MIksi kommentoin NMKY:n avioliittokoulutukseen liittyvää uutistaTorstai 6.3.2008 klo 16.36 - Tuula Paasivirta Vaikka olen vastannut ja perustellut jo suorassa palauteosioissa täällä sivuillani, sitä miksi olen ottanut kantaa NMKY:n parisuhdekoulutusuutiseen, niin laitan aiheesta vielä erillisen blogitekstin selvyyden vuoksi tähän perään. Koska olen tätä aihetta omalla nimelläni kommentoinut paitsi täällä henkilökohtaisten kotisivujeni blogissa, niin olen kommentoinut sitä samoin arkumentein Kotimaa lehden uutisen perässä olevassa keskusteluosioissa. Kiitän saamastani palautteesta.Tämän vuoksi laitan tännekin selventävän kommentin ajattelustani ja siitä miksi kommentoin asiaa, jota en kovin hyvin tunne. Siksi sanoinkin etukäteen, että en tunne ko. materiaalia. Tämä materiaali on nyt vedetty pois, joten siihen ei enää voikaan tutustua. Minut sai ottamaan kantaa tähän asiaan vain ja ainoastaan, se suora lainaus, jossa puhuttiin väkivaltaiselle miehelle alistumisesta. Tämä sama asia tulee uudessakin esille Kotimaan tämän päiväisessä uutisessa. Väkivaltaiseen parisuhteeseen alistumista ei mielestäni voi vaatia keltään uskon nimissä. Siinä po. nollatoleranssin vaatimus. Kriisityöntekijänä ja pappina olen kahdenkymmennen vuoden aikana myös sielunhoidossa useaan kertaan törmännyt siihen, että tällaista julistusta on joissakin harvoissa piireissä aikuisen oikeasti olemassa, siis, että vaimon tulee alistua väkivaltaiseenkin parisuhteeseen. Näin ollen tiedän mistä puhun. Lisäksi monien uskovaisten parisuhteissa on korkeampi kynnys hakea apua väkivaltatilanteissa, kuin muissa parisuhteissa. Vaikka raamatussa on tärkeitä ohjeita parisuhteeseen, niin on syytä ottaa huomioon Suomen laki ja se, mitä me tunnemme psykologian lainaalisuuksista, mielenterveydestä jne. Vääränlainen alistuminen ei ole kenellekkään hyväksi. Vähiten perheen lapsille. Toki minulla on ollut kaukaa katsoen positiivinen käsitys Ransseista jo vuosien ajan ja minusta on ilahduttavaa, että he ovat reilusti tulleet julkisuuteen omalla nimellään. Toki NMKY:n johtoporraskin voisi tulla esille. Periaatteessa suosittelen aviopareille mielellään osallistumista avioliittokouluihin ja parisuhde viikonloppuihin. Parisuhdetta kannattaa hoitaa monin tavoin. Mutta koulutuksen täytyy olla pareja ja heidän valintojaan kunnioittavaa, tasa-arvoon perustuvaa. Hyväksyn, silti sen että avioparit kuitenkin itse valitsevat sen millainen heidän suhteensa on. Jos tuntuu hyvältä ja oikealta, että mies on hyvin selkeästi perheenpää, niin sen täytyy olla kunkin perheen yksityisasia. Tarkoitan tällä sitä, että sitä eivät ulkopuoliset voi päättää perheen puolesta. Kuitenkin toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne, sanotaan jo raamatussa. Molemmat kuitenkin tekevät työtä perheen ja kodin hyväksi, siksi on vaikea ymmärtää, että vain toinen 'sanelee' perheeen asiat. Jos molemmat käyvät töissä, pitää sen näkyä kotitöiden jaossa yms. ystävällisesti Tuula
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: avioliittokoulutus, parisuhde, väkivalta, parisuhdeväkivalta, koemus sielunhoitajana ja kriisityöntekijänä, raamattu parisuhdeoppaana, alistuminen, alistettu, alistaminen |
NMKYN AVIOLIITTOKOULUTUKSESTA NOUSSUT KOHUKeskiviikko 5.3.2008 klo 18.27 - Tuula Paasivirta Tällä viikolla on uutisoitu NMKY:N (Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys) yhdessä Tikkurilan seurakunnan kanssa järjestämästä parisuhdekoulutuksesta. Koska ko. koulutuksesta on valitettu ja tehty aloitteita on asia tutkittavana, ja sitä käsitellään paikallisessa seurakuntaneuvostossa tämän kuun lopulla. Olen kirkollisen Kotimaa lehden (http://www.kotimaa.fi/kotimaa/) sivuilla olevaan uutiseen, joka käsitteli Naisasialiitto Unionin asiaan liittyvää uutista, perään kirjoittanut alla olevan lukija kannanoton. Julkaisen sen myös täällä kotiblogissani, koska asia on tärkeä. Kiitos Tikkurilan aloitteentekijälle Sari Roman-Lagerspetzin ja naisasialiitto Unionille aloitteista ja kannanotoista NMKY:n parisuhdekoulutukseen liittyen. Korostan, etten ole kyseistä koulutusmateriaalia nähnyt ja olen julkisen sanan sekä muutamien keskustelujen varassa. Olen huolestunut naista alistavasta asenteesta mainitussa koulutuksessa. Nyky avioliitossa voi lähtökohtana olla vain ja ainostaan tasa-arvo ja toinen toisensa kunnioittaminen. Se mitä olen lukenut sieltä täältä tästä puheena olevasta asiasta, on huolestuttavaa. Erityisen suurta huolta tunnen, jos koulutuksessa oikeasti kehotetaan naista kestämään väkivaltaa. Sille pitää sanoa piste ja olla nollatoleranssi. Toki meillä Suomessa on paljon henkistä, hengellistä ja fyysistä väkivaltaa ihmissuhteissa, mutta seurakunnan antama avioliittokoulutus ei voi eikä saa tukea perhe- ja parisuhdeväkivaltaa. Vaan tulee tukea kehitystä, joka johtaa sen vähenemiseen ja poistamiseen parisuhteissa ja suhteessa lapsiin. Olen pappina ja kriisityöntekijänä syvästi huolissani tästä asiasta. Olen myös iloinen, että perheasian johtaja Martti Esko korostaa tasa-arvoa ja muita lakeja, joita meidän tulee noudattaa. Sinänsä tiedän, että suuressa osassa seurakuntia ja kristillisiä järjestöjä tehdään hyvää ja arvokasta parisuhdetyötä. Mutta ylilyöntejä ei tule sallia tälläkään sektorilla. |
|
9 kommenttia . Avainsanat: avioliittokoutus, parisuhdekoulutus, alistaminen, kunnioittaminen, perheväkivalta, tsa-arvo, nollatoleranssi, johtaja Martti Esko, Naisasia Unioini, aloite, tutkinta |
Välitilitystä sukupolvien ketjussaLauantai 30.9.2006 klo 13.20 - Tuula Hei, Tänään pitkästä aikaa on melkein vapaa-päivä. Se on suuri ylellisyys. Hieman huomista työpäivää on kuitenkin valmisteltava. Sateinen syyspäivä antaa luvan lukea ja vain olla. Elämän keskipäivä tekee mietteliääksi. Mitä odotan elämältäni ja tulevaisuudeltani? Mikä on tekemisen ja kokemisen arvoista? Ainakin ystävät ja sukulaiset ovat tärkeitä. Samoin työ ja siihen liittyvät ihmiset. Sanotaan, että ikä parkitsee nahkaa. Näyttää pitävän paikkansa. Tämä vapauttaa elämään tässä ja nyt. Elämän rajallisuuden ymmärtää entistä paremmin. Elämän myötä- ja vastamäet tuovat suhteellisuudentajua. Enää ei hätkähdä elämän ilmiöitä samalla tavoin kuin nuorempana. Toivon, että voisimme kaikki elää sovussa keskenämme. Erityisesti toivon, että kunnioittaisimme lapsia ja nuoria. Heiltä olen paljon oppinut seuratessani ympäristöni ja lähipiirini lapsia. Rippikoululaiset ovat opettaneet paljon nuoren ihmisen ajattelusta. Se on hienoa, sillä me eri sukupolvet tarvitsemme toisiamme. Jatkuu sivulla 2
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: elämä, lapset, nuoret, rippikoulu, ikääntyminen, tilitys, onnellisuus |
Aprillipäivä 2006, kouluaamu poikkeuksellisena päivänäLauantai 1.4.2006 klo 22.26 - Tuula Aprillia syö silliä, kuului koulun käytävällä nuoren neidon suusta,,, "hui pelästyin", kiljahti Manu "Yritit huijata", jatkoi Pave
kertomus eräästä aamusta Kiukkolan koulussa, kun elämä oli tylsää ja piti keksiä säpinää..... |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, tarina, nuoret, aprillia |
