityksen ja tarkoituksen. Tässä ei kuitenkaan ole kyse hukkuvan tarttumisesta oljenkorteen. Ei ollenkaan, omasta vapaasta tahdostani, olen valinnut sen kutsumuksen, jonka koen oikeaksi. Kristityn elämässäkin on epäilyn ajat. Eiköhän melkein jokainen löydä itsensä epäilevän Tuomaan paikalta ajoittain. Uskon, että meille sallitaan sekin vaihe elämässämme, syystä tai toisesta.

Enkä jonkun mielestä on naivia ja lapsellista, uskoa Jumalaan. Tosiasiaksi jää, että melkein kaikilla ihmisillä ja kansakunnilla, heimoilla on jokin Jumala. Vain hyvin pieni osa ihmisistä on ateisteja. Osa uskoo luonnonjumaliin, osa Luoja -Jumalaan ja siihen, että kaiken takana on joku, joka on luonut maailman ja sen elämän. Tosiasiassa, kaiken takana täytyy olla vain yksi ainoa Jumala.

Vanhassa testamentissa puhutaan Jumalan kuvaksi luodusta ihmisestä. Tuo ihminen ei aina ole totellut Luojaansa, vaan jo varhaisessa vaiheessa harhautui omille teilleen. Jumala halusi takaisin rikkoutuneen yhteyden ja päätti antaa ihmiselle mahdollisuuden lähettämällä Sovittajan, oman poikansa. Eikö ole aika loogista, että rikkoutuneet välit tarvitsevat Sovittajan?

Tuo Sovittaja, Vapahtaja on Jumalan Poika Jeesus Kristus. Golgatalla tapahtui jotain suurta ja mahtavaa, ainutlaatuista. Uskossa on kysymys hyvin pelkistetysti tästä tapahtumasta ja sen seurauksista. Uskonko Jeesukseen Jumalan Poikana? Uskonko Häneen syntien sovittajana? Uskonko kuoleman jälkeiseen elämään?

Ei ollut oikeastaan tarkoitus tehdä, mitään käännytyskertomusta. Kristinuskossa on  pohjimmiltaan kyse siitä, että en tarvitse tikapuita taivaaseen, sillä yhteys taivaaseen on Jeesus, joka on, niin halutessamme pääsylippu taivaaseen. Hän sovittaa meidän syntimme ja on Puolustajamme.

Messussa eli ehtoollisjumalanpalveluksessa on  kohokohtana ehtoollinen ja kaikissa jumalanpalveluksissa on toinen hieno asia syntien tunnustaminen, mutta papin näkökulmasta on merkittävää saada olla Jumalan palvelijan asemassa ja välittää synninpäästö, julistaa synnit anteeksi.

Koen olevani etuoikeutettu saadessani elää kristittynä naisena, kutsumustyössäni pappina ja paimenena. Teologia on hieno, mutta vaikea alue. Siinä riittää tutkimista ja pohtimista. Käytännön työssä ei voi olla koskaan kaikille mieliksi. Tärkeintä on olla käytettävissä lähimmäisenä ja ihmisenä. Etsiä yhdessä oikeaa tietä kristittynä toisen ihmisen kanssa. Mitä muuta voimme tehdä?

Vähemmän tärkeäksi koen vänkäämisen siitä, mikä on oikeaa kristillisyyttä ja mikä ei. Kun pelkitetysti uskoo Kolmiyhteiseen Jumalaan, kuten edellä kirjoitin, se on olennaisinta. Se on siinä. On armoa, jos osaa elää oikein ja välittää oikeaa elämää ja elämäntapaa muille ihmisille Kaste- ja lähetyskäskyn mukaisesti.

Teologina saan olla pyhien kysymysten äärellä ja oppia kollegoilta ja myös seurakuntalaisilta uutta.

Näin tällä kertaa pohdin, ehkä vähän naivisti ja pateettisesti, mutta todesti.

Tuula Paasivirta

Kotimaan lukijablogipalstan kanssa vielä ongelmia.

Maanantai 5.11.2007 klo 19.42 - Tuula Paasivirta

Kotimaan lukijablogipalstan kanssa vielä ongelmia.

 Kotimaa -lehden lukijablogisti paksta on uusiutunut. Sinne on tehty uusi alusta ja on tarkoitus, että iyse päivitämme blogiamme. Mutta se ei oikein minun kohdallani vielä toimi.

En ole vielä saanut verkkotoimittajalta vastausta, mistä on kyse ja milloin ongelma ratkeaa. Toivon, että ongelma ratkeaa mahdollisimman pian.

Pyhäinpäivän iltana

Lauantai 3.11.2007 klo 21.24 - Tuula Paasivirta

Pyhäinpäivän iltana

Tänään on muisteltu edesmenneitä vainajia kirkoissa ja hautausmailla. Tuhannet kynttilät ovat syttyneet kirkoissa ja hautausmailla.

Meillä Paavalin kirkossa syttyi 140 kynttilää seurakunnan  jäsenille, jotka vuoden aikana ovat kuolleet. Lisäksi omaiset saivat sytyttää itse vielä kynttilöitä. Monet nimet olivat tuttuja, heitä, jotka itse olen siunannut haudan lepoon.

140 lisäksi olemme siunanneet jonkin verramme kirkkoon kuulumattomia vainajia.

Oli kaunis, lämmin, meditatiiivnen tunnelma. Oli hyvä olla, vaikka olimme surun keskellä yhdessä koolla.  Itsekin muistelin omia rakkaitani, jotka ovat jo siirtyneet ajan rajan tuolle puolen.

Siunaavat ajatukseni  ovat niiden luona, jotka kantavat suurten surujen taakkaa.

Tänään sain myös aamulla saarnata ja huomenna avustan messussa. Huomenna teemana on anteeksi antaminen.